Munasolujen luovuttaminen voi mahdollistaa lapsen saamisen pariskunnille ja itsellisille naisille, jotka kärsivät tahattomasta lapsettomuudesta. Mikaela Kettunen, 42, kertoo, miksi halusi luovuttaa munasolujaan.
Kettunen oli hieman päälle kolmekymppinen, kun hän puolisonsa kanssa päätti, että perheen lapsiluku on täynnä. Lasten saaminen oli ollut Mikaelalle tärkeää, ja ennen omien lapsien saamista häntä oli hirvittänyt ajatus siitä, että omia lapsia ei tulisikaan.
– Haaveilin lapsista kovasti ja kävin mielessäni läpi, kuinka rankkaa olisi, jos haave ei toteutuisi.
Mikaelan ja hänen puolisonsa perheeseen syntyi lapsia ilman apuja, mutta ajatukset lapsettomuudesta saivat Mikaelan pohtimaan.
– On niin paljon ihmisiä ja pareja, joille lapsen saaminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista.
Hän päätti luovuttaa munasoluja.
– Ajattelin, että jos pystyn jotenkin auttamaan muita ja minulla on vielä muutaman vuoden ihan kelpoja munasoluja, niin mikä ettei.
Kaksi kertaa munasolujen luovuttajana
Ensimmäinen luovutuskerta oli Mikaelalle niin positiivinen kokemus, että noin vuoden kuluttua hän päätti luovuttaa munasolujaan toisenkin kerran.
– Se oli minulle ajatuksena niin tärkeä. Lisäksi olin juuri täyttämässä 35, joten totesin, että se on joko nyt tai ei enää koskaan. Kun sen vielä kerran pystyn tekemään, niin minä teen, jos siitä jollekin on apua.
Munasolujen luovuttaminen ei ole mahdollista enää kolmenkymmenenviiden ikävuoden jälkeen.
Munasolujen luovuttaminen oli Mikaelalle tärkeää. Hän on luovuttanut munasolujaan kaksi kertaa.
Toinen luovutusprosessi ei kuitenkaan mennyt aivan yhtä vaivattomasti kuin ensimmäinen. Munasolujen luovuttamisen jälkeen Mikaela lähti risteilylle. Laivalla iskivät niin pahat kivut, että edes särkylääkkeet eivät auttaneet. Kivut yltyivät niin, että hän meni käymään laivan terveydenhoitajalla. Terveydenhoitajan pistämä lääke rauhoitti kipuja.
Kun laiva saapui seuraavana päivänä takaisin Helsinkiin, Mikaela kävi tutkimuksissa klinikalla, jossa munasolujen luovutus oli tehty. Pahimmat kivut olivat hellittäneet, eikä niille löydetty syytä.
Henkisesti Mikaela koki luovutusprosessit positiivisena asiana.
– Tuntui siltä, että saatan tehdä tässä ihan äärettömän ison, elämää mullistavan palveluksen jollekin.
”Olen luovuttanut pienen osan, mutta lapsi ei kuitenkaan ole minun”
Mikaelan mielestä hormonien pistäminen oli aluksi hieman inhottavaa, mutta siihen tottui nopeasti.
– Pistin hormoneja mahaan, ja pistoskohtaan tuli aika isoja mustelmia. Olin myös aika turvonnut.
Munasolun luovutusprosessi sisältää myös käynnin psykologin luona. Siellä muun muassa kartoitetaan luovuttajan tuntemuksia ja ajatuksia luovuttamiseen liittyen. Esimerkiksi mietteitä siitä, että oma perimä jatkuu vieraassa ihmisessä.
Mikaelan kanta asiaan on alusta lähtien ollut hyvin selkeä.
– En näe sitä lainkaan noin, vaikka tiedostan, että biologisesti asia on niin. Jos joku nainen on saanut minun munasolujani ja siitä on syntynyt lapsi, en koe, että lapsi olisi minun, vaan kyllä se sen toisen naisen lapsi on. Olen luovuttanut pienen osan, mutta lapsi ei kuitenkaan ole minun.
– En ole missään vaiheessa mieltänyt sitä miksikään sen ihmeellisemmäksi, kuin että jos kaverini olisi vaikka leipomassa ja antaisin hänelle sokeria omasta pussistani. En ole ajatellut sitä sen henkilökohtaisempana asiana.
Mikaela muistaa edelleen psykologin haastattelun.
– Se oli vähän huvittavaa, kuinka psykologi lypsi ja lypsi vastausta, että eikö sinulla tule mitään tunteita tätä mahdollista tulevaa lasta kohtaan. Ymmärrän, että he haluavat olla todella perusteellisia. Jotkut ajattelevat asiasta hyvin eri tavalla kuin minä.
Jotta munasolujen luovuttaminen onnistuu, luovuttajan on pistettävä itseensä hormoneja.
”Olin itsestäni ylpeä ja halusin kertoa prosessista muille”
Mennessään luovuttamaan toisen kerran Mikaela kysyi, oliko hänen munasoluistaan alkanut raskaus. Toisen luovutuskerran osalta hän ei tiedä, miten kävi. Mikaela suhtautuu neutraalisti siihen, että häneen voi mahdollisesti olla joskus yhteydessä nuori, joka on saanut alkunsa hänen munasolustaan.
– Jos joku ottaa minuun yhteyttä, en siltikään koe, että hän olisi sukulaiseni.
Mikaela on kertonut prosessistaan avoimesti.
– Kyllä se oli aika iso prosessi, kun sen kaiken kävi läpi. Olin kyllä itsestäni aika ylpeä ja halusin kertoa prosessista muille.
Lue myös:
Lapsettomuuden 2 yleisintä syytä: tämän takia moni suomalainen jää tahattomasti lapsettomaksi
Ellen Jokikunnas: ”Kadun sitä, että salasin lapsettomuuteni niin pitkään”
