”Pääsin julkiselle puolelle rinnanpienennysleikkaukseen 90-luvulla, kun olin noin 35-vuotias. Olin kärsinyt pitkään painavista rinnoistani, joiden takia päätäni ja niskojani särki jatkuvasti. Kuukautisten aikana rintojeni raskas mastopatiakudos kipeytyi niin, että tuskin pystyin liikkumaan.
Harkitsin leikkausta pitkään, koska se pelotti minua. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja toivuin nopeasti. Molemmista rinnoistani otettiin 650 grammaa pois. Niskakivut loppuivat saman tien, ja oloni helpottui monin tavoin. Olin erittäin tyytyväinen.
Ympäristö ei reagoinut muutokseen mitenkään, paitsi etteivät miehet enää tuijottaneet isoja rintojani. Se oli ihana bonus.
Raskaat luomet vaikuttivat näkökenttään
Muutamaa vuotta myöhemmin hakeuduin yksityiselle klinikalle ylä- ja alaluomileikkaukseen. Silmäni olivat väsyneet ja turvonneet, ja olin jatkuvasti todella väsyneen näköinen. Raskaat luomet vaikuttivat myös näkökenttääni.
Itse koin, että leikkaus muutti ulkonäköni aika lailla toiseksi nuorentamalla ja virkistämällä silmiäni ja koko kasvojani. Lopputulos oli kuitenkin niin luonnollinen, etten muista muiden juuri huomanneen leikkausta. Olen ollut silmiini hyvin tyytyväinen näihin päiviin asti; kohta voisin mennä leikkaukseen jo uudelleen.
Pirkko Roihu kertoo harkinneensa ensimmäistä leikkausta pitkään.
Syöpä vei kolmannen kerran plastiikkakirurgin veitsen alle
Kolmannen kerran olin plastiikkakirurgisessa leikkauksessa 55-vuotiaana rintasyövästä parantumiseni jälkeen.
En kaivannut menetettyä rintaani naisellisuuteni vuoksi, mutta lääkäri suositteli leikkausta kehon tasapainon vuoksi.
Sain todella hyvää hoitoa. Minulle tehtiin rintarekonstruktio ja rakennettiin uusi rinta mahani rasvasta ja kudoksista.
Siitä toipuminen oli todella rankkaa, mutta jälkikäteen olen ollut tyytyväinen: rintani ovat nyt todella kauniit.”
Lue myös: Tätä suomalaiset naiset haluavat plastiikkakirurgeilta – lääkärit kertovat