1. Miksi hienhaju on toisilla hyvin voimakas ja toisilla miedompi?
Hienhajuun vaikuttaa jokaisen oma mikrobikanta. Itse hikihän ei haise, mutta haju syntyy, kun bakteerit alkavat pilkkoa hikeä iholla. Mikrobikantaan on vaikea enää aikuisiällä vaikuttaa.
Tilapäisesti bakteerikantaa voi heilauttaa esimerkiksi antibioottikuuri tai jokin muu lääkekuuri. Ruokavaliokin voi vaikuttaa hienhajuun, esimerkiksi valkosipuli voi haista myös hiessä. Tiukka hiilihydraatiton ruokavalio saattaa aiheuttaa ketoosin, jonka voi haistaa hiestä.
Nyrkkisääntönä voi pitää, että jos jokin haisee hengityksessä, se voi haista myös hiessä.
Muutoksesta hienhajussa ei kannata huolestua, sillä se ei ole merkki sairaudesta. Jos tuntuu, että hiki haisee yhtäkkiä normaalia voimakkaammin, syy voi olla myös hikoilun lisääntymisessä. Joihinkin sairauksiin voi liittyä runsaampi hiki, muttei koskaan ainoana oireena. Runsas hikoilu voi olla esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminnan oire, mutta siihen liittyy myös sydämentykytyksiä ja painonlaskua.
2. Miksi toiset hikoilevat enemmän kuin toiset?
Hikoilun määrä on hyvin yksilöllistä. Siihen vaikuttavat perimä ja elintavat.
Hikirauhaset jakautuvat keholla eri tavoin: toisella voi olla paljon hikirauhasia esimerkiksi käsissä ja toisella kainaloissa. Runsaasti hikoileva voi hikoilla jopa nelinkertaisen määrän kaveriin verrattuna.
Ylipaino lisää hikoilua, koska lihakset tekevät kovemmin hommia ja tuottavat siis enemmän lämpöä. Sekin vaikuttaa, miten hiki pääsee haihtumaan: paljaalta iholta hiki haihtuu nopeammin kuin esimerkiksi vaatteiden alla. Jos rinnat ovat isot, niiden ihopoimuihin jää helpommin hikeä kuin pienirintaisella.
Stressi ja jännitys näkyvät usein hikoiluna. Jotkut kokevat myös, että stressihiki haisee voimakkaammin kuin normaali hiki.
3. Vaikuttaako hormonikierto hikoiluun?
Vaihdevuosiin liittyy usein yöhikoilua. Tutkimuksia hikoilun lisääntymisestä osana normaalia kuukautiskiertoa ei ole, mutta monet naiset kyllä kokevat niin. Syy voi olla myös välillinen: ennen kuukautisia esiintyvä ärtymyshän on eräänlainen stressitila, ja voi siten lisätä hikoilua.
4. Mitkä ovat tehokkaimmat hikoilun hoitokeinot?
Hikoilua vastaan voi hyökätä kahdella tavalla: voi yrittää vähentää hikoilun määrää tai peittää hienhajua.
Useimmat markettideodorantit ovat nykyään antiperspirantteja. Ne siis tukkivat väliaikaisesti hikirauhasiin johtavat tiehyet, ja siksi hien eritys vähenee. Ne myös peittävät tuoksuja.
Jos markettituotteet eivät tunnu riittävän, apteekista saa tehokkaampia alumiinisuolaa sisältäviä deodorantteja. Niitä laitetaan useimmiten yöksi tai vain muutaman päivän välein. Teho on yleensä todella hyvä, mutta joidenkin ihoa deodorantit ärsyttävät.
Alumiinisuoladeodorantteja voi hyvin laittaa myös käsiin tai jalkoihin, jos hikoilu on niissä paikoissa runsasta. Käsien ja jalkojen iho ei yleensä ärsyynny yhtä helposti kuin kainaloiden.
5. Ovatko antiperspirantit syöpäriski?
Antiperspirantit ja alumiinisuoladeodorantit eivät aiheuta syöpää. Niitä voi siis aivan huoletta käyttää jatkuvasti. Antiperspirantteja on ollut käytössä jo niin pitkään, että haittavaikutukset olisivat kyllä tulleet esiin.
6. Mitä luonnollisempia keinoja hikoilun hillintään on olemassa?
Jos hikoilu vaivaa, voi kotikonsteja toki kokeilla. Liikahikoiluun niistä on vain harvoin apua. Luonnonkosmetiikan tuotteita pidetään usein turvallisempina kuin esimerkiksi alumiinisuoladeodorantteja, mutta todellisuudessa niistä on vähemmän tutkittua tietoa. Luonnonkosmetiikkatuotteissa myös aineiden pitoisuudet ovat suuria, ja siksi ne saattavat allergisoida herkemmin.
Talkki on hyvä ratkaisu paikallisesti. Sitä käytetään Suomessa vähemmän, mutta esimerkiksi eteläisessä Euroopassa paljonkin. Talkki imee kosteutta ja peittää hien hajua. Sillä ei ole haittavaikutuksia, joten sitä voi käyttää huoletta.
Varsinkin miehillä runsas kainalokarvoitus voi vaikuttaa siihen, että hiki ei pääse haihtumaan. Kainalokarvojen trimmaus voi auttaa vähentämään hajuhaittoja.
7. Milloin kyse on liikahikoilusta ja milloin normaalista hikoilusta?
Liikahikoilu voi olla sekä paikallista että yleistynyttä. Yleistyneessä muodossa hikoilee koko keho, paikallisessa vain esimerkiksi kainalot, kädet, jalat tai päänahka. Hoito riippuu oireista.
Liikahikoilusta puhutaan silloin, kun hikoilu häiritsee normaalia elämää. Jos esimerkiksi töitä tai asiakastapaamisia alkaa vältellä tai sosiaaliset suhteet kärsivät, on syytä mennä lääkäriin. Liikahikoiluun on olemassa tehokkaita hoitokeinoja.
Kun deodorantit eivät riitä
• Liikahikoilusta puhutaan silloin, jos hikoilu häiritsee normaalia elämää ja saa välttelemään sosiaalisia tilanteita. Jos apteekin deodorantit eivät auta, tarjolla on lääketieteellisiä hoitokeinoja.
• Vesi-iontoforeesihoito on hyvin toimiva hoito käsien ja jalkaterien liikahikoiluun. Esimerkiksi jalkojen hikoilua hoidetaan niin, että jalat laitetaan vesiastiaan, johon johdetaan heikko sähkövirta. Tämä tukkii hikirauhaset väliaikaisesti. Hoitolaitteen voi hankkia myös kotiin. Se maksaa noin tuhat euroa, mutta tulee jatkuvassa käytössä edulllisemmaksi kuin hoitokäynnit.
• Botuliinitoksiini-injektiot ovat tehokas mutta hintava keino paikalliseen liikahikoiluun. Kokeiluhoidon voi saada julkisesta terveydenhuollosta, mutta sen jälkeen hoito on maksettava pääasiassa itse. Lääkeannos maksaa Kela-korvauksen jälkeen noin 160 euroa, ja lisäksi maksettavaksi tulee lääkärinpalkkio, joten hoidon kokonaishinta on noin 300 euroa kerta. Hoito täytyy aluksi uusia 3-6 kuukauden välein. Myöhemmin 9-12 kuukauden väli saattaa riittää.
• Hikoilun hillintään voi kokeilla myös lääkkeitä. Ne aiheuttavat sivuoireena esimerkiksi suun kuivumista.
• Vaihdevuosien hikoilua hoidetaan hormonikorvaushoidoilla.
Asiantuntijana ihotautien erikoislääkäri Ville Kiiski/Lääkärikeskukset Mehiläinen ja Aava, Suomen Ihosairaala.
