Tupakka paloi liesituulettimen alla koko Kaj Pirhosen työvuoron ajan. Siitä kiireisen yrittäjän oli helppo napata savuke suuhun sopivalla hetkellä. Vaikka silloin, kun hän oli täyttänyt elintarvikekioskissaan hyllyt ja ketsuppipullot, pyyhkäissyt lattian puhtaaksi tai kun asiakkaissa oli hetken tauko.
Oikeastaan Kajn elämässä oli aina aikaa tupakalle, sillä pahimmillaan mies poltti kolme askia päivässä – 37 vuodessa yhteensä puoli miljoonaa savuketta. Se näkyy ennen pitkää kenen tahansa fyysisessä kunnossa.
”Kuusi vuotta jaksoin pitää kioskia, mutta vuonna 2001 tuli loppu. Minun piti pistää pitkäkseni kioskin lattialle kesken työpäivien, kun voimat katosivat ”, Kaj, 75, muistelee.
Voi olla, että Kaj ei olisi enää täällä kertomassa tarinaansa, ellei kioski olisi sijainnut Kuntoutussäätiön naapurissa. Säätiön toimitusjohtaja-lääkäri oli seurannut yrittäjän vointia huolestuneena ja ehdotti tälle osatyökyvyttömyyseläkettä. Kaj myi kioskinsa ja jäi kotiin sairauslomalle odottamaan pääsyä työkykyä ylläpitävään kuntoutukseen.
Kuntouksessa syy Kajn huonoon oloon selvisi. Hänellä oli keuhkoahtaumatauti. Siinä keuhkot ovat ahtautuneet normaalia pienemmiksi, mikä vaikeuttaa hengittämistä. Tauti on etenevä, eikä sitä voida parantaa. Tavallisin keuhkoahtaumataudin aiheuttaja on tupakointi.
Lue lisää: Keuhkoahtaumatauti on syvästi stigmatisoitu – ”sauhuttelijoiden sairaus” ei ole koko totuus
Tupakka sopi aikoinaan myös urheilijoilla
Se ei ole miehen alku, eikä mikään, jos ei polta tupakkaa. Näinhän ajateltiin 1960-luvulla, kun Kaj 15-vuotiaana aloitti säännöllisen tupakoinnin. Olisi aloittanut aikaisemminkin, mutta rahaa tupakan ostoon ei ollut ennen ensimmäistä kesätyöpaikkaa, ja isä kieltäytyi maksamasta poikansa tupakoita. Talvella Kaj kasvatti tupakkakassaa lehtiasiamiehenä ja myymällä ovelta ovelle joulukortteja.
”Kukaan ei sanonut, että rahat olisi voinut käyttää paremminkin. Kaikki tupakoivat kaikkialla; kahviloissa, autoissa, junissa ja sisällä kodeissa.”
Toisin kuin nykyään, tupakoijat valloittivat työpaikkojen taukotilat ja tupakoimattomat vetäytyivät toisaalle. Tupakka sopi tuohon maailman aikaan myös urheilijan suuhun.
”Pelasin jalkapalloa Hermannin Pallossa. Aloitin ja päätin treenit tupakkaan. Tupakka sauhusi huulilla, kun verryttelin ja venyttelin.”
Talvipakkasilla Kajn yskiminen kuului pelikentän toiseen päähän saakka, mutta nuori mies ei siitä huolestunut. Hän piti yskää harmittomana, tupakointiin liittyvänä riesana.
”Ajattelin, ettei tupakointi ole minulle niin vaarallista, sillä juokseminen tuulettaa savut keuhkoistani.”
Kun Kaj sitten viisikymppisenä, vuosikymmenien tupakoinnin jälkeen sai keuhkoahtaumatautidiagnoosin, ajatukset muuttuivat toiseen suuntaan.
”Lääkäri puhui tupakoinnin lopettamisesta. Hän kertoi, että keuhkoahtaumatauti etenee nopeammin, ellen lopeta sauhuttelua.”
Kaj ei puhunut lääkärille lopettamisesta mitään. Sen sijaan hän lupasi itselleen lopettaa, mutta ei asettanut mitään aikarajaa.
”En ollut tuolloin vielä valmis luopumaan tupakasta. Olin vain huojentunut, kun syy huonoon kuntooni selvisi. Ajattelin, että hoidan itseni ensin lääkärin määräämillä lääkkeillä kuntoon.”
Ensimmäinen päivä ilman tupakkaa meni helposti
Kaj ehti kypsytellä lopettamispäätöstään muutaman kuukauden, ennen kuin palaset loksahtivat päässä oikeille paikoilleen. Toukokuun toisena lauantaina vuonna 2002 Kaj kurvasi kauppareissulla apteekkiin ja kysyi, millaisia keinoja apteekilla on auttaa tupakasta eroon pyrkivää.
”Sain mukaani paketin vahvimpia nikotiinilaastareita. Liimasin laastarin heti kotona rintaani. Samalla nostin tupakka-askin taskustani kirjahyllyyn ja laitoin sytkärin sen päälle lepäämään.”
Ensimmäinen päivä ilman tupakkaa meni helposti. Riittävän voimakas laastari vei tupakanhimon tehokkaasti, eikä Kajlle tullut minkäänlaisia vieroitusoireita, kuten päänsärkyä tai levottomuutta. Seuraava aamu oli vähän hankalampi, sillä tupakointiin liittyy monenlaisia tapoja.
”Tapanani oli aloittaa aamu laittamalla kahvi tippumaan, sytyttää tupakka ja hakea aamulehti postilaatikosta. Aamu ilman tupakkaa tuntui erilaiselta, mutta selvisin siitäkin.”
Aamuja ja nikotiinilaastareita tuli lisää. Laastarit vaihtuivat miedompiin, ja 2,5 kuukauden kuluttua Kaj lopetti kokonaan niiden käytön.
Lue myös Kotiliesi.fi: Ari, 78, luuli hengästymisen johtuvan huonosta kunnosta – syyllinen olikin keuhkoahtaumatauti
”Keuhkoahtaumataudista huolimatta voin paremmin kuin viisikymppisenä”
Kun aikuinen poika myöhemmin kysyi omaan käyttöönsä kirjahyllyssä olevaa tupakka-askia, Kaj havahtui: kappas, en ole polttanut pariin vuoteen.
”Nyt olen ollut 22 vuotta savuttomana. Keuhkoahtaumataudista huolimatta voin paremmin kuin viisikymppisenä.”
Kajn keuhkoahtaumatauti etenee hitaammin kuin yleensä hänen ikäisillään. Ellei tilanne muutu, Kaj pärjää ilman lisähappea yli 90-vuotiaaksi. Hän tekee parhaansa, ettei tauti ala ottaa juoksuaskelia.
”Liikkuminen tekee hyvää keuhkoille ja vesijumppa miehelle.”
Kaj on kouluttautunut Hengitysliiton kokemustoimijaksi ja on ohjannut vertaisohjaajana kuutisenkymmentä kurssia tupakasta eroon pyrkiville.
”Tupakasta eroon pääsy ei ole helppoa, mutta ei mahdotontakaan, kun pohjatyö on tehty.”
Lue lisää Kotiliesi.fi: Hengästytkö helposti? Syyllinen saattaa olla keuhkoahtaumatauti, johon voi sairastua, vaikkei olisi koskaan tupakoinut
Pohjatyöllä Kaj tarkoittaa päätöstä lopettaa tupakointi. Kun päätös on tehty, ajatuksiin alkaa tulla uusia asioita tupakan tilalle ja aivot alkavat työstää tupakoinnin lopettamista tukevia tekoja.
”Toista ihmistä ei voi pakottaa lopettamaan tupakointia ja pysymään päätöksessään, ellei ihmisellä ole siihen riittävää motivaatiota. Puolison motkottaminen ei motivaatiota paranna.”
Kaj löysi motivaation läheltä: omasta terveydestä ja rakkaista ihmisistä. Hän haluaa olla mukana lastenlastensa ja lastenlastenlastensa elämässä mahdollisimman pitkään.
”Vaarin virka on hieno virka.”
Juttu on julkaistu Vivan numerossa 8/2024.
Juttu on julkaistu Vivassa 8/2024.