Niina Wunsch pyörtyi usein, ensimmäisen kerran viisivuotiaana. Teini-iässä pyörtymisestä tuli yhä tavallisempaa. Vuonna 2012 hän menetti tajuntansa uimahallissa. 16-vuotias Niina vietiin taas kerran päivystykseen, jossa neurologi kysyi, onko Niinan sydäntä tutkittu.
– Sanoin vain, että ei ole, olen urheilija, ei minulla mitään sydämessä ole, Niina muistelee nyt.
Hän harrasti muodostelmaluistelua kilpatasolla. Niina oli tottunut pistämään kehonsa äärirajoille. Treenejä oli päivittäin ja haaveissa siinsi ura valmennuksen parissa.
Niinalle tehtiin rasituskoe, jonka tulokset olivat nuorelle urheilijalle järkytys: hänellä todettiin rytmihäiriösairaus CPVT eli katekoliamiiniherkkä polymorfinen kammiotakykardia.
Sydänliiton sivujen mukaan tämä harvinainen sairaus aiheuttaa sairastuneelle kammioperäisiä rytmihäiriöitä. Sairaus voi johtua useasta eri geenivirheestä, jolloin sydämen toiminta häiriintyy. Rytmihäiriöt ovat henkeä uhkaavia.
Tutkimuksia ja lääkitys
Niinalle tehtiin lukuisia tutkimuksia. CPVT on perinnöllinen, joten selvitettiin, oliko kenelläkään muulla hänen perheestään tai suvustaan samaa sairautta. Niina on todennäköisesti ainoa.
Niina sai elinikäisen kilpaurheilukiellon. Kymmenen vuotta kestänyt luisteluharrastus piti lopettaa ja elämän suunta miettiä uusiksi. Urheilun tilalle tuli beetasalpaajalääkitys madaltamaan sykettä.
– Olihan se järkyttävä sokki. Varmaan ensimmäinen puoli vuotta on sumun peitossa, en oikein muista siitä ajasta kauheasti. Mietin vain, että nyt loppui rakas urheilu-ura ja pitää keksiä jotain muuta, Niina Wunsch sanoo.
Diagnoosi antoi myös selityksiä. Niina ei ollut tunnistanut saamiaan rytmihäiriöitä, vaan kuvitellut niiden olevan sydämen normaalia toimintaa. Kun treeneissä mitattiin sykettä laskemalla itse, hän ihmetteli, miten laskeminen oli mahdollista.
– Minulla on ollut rytmit niin sekaisin, mutta en ajatellut sitä sen enempää.
Ensimmäisen vuoden diagnoosin saamisen jälkeen sairaus pysyi aisoissa lääkityksellä. Niina kävi lukion toista luokkaa ja halusi osallistua vanhojen tansseihin. Asiaa pohdittiin yhdessä kardiologin kanssa ja päätettiin, että Niina voisi tanssia oman olotilansa huomioiden.
Niina pyörtyi tanssiharjoituksiin.
Niina Wunsch sai tahdistimen
Beetasalpaajalääkitys ei riittänyt. Niina sai sydämen rytmihäiriötahdistimen alkuvuodesta 2013. Hänelle asennettiin yksi kammiojohto, joka ujutettiin laskimon kautta perille ja kiinnitettiin pienellä ruuvilla sydänlihakseen. Tahdistimelle tehtiin tasku Niinan vasemman solisluun alapuolelle.
– Viime helmikuussa vaihdettiin toinen tahdistin, kun edellisestä loppui virta, Niina Wunsch sanoo.
Tahdistin tuo henkistäkin tukea. Se on iskevä, eli siinä itsessään on defibrillaattori. Jos Niinan sydän sattuu pysähtymään esimerkiksi hänen ollessaan yksin, apu on lähellä.
– Pelottavinta on, jos rytmihäiriöitä tulee yksin ollessa. Tahdistin antaa tosi paljon turvaa.
Niina on kertonut tuhansille Instagram-seuraajilleen avoimesti sairaudestaan: ”Pyrin tekemään sydämelleni oikeita valintoja (enkä tarkoita pelkästään Kallea), eläen mahdollisimman onnellista ja tasapainoista elämää.”
Tahdistin näkyy kohoumana ihon alla.
Varsinkin kesäaikaan ihmisiltä tulee kysymyksiä ja monet tuijottavat. 17-vuotiaalle Niinalle tahdistimen asentaminen oli kova paikka, mutta harmitus hävisi pian, sillä kyseessä oli niin vakava sairaus.
– Olen helpottunut siitä, että minulla on tahdistin ja että on olemassa teknologiaa, jonka avulla pysyn hengissä.
Tahdistimen kanssa voi elää normaalia elämää muutamia asioita huomioiden: on syytä välttää lajeja, joissa tahdistimeen saattaa kohdistua osumia. Myös magneettisten kenttien kanssa Niina on tarkkana – induktiolieden ylle ei saa kumartua ja tiettyjä kännyköitä hän ei saa käyttää.
Kilpaurheilu teki sydämestä vahvan
Ensimmäiset seitsemän vuotta Niina Wunsch opetteli tunnistamaan, miltä minkäkinlainen syke tuntuu ja milloin on kyse rytmihäiriöstä. Alkuun hänellä oli sykemittari, jotta oppi hahmottamaan, miten syke käyttäytyy. Nykyään hän tuntee kehonsa ja sydämensä niin hyvin, että kiinnittää niihin automaattisesti huomiota.
Likunta on edelleen osa Niinan elämää, vaikka kilpaurheilu onkin kielletty. Hän käy lenkillä, hiihtämässä ja luistelemassa.
Kovaa fyysistä rasitusta pitää välttää.
– Sykeraja minulla on 120. Jos syke kohoaa sen yli, minulla alkaa tulla vakavia kammioperäisiä rytmihäiriöitä.
Liikunnan lisäksi kiire ja stressi vaikuttavat sydämeen. Niina puhuu ”huonosta sydänpäivästä”, tällöin tulee rytmihäiriöitä. Niitä on hänen mukaansa erilaisia.
– Jos jotenkin yrittää olotilaa kuvailla, niin on tosi heikko ja oksettava olo. Tuntuu etteivät jalat kanna eikä veri kierrä, joten ei saa kunnolla happeakaan. Nykyään tunnistan rytmihäiriön mittaamalla sykkeen esimerkiksi ranteesta tai kaulalta.
Silloin hän höllentää tahtia ja menee kävelylle metsään, lukee, kuuntelee ja soittaa musiikkia.
Sairaus tulee esille pienissä arkisissa asioissa.
– Jos porukassa on kiire ja joudun jättäytymään vähän jälkeen, kun tuleekin rytmihäiriö. Tai jos on tosi huono sydänpäivä ja joudun käyttämään hissiä, Niina Wunsch kertoo.
Niina sanoo, että hänen sydämensä kestää ja jaksaa yllättävän hyvin. Lääkärin mukaan suuri vaikutus on hänen kilpaurheilutaustallaan – hänen kuntonsa on aina ollut hyvä.
Lue myös: Kovaa treenaavat naiset kertovat: mikä rääkissä koukuttaa?
Niina Wunsch: ”Minun ei tarvitse tehdä kaikkea mahdollista”
Sydänsairauden lisäksi Niinalla on useita autoimmuunisairauksia, kuten psoriasis. Sairaudet alensivat Niinan vastustuskykyä ja lukioikäisenä hän sairasti sairaalahoitoa vaativia keuhkokuumeita.
Luopuminen ammattilaisuudesta liikunnan parissa ja toisiaan seuraavat keuhkokuumeet olivat raskasta aikaa, selviytymistä.
– Piti mennä päivä kerrallaan. En missään vaiheessa miettinyt, mitä tekisin isona.
Niina työsti kokemiaan asioita kirjoittamalla omia lauluja, sillä urheilun lisäksi musiikki oli hänelle tärkeää. Musiikista löytyikin vahingossa uusi urapolku. Niina haki Oulun yliopistoon lukemaan musiikkikasvatusta ja pääsi sisään. Hänestä tulee musiikinopettaja.
”Ei nolla tai sata, vaan jotain siltä väliltä.”
Sydänsairauden ja autoimmuunisairauksien myötä Niinan on pitänyt opetella suhtautumaan itseensä armollisemmin. Kilpaurheilijana hän oli tottunut vaatimaan itseltään paljon ja pitänyt siitä, että asiat tehdään täysillä.
Etenkin yksi oivallus on tuonut hänelle myötätuntoa itseään kohtaan.
– Minun ei tarvitse tehdä kaikkea mahdollista.
Niinalla on paljon kaikenlaista meneillään: urheilu, musiikki, opinnot ja työt. Lisäksi hän on vapaaehtoisena Sydänlapset ja -aikuiset ry:ssä.
– Teen edelleen näitä kaikkia, mutta vähemmän. Ei tarvitse tehdä kaikkea täysillä. Ei nolla tai sata, vaan jotain siltä väliltä, Niina Wunsch sanoo.
Vertaistuki on Niinalle arvokasta: toinen saman tai samankaltaisen sairauden kanssa elävä ymmärtää aivan erityisellä tavalla, mitä itse käy läpi. Myös perhe on ollut Niinalle isona tukena – etenkin äiti.
– Äiti on osannut ohjata oikeisiin suuntiin. Auttanut ja osannut aina sanoa niin oikeat sanat. Ollut tosi läsnä.
Nyt Niina iloitsee siitä, että hän voi hyvin – sekä sydänsairaudessa että autoimmuunisairauksissa on meneillään tasainen vaihe.
Lue myös:
Sydän tarvitsee liikuntaa – listasimme 17 parasta liikuntalajia sydämen terveydelle
Virva Leimuvirta, 51, ei aavistanut yöllistä ahdistusta sydänkohtaukseksi – seuraavana iltana vointi romahti: ”Ajattelin olevani elämäni kunnossa”
