Oletko joskus pohtinut, mitä unen laatu oikeastaan edes tarkoittaa – ja mitä se paljastaa terveydestäsi? Kysyimme asiaa THL:n tutkimusprofessori Timo Partoselta.

– Unen laadulla tarkoitetaan yksinkertaisuudessaan sitä, kuinka virkeänä herää yöunien jälkeen, Partonen sanoo.

Unen laatu vaikuttaa vireystilaan

Uni on huonolaatuista, jos yöunien jälkeen olo ei ole virkeä.

Kaikista huonoimmassa tilanteessa yöunien jälkeen olo on väsyneempi kuin nukkumaan mennessä. Muilla kuin äärimmäisillä aamuvirkuilla myös päiväunien ottaminen on merkki huonolaatuisesta tai liian lyhyeksi jääneestä unesta.

Huonolaatuinen uni voi johtua siitä, että on nukkunut liian vähän tai laadullisesti huonoa unta, jossa unen rakenne on muuttunut normaalista unisyklistä. Aikuisilla normaalissa unessa on 20–30 prosenttia REM-unta eli vilkeunta, 15–20 prosenttia N3-unta eli syvää perusunta, noin yksi prosentti valvetta ja loput kevyttä perusunta. Käytännössä yhden prosentin valve tarkoittaa yöunesta muutamia minuutteja, eikä valveaikaa välttämättä edes muista aamulla.

Heräämiset ovat tavallisin syy huonoon unen laatuun. Herääminen katkaisee normaalin unisyklin ja vaikka heräämisen jälkeen nukahtaisi uudestaan, uni voi jäädä liian kevyeksi eikä tuota virkistävää vaikutusta.

Heikko unen laatu voi olla merkki psyykkisestä tai fyysisestä sairaudesta

On normaalia, että ihmisen vanhetessa syvän unen osuus vähenee ja yöunen keveys ja katkonaisuus yleistyvät. Jos yöuni on kuitenkin jatkuvasti katkonaista ja aiheuttaa ongelmia jaksamiseen, kyse on usein psyykkisestä tai fyysisestä sairaudesta.

Lievimmillään heräilyn ja unen kevenemisen voi aiheuttaa stressi.

Vakavampi syy heräilyyn voi olla esimerkiksi uniapnea tai masennus. Uniapneassa uni katkeaa hengitystaukoon, josta havahdutaan hereille. Masennus tai ahdistus taas voivat lisätä REM-unen määrää yli 40 prosenttiin kaikesta unesta. Sitä kautta myös unen katkonaisuus lisääntyy.

– Masentuneen tai ahdistuksesta kärsivän yöuni voi jopa alkaa suoraan REM-unella, mikä on hyvin poikkeuksellista ja niin ei pitäisi käydä. REM-uni saattaa helposti muuttua painajaisiksi, joista ihminen herää aina hereille eikä siksi pääse syvään uneen niin usein kuin pitäisi, Partonen kertoo.

Stressi, ahdistus ja masennus heikentävät unenlaatua.

Myös lääkkeet voivat vaikuttaa unenlaatuun. Esimerkiksi unilääkkeinä käytettävät bentsodiatsepiinit poistavat valvetta ja lisäävät kevyttä unta mutta vähentävät REM-unen ja syvän unen määrää.

– Uni ei silloin ole välttämättä niin virkistävää. Unettomuudesta kärsivälle voi silti olla helpotus, että hän on ylipäätään saanut unen päästä kiinni, Partonen sanoo.

Hyvälaatuinen uni ei ole merkki hyvästä kunnosta

Uni on hyvälaatuista, jos olo on nukutun yön jälkeen virkistynyt.

Oman unensa laatuun ja univaiheiden toistumiseen terve ihminen ei juuri voi vaikuttaa muutoin kuin varaamalla unelle tarpeeksi aikaa, pitämällä huolta terveistä elintavoista, rentoutumalla tarpeeksi ennen nukkumaan menemistä ja pitämällä nukkumaanmeno- ja heräämisajat säännöllisinä.

Onko hyvin nukkuva sitten aina terveelliset elämäntavat omaava? Ei välttämättä. Jotkut ihmiset nukkuvat luonnostaan paremmin kuin toiset, eikä hyvälaatuinen uni siksi ole varma todiste esimerkiksi hyvistä elämäntavoista tai vaikkapa hyvästä kunnosta.

Syvää perusunta voi lisätä päivällä tehty rankka treeni, mutta niin myös esimerkiksi se, että valvoo tavallista pidempään tai ei pääse nukkumaan silloin, kun haluaisi.

Uni-valvepäiväkirja on aktiivisuusranneketta parempi laadun mittaaja

Nykyään moni käyttää unen laadun mittaamiseen aktiivisuusrannekkeita ja -kelloja.

Vaikka osa rannekkeista lupaa kertoa jopa REM-unen määrän, Partonen ei pidä mitään aktiivisuusrannekkeita vielä täysin luotettavina unen mittareina. Osassa mittareista kevyt uni ja syvä uni eivät edes tarkoita samaa asiaa kuin kliinisissä testeissä, vaan niillä viitataan enemmänkin levottomaan ja levolliseen uneen.

– Kyllähän aktiivisuusrannekkeet jonkinlaista suuntaviivaa antavat. Mutta aktiivisuusrannekkeiden ongelma on se, että ne eivät oikein tunnista tarkasti valveillaoloaikaa yöunen keskellä. Jos ihminen makaa yöllä hiljaa paikallaan, vaikka olisikin täysin hereillä, aktiivisuusranneke tulkitsee, että henkilö nukkuu. Siksi aktiivisuusrannekkeet saattavat antaa liian hyvän kuvan yöunen määrästä, Partonen sanoo.

Jos oman unen laatu mietityttää, Partonen suosittelee aktiivisuusrannekkeen lukemien tavaamisen sijaan unettomuuden Käypä hoito -suosituksestakin löytyvän uni-valvepäiväkirjan pitämistä. Päiväkirjassa arvioidaan yöunia, merkitään nukutut päiväunet ja kirjataan ylös päivien toiminta kuten liikunnat, syömiset sekä mahdolliset alkoholin käytöt ja tupakoinnit. Päiväkirjaa kannattaa pitää 2–3 viikkoa.

– Uni-valvepäiväkirjan avulla voi ehkä oivaltaa, millaisen päivän jälkeen on nukkunut huonosti, milloin hyvin ja onko omissa elintavoissa jotain korjattavaa, Partonen sanoo.

Jos huonosti nukkuminen on jatkuva ongelma, Partonen suosittelee ammattiavun piiriin hakeutumista.

– Jos huonosti nukkuminen jatkuu useimpina öinä viikossa, parikin viikkoa yhtä mittaa, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle. Siten voi saada lisää selvitystä, opastusta ja apua.

Kateus on normaali tunne, joka motivoi parhaimmillaan tavoittelemaan unelmia.

Syvä kateus voi kuitenkin muuttua katkeruudeksi, joka johtuu usein arvottomuuden tunteesta. Pahimmillaan katkeruus voi aiheuttaa masennusta ja epäempaattisuutta.

Myrkyllisestä katkeruudesta on onneksi mahdollista päästä irti, ja kateuden voi kääntää kannustimeksi. Tärkein väline kateuden hallitsemiseen on myötätunto.

1. Mieti, mistä kateus kertoo

Kateus voi tuntua hävettävältä ja väärältä, mutta sekin on arvokas tunne.

Kateus kertoo esimerkiksi arvoistamme ja haaveistamme. Asiat, joista kadehdimme muita, ovat meille tärkeitä tai jollain tavalla arkoja.

Ensimmäinen askel kateutensa hallintaan on siihen tutustuminen. Mieti, mistä kateutesi kertoo: unelmistasi, itsetunnostasi, käsittelemättömistä epäonnistumisistasi vai jostain muusta?

Keskustele: Mitkä ovat 3 tärkeintä syytä kateuteesi?

2. Yritä kääntää kateus motivaattoriksi

Kateuden voi kääntää kannustimeksi. Älä keskity siihen, mitä sellaista toisella on, joka sinulta puuttuu. Mieti sen sijaan, miten voisit saavuttaa kadehtimasi asian.

Kateutta aiheuttava asia saa realistisemmat mittasuhteet, kun purat sen osiin. Voit huomata, ettet kadehdi toisen onnellisempaa elämää, vaan hänen kiinnostavaa työtään ja hienoa asuntoaan.

Kun kateuden kohde on konkreettinen, on helpompaa suunnitella, miten voisit saavuttaa saman asian.

Lue myös: Kateus voi olla myös voimavara

3. Erota toisistaan terve kilpailu ja tuhoisa vertailu

Tervehenkinen kilpailu voi olla hauskaa ja motivoivaa. Sen sijaan toisten saavutusten jatkuva vertailu omiin ruokkii katkeruutta ja alemmuudentunnetta.

Sinun ei tarvitse kitkeä kilpailuhenkisyyttäsi, mutta muista, että voitot ja tappiot eivät saa määrittää arvoasi.

Keskustele: En kestä enää ystäväni kilpailuhenkisyyttä ja kateutta

4. Ole myötätuntoinen itsellesi ja muille

Kun kateus muuttuu katkeruudeksi, ihminen voi saada mielihyvää siitä, että kateuden kohteella menee huonosti. Tällainen ilo on tuhoavaa, sillä se ruokkii epäempaattisuutta.

Katkeruuden vastavoima on myötätunto. Kun ihminen pystyy myötäelämään toisten ilot ja surut, katkeruus helpottaa. Hän kohtaa muut persoonina, ei kadehdittavina ominaisuuksina.

Muita kohtaan on kuitenkin vaikea tuntea empatiaa, jos sitä ei suo itselleen. Katkeruus johtuu usein omasta arvottomuuden kokemuksesta. Mieti, mistä heikko itsetuntosi johtuu. Anna kipeiden tunteiden tulla ja lohduta itseäsi. Voit esimerkiksi sanoa ääneen ”en ole saanut tarpeeksi rakkautta ja kadehdin niitä, jotka saavat huomiota”.

Kateutensa syiden tunnustaminen voi ensin hävettää, mutta häpeä helpottaa, kun sallit tunteesi. Kun olet itsellesi myötätuntoinen, alat nähdä itsesikin kokonaisena, arvokkaana persoonana, et listana epäonnistumisia.

Lue myös: Oletko myötätuntoisempi muille kuin itsellesi? Tämän vuoksi se ei kannata

5. Opettele kiitollisuutta

Kateutta ei kannata ruokkia miettimällä jatkuvasti asioita, jotka itseltä puuttuvat. Yritä keskittää huomiosi siihen, mitä sinulla on.

Älä mieti vain saavutuksiasi, vaan asioita, joita ulkopuoliset eivät näe, mutta jotka tuntuvat hyvältä. Koetko turvallisuutta, onko sinulla hyvä mielikuvitus tai luotettavia ystäviä? Opettele arvostamaan näitä asioita. Voit listata päivän päätteeksi asiat, joista olet kiitollinen tänään.

Kiitollisuutta on kuitenkin vaikea tuntea, jos katkeruus johtuu vaikeista itsetunto-ongelmista. Jos ihminen ei tunne itseään arvokkaaksi, neuvo ”yritä olla kiitollinen” on yhtä tehokas kuin avohaavan paikkaaminen laastarilla.

Tärkeintä onkin työstää ensiksin itsetunto-ongelmia, olla itselleen myötätuntoinen ja salliva. Vastoinkäymiset saavat tuntua pahoilta, eikä kateutta tarvitse kitkeä kokonaan. Olennaista on se, hallitsetko sinä kateuttasi vai kateus sinua.

Lue myös: Kiitollisuus voi jopa pidentää elämää – näin teet kiitollisuudesta voimavaran

6. Puhu syvästä kateudesta ammattiauttajalle

Syvää katkeruutta ja itsetunto-ongelmia on vaikea käsitellä yksin.

Kateudesta kannattaa tällöin puhua terapeutille. Voimakas katkeruus voi nimittäin aiheuttaa masennusta, joka heikentää elämänlaatua entisestään.

Lue myös: Unohda pakkopositiivisuus – HOT-terapiassa ajatusten ja tunteiden hyväksyminen tuottaa nopeita tuloksia

Lähteet: Lifehacker, Psychology Today, Suomen mielenterveysseura

Kun kansanedustaja Tytti Tuppurainen viime syksynä koki olonsa vetämättömäksi, hän haki syytä niin omien kykyjensä riittämättömyydestä kuin vaihdevuosistakin.

– Olin tehdä isoja virheitä ennen kuin tajusin, että olen sairas, Tytti sanoo.

Oululainen, SDP:n kansanedustajana toista kauttaan istuva Tytti juo teetä Musiikkitalon kahviossa Helsingissä. Hän kertoo häkellyttävästä vuodesta, jonka aikana hän katsoi monta kertaa itseään peilistä ymmärtääkseen, mistä oli kysymys. Heijastuva kuva oli pitkään väärä, vaikka Tytti kuinka yritti tunnistaa sitä. Lopulta kuva katosi, lyyhistyi Tytin mukana kylpyhuoneen lattialle. Vasta silloin hänelle alkoi selvitä, että hänen pitää hakea apua.

Keväällä 2017 Tytti oli käynyt rankan ja näyttävän kisan puolueensa puheenjohtajuudesta Antti Rinteen ja Timo Harakan kanssa. Rinne tuli valituksi, mutta Tytti oli tyytyväinen kamppailuun. Hänen mieltään olisi jäänyt kaihertamaan, jos hän ei olisi lähtenyt mukaan kisaan.

– Syksyllä koin olevani epätavallisen alavireinen. Tunne ei mennyt ohi vaan jatkui ja jatkui, Tytti muistelee.

Elämässä mikään ei tuntunut oikein miltään. Asiat, jotka olivat aiemmin tuottaneet hyvää oloa, laimenivat. Tytti oli aina nauttinut ulkoilusta belgianpaimenkoiransa Rosan kanssa. Nyt hän raahautui iltalenkille ja odotti, että koira haluaisi nopeasti takaisin kotiin.

Pahinta oli, että tahmea, väsynyt olo seurasi myös töihin. Puoluetoveri Tuula Haatainen kävi presidentinvaalikamppailua, ja Tytti huomasi änkyttävänsä poissaolevana tärkeässä vaalitilaisuudessa. Itsesyytökset olivat sen jälkeen rajuja.

– En uskaltanut eduskunnan kyselytunnilla pitää puheenvuoroa, koska pelkäsin, että putoan. Nimenhuudossa painoin vahingossa poissa olleen kollegan nappia. Jouduin ilmoittamaan istuntosihteerille tekemästäni käsittämättömästä virheestä, Tytti muistelee.

Hän, joka ei yleensä kadota mitään, hukkasi Eduskuntataloon takkinsa. Myöhemmin se löytyi väärästä kaapista, jonne Tytti oli sen itse pannut.

– Hain selitystä kaikesta mahdollisesta. Ehkä haasteellinen puheenjohtajakampanja oli sittenkin väsyttänyt minut. Mietin, että olin pitkään ollut kahden teini-ikäisen lapsen yksinhuoltaja. Ehkä lasten murrosikä oli käynyt voimilleni.

”Luulin, että olen tullut vanhaksi, eikä nelikymppisenä enää vain jaksa niin kuin ennen.”

Lopulta Tytti epäili jo, että hänen vaihdevuotensa ovat alkaneet.

– Luulin, että olen tullut vanhaksi, eikä nelikymppisenä enää vain jaksa niin kuin ennen. Kun mikään selitys ei tuntunut osuvan oikein kohdalleen, Tytti alkoi epäillä itseään ja omia kykyjään. Hänen reaktionsa alkoivat muistuttaa menestyviin naisiin usein liitettyä huijarisyndroomaa:

– Kysyin itseltäni, olinko onnistunut tähän asti vakuuttamaan muut kyvyistä, joita minulla ei ollutkaan. Kyseenalaistin koko urani ja tulevaisuudensuunnitelmani.

– Harkitsin esimerkiksi luopumista Demarinaisten puheenjohtajuudesta. Ajattelin, että olen laiska ja tehtävään kyvytön, koska sen hoitaminen alkoi tuntua yhtäkkiä raskaalta.

Pyörtyminen pysäytti sisupussin

Pienestä pitäen Tytti on ollut hyvin energinen, ahkera ja tavoitteellinen.

– Nimenomaan jaksaminen on ollut aina minun juttuni. Jos tohdin sanoakaan, olen ollut aina peräänantamaton taistelija, sisupussi. Olen aina vaatinut itseltäni paljon, mutta aina myös pystynyt paljoon, Tytti sanoo.

Esimerkkejä tästä on jo kouluvuosilta, kun hän muun muassa siirtyi viidenneltä luokalta joulun jälkeen suoraan kuudennelle luokalle.

Oma tienesti oli tarpeen viisilapsisessa perheessä, jonka isä oli Oulun kaupunginorkesterin viulisti ja äiti kotiäiti. Yli kymmenen vuoden ajan Tytti jakoi lehtiä kolme kertaa viikossa. Oulun Luontonuorten puheenjohtajana 90-luvun alussa hän oli mukana toteuttamassa nuorten itsensä ideoimaa kierrätyskeskusta.

Gradunsa hän teki kahden lapsen syntymien välissä.

– Luin yöllä vauvojen nukkuessa ja lähdin usein aamulla tenttiin nukkumatta itse lainkaan. Ajattelin, että tutkinnon on oltava valmis, kun palaan työelämään. Onnistuin.

– Voin nyt todella hyvin. Olen päässyt kaikista viime syksyn oireista ja tunnen itseni taas samanlaiseksi tekijänaiseksi kuin ennenkin, Tytti Tuppurainen sanoo.

Tytin mielestä kysymys ei ole näyttämisen tarpeesta. Hän vain nauttii saadessaan asioita tehdyksi ja voidessaan olla hyödyksi.

Mutta nyt kalvava huonommuuden tunne oli saanut Tytin pelkäämään jopa masennusta, kunnes hän heräsi kovaan kipuun marraskuisena sunnuntaiaamuna viime syksynä.

– Vasen ranteeni oli aivan käsittämättömän kipeä sisäpuolelta.

Kipu vain äityi päivän mittaan, ja hän joutui ottamaan särkylääkettä, jota ei juuri koskaan käytä. Illalla suihkusta tultuaan Tytti pyörtyi kylpyhuoneen lattialle.

Tytin mies, eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio, syöksyi auttamaan vaimoaan.

– Viimeinen mielikuvani on mieheni hämmentynyt ilme, ja sitten pyörryin uudelleen. En ollut pyörtynyt koskaan aikaisemmin. Kokemus oli dramaattinen.

Pariskunta lähti päivystykseen, jossa todettiin, että Tytin on mentävä heti aamulla työterveyslääkärille.

– Siinä vaiheessa en vielä osannut yhdistää kipua ja pyörtymistä pitkäaikaiseen väsymykseeni. Olin yhä valmis syyllistämään itseäni, että olen kyvytön ja laiska.

Työterveyslääkäri tunnisti rannekivun aiheuttajaksi rannekanavaoireyhtymän. Sen syy taas on usein kilpirauhasen vajaatoiminta. Verikokeissa paljastui, että kilpirauhasarvoissa oli jotakin poikkeavaa. Vyyhti alkoi selvitä.

Lääkitys tepsi nopeasti

Kilpirauhanen sijaitsee ihmisen kurkunpään alapuolella. Noin 20 grammaa painava rauhanen vaikuttaa koko kehon toimintaan valmistamalla, varastoimalla ja vapauttamalla verenkiertoon kilpirauhashormoneja kuten tyroksiinia ja trijodityroniinia. Vajaatoiminnan syy on usein kilpirauhasen tulehdus.

Painon nousua lukuun ottamatta Tytti oli huomannut itsellään syksyn mittaan lähes kaikki useimmiten kilpirauhasen vajaatoimintaan liitetyt oireet. Hän oli ollut väsynyt, fyysisesti heikko, toimintakyvytön ja häntä palelsi.

– Kesän jälkeen ihmettelin sitäkin, miksi ihoni ja hiukseni olivat koko ajan hyvin kuivat, Tytti lisää tunnistettuja oireita.

Nykyisin Tytti ottaa aamuisin tyhjään vatsaan tyroksiinipillerin. Lääkityksen ansiosta hänen vointinsa alkoi kohentua nopeasti.

– Suorastaan virkosin, Tytti sanoo.

Hänen onnekseen Demarinaisten liittokokous järjestettiin viime marraskuussa niin myöhään, että Tytti oli jo saanut diagnoosin.

– Tiesin, että voimani ovat palautumassa. Uskalsin lähteä taas ehdolle ja sain jatkaa tehtävässä.

Kilpirauhasen vajaatoiminta olla perinnöllinen vaiva

Ruokavaliotaan Tytti ei ole joutunut sairautensa takia muuttamaan, koska hän on syönyt jo kauan oikeaoppisesti. Aviomies on hyvä kokki, joka laittaa terveellistä ruokaa hyvistä raaka-aineista.

Iltaisin Tytti palelee herkästi. Silloin hän nauttii lämmikkeeksi kofeiinitonta teetä.

– Kahvin juomista rajoitan. Rakastan hyvää kahvia ja juon sitä aamuisin kaksi kuppia. Päivän aikana saatan juoda vielä kupillisen, mutta illalla kello 17 jälkeen en sitä enää juo. Kahvi ei tee hyvää.

Pertti ja Tytti tapasivat toisensa eduskunnassa, kun Tytti oli ensimmäistä kauttaan talossa. Siihen mennessä hän oli ollut kuusi vuotta yksinhuoltajana. Työpaikkaromanssi johti häihin Oulun tuomiokirkossa vuonna 2014.

Tytin tytär Salla, 18, on ensi kevään abiturientti. Poika Olli on 16-vuotias lukiolainen. Pertin lapset ovat jo aikuisia.

– Kilpirauhasen vajaatoiminnan on todettu olevan perinnöllistä. Salla ja Olli ovat molemmat käyneet verikokeissa. Kummallakaan ei onneksi ole havaittu mitään merkkejä sairauden puhkeamisesta.

Miksi Tytti syyllistyi?

Tytin tilaa seurataan säännöllisin verikokein vähintään kerran vuodessa. Muuten kilpirauhasongelmaa ei enää edes huomaa.

Mietittäväksi jää, miksi Tytti ei uskonut ajoissa olevansa sairas. Miksi hän syyllisti itseään eikä lähtenyt hakemaan apua todellisiin vaivoihinsa?

Tytti haluaa kertoa tarinansa nyt juuri siksi, että saisi esimerkillään ihmiset – erityisesti naiset – havahtumaan. Hän väittää tunnistavansa, että juuri naiset käyttäytyvät usein samalla tavalla kuin hän.

– Heijastamme tuntemamme epävarmuuden ja hämmennyksen usein itseemme ja syyllistymme, kun asiat eivät mene niin kuin niiden pitäisi mennä. Opin kokemuksestani, että oireisiin pitää reagoida ja hakea apua. Itselleen ei saa myöskään olla liian ankara. Eteen voi todella tulla vastoinkäymisiä, jotka vaikuttavat suorituskykyyn. Ne eivät kuitenkaan mitätöi koko ihmistä, Tytti painottaa.

Kuluneena kesänä suomalaiset saivat todella nauttia auringonpaisteesta, ja se saattoi myös edistää terveyttämme. Auringon valo lisää D-vitamiinin tuotantoa, ja D-vitamiinilla on monia terveysvaikutuksia.

D-vitamiinin keskeisimmät vaikutukset liittyvät luuston terveyteen, mutta riittävällä D-vitamiinin saannilla on tutkimusnäytön mukaan myös yhteys parantuneeseen vastustuskykyyn.

Onko aurinkoinen kesä voinut siis edistää suomalaisten vastustuskykyä?

– Teoriassa kyllä. Jos kesällä on oleillut paljon ulkona, niin D-vitamiinin saanti on ollut aika hyvää, yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halonen Terveystalosta kertoo.

Kesän D-vitamiinivarastot hupenevat nopeasti

Kesällä tankatut D-vitamiinivarastot eivät valitettavasti kestä pitkään, kun päivät lyhentyvät.

Kuukauden tai kahden sisällä kesän auringonpaisteen johdosta saatu D-vitamiini alkaa olla käytetty, ja D-vitamiinipitoisuuden kanssa ollaan lähtötasolla.

Koska ravinnosta D-vitamiinia saadaan huonosti – lukuun ottamatta rasvaisia kaloja sekä maitotuotteita ja levitteitä, joihin on lisätty D-vitamiinia – D-vitamiinilisää kannattaa alkaa käyttää viimeistään syys-lokakuussa.

Suomalaisten suositusten mukaan sopiva annos D-vitamiinilisää on 10 mikrogrammaa päivässä, mutta Halosen mukaan määrää voi hieman suurentaa.

– Yliannostuksen vaara on aika pieni, kun pysytään maltillisissa annoksissa. Oman näkemykseni mukaan 20 mikrogrammaa päivässä ei vielä missään nimessä ole aikuiselle liikaa. D-vitamiinilisää voi myös käyttää ympäri vuoden, vaikka yleisten suositusten mukaan sitä ei tarvitsisi käyttää kesäaikaan.

Pidä vastustuskyvystä huolta elintavoilla

Vaikka D-vitamiini parantaa vastustuskykyä syksyn ja talven flunssa-aaltoja vastaan, se ei yksin riitä pitämään vastustuskykyä yllä. Jos omasta vastustuskyvystään haluaa pitää mahdollisimman hyvää huolta, kannattaa noudattaa terveellisiä elintapoja.

– Ravinnon pitäisi olla riittävää ja monipuolista. Monipuolinen tarkoittaa sitä, että ruokavalioon kuuluu kaikkia keskeisiä ravintoaineita: vitamiineja, proteiineja, hiilihydraatteja ja kivennäisaineita. Erityisryhmien, kuten vegaanien, pitää kiinnittää tähän hieman enemmän huomiota.

Myös riittävä lepo on tärkeää. Se, että ihminen nukkuu tarpeeksi, on palautumisen kannalta olennaista.

Lepäämisen lisäksi kannattaa muistaa liikkua. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että liikunnalla on vastustuskykyä edistäviä vaikutuksia.

Sen sijaan tupakointia ja liiallista alkoholinkäyttöä on syytä välttää, sillä molemmat heikentävät vastustuskykyä.

Jos stressi jatkuu ja jatkuu, seurauksena voi lopulta olla burnout.

Burnout eli loppuunpalaminen tai työuupumus ilmenee väsymyksenä, joka ei hellitä levolla, kyynistyneenä asenteella työtä kohtaan sekä heikentyneenä ammatillisena itsetuntona. Työuupumus heikentää elämän laatua ja lisää muun muassa masennuksen, tapaturmien, työkyvyttömyden, unihäiriöiden ja stressiperäisten sairauksien riskiä.

Burnoutin voi onneksi estää, jos sen varoitusmerkit huomaa ajoissa. Pitkittynyt stressi ilmenee monin tavoin kehossa. Listasimme 7 fyysistä oiretta, jotka voivat kertoa siitä, että burnout on lähellä.

Burnoutin fyysiset oireet

1. Lihasjännitykset ja -kivut niskassa ja hartioissa

Jatkuva stressitila voi saada lihakset kireiksi. Etenkin niskassa ja hartioiden alueella voi ilmetä jännitystä, jäykkyyttä ja kipua.

2. Toistuvat päänsäryt

Stressi on yksi yleisimmistä päänsäryn aiheuttajista. Jos stressi pitkittyy, pääsäryt voivat lisääntyä.

Päänsäryn lisäksi voi esiintyä myös silmäsärkyä.

3. Ruoansulatusvaivat

Moni reagoi stressiin vatsallaan. Ruoansulatusongelmia, kuten ripulia ja ummetusta, voi alkaa esiintyä, jos stressi pitkittyy.

4. Unihäiriöt

Nukahtamisvaikeudet, yölliset heräilyt ja unettomuus voivat kertoa siitä, että burnout on lähellä. Pitkittynyt stressi heikentää unen laatua.

5. Jatkuva sairastelu

Vastustuskyky kärsii pitkään jatkuneesta stressistä. Jos ihminen kärsii toistuvista flunssista, hälytyskellojen pitäisi alkaa soida.

6. Kohonnut syke ja verenpaine

Korkea leposyke voi johtua pitkään jatkuneesta stressistä. Korkeasta leposykkeestä on kyse, jos syke ei esimerkiksi kolmen vuorokauden aikana missään vaiheessa putoa alle 65 lyönnin.

Stressi voi saada sykkeen lisäksi myös verenpaineen kohoamaan.

7. Seksuaalinen haluttomuus

Pitkään jatkunut stressi voi vaikuttaa seksielämään. Seksuaalinen haluttomuus ja mielihyvän kokemuksen väheneminen voivat olla merkkejä siitä, että ihminen on burnoutin partaalla.

Estä burnout ajoissa

Jos yllämainitut oireet kuulostavat tutuilta, tarvitset todennäköisesti muutosta elämääsi. Voit estää burnoutin muun muassa seuraavien keinojen avulla.

• Huolehdi palautumisestasi. Järjestä levolle riittävästi aikaa ja huolehdi siitä, että työajat eivät pitkity.
• Keskustele esimiehesi kanssa tilanteesta ja ota tarvittaessa yhteys työterveyshuoltoon.
• Pyri noudattamaan terveellisiä elämäntapoja. Syö terveellisesti ja harrasta liikuntaa, josta itse pidät. Lempeä liikunta, kuten kävely, on mainio valinta.
• Lue myös muut vinkit työuupumuksen ehkäisemiseksi.

Lähteet: Forbes, Heathline, Mielenterveysseura, Terveyskirjasto, Verywell

Kun Suomessa aloitettiin 60-luvulla kohdunkaulan syövän joukkoseulonnat, vuosittain todettujen uusien syöpien määrä putosi noin 700:sta noin 160:een. Nyt papakokeen rinnalle on tullut HPV-testi, joka kertoo, onko papakoetta syytä edes ottaa.

– Elämme muutosvaihetta. Koska tutkimustieto siitä, mikä kohdunkaulan syövän ja papilloomaviruksen yhteys on ja miten virus elimistössämme käyttäytyy, on lisääntynyt valtavasti, kohdunkaulan syövän seulonta on täysin mullistumassa, kertoo lääketieteen tohtori, gynekologian ylilääkäri sekä synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri Sari Ahonkallio Oulun Terveystalosta.

Ahonkallio vastasi kysymyksiimme kohdunkaulan syövästä sekä HPV- ja papakokeista:

Miksi papakoe otetaan?

– Papa- eli irtosolukokeita otetaan kohdunkaulan syövän ja sen esiasteiden löytämiseksi. Papakokeen ansiosta solumuutokset, eli syövän esiasteet, huomataan ja ne päästään hoitamaan ennen kuin ne ehtivät kehittyä syöväksi.

Miksi kohdunkaulan syövän seulonnoissa on niin tärkeää käydä?

– Kohdunkaulan syöpä on alkuvaiheessa joko täysin oireeton tai hyvin vähäoireinen. Jos tutkimuksiin hakeudutaan vasta sitten, kun oireita jo on, syöpä voi olla jo levinnyt. Toki joillekin oireita, kuten veristä vuotoa yhdynnän yhteydessä tai pahanhajuista vuotoa, joka ei mene ohi tavallisilla emätintulehduslääkkeillä, voi kuitenkin tulla jo ennen kuin syöpä on levinnyt. Kohdunkaulan syövän seulontaan kutsutaan 30–60-vuotiaat naiset viiden vuoden välein. Jos oireita on alle 30-vuotiaana, tutkimuksiin on hakeuduttava oitis. Viimeisen 15 vuoden aikana syöpien määrä on nuoremmissa ikäryhmissä valitettavasti lähtenyt nousuun. Se johtuu siitä, että seulontoihin osallistuminen on vähentynyt. Nykyisin seulontoihin osallistuu vain noin 70 prosenttia naisista. Jokaisen seulontoihin kutsutun olisi äärimmäisen tärkeää osallistua seulontoihin, jotta kohdunkaulan syövältä voitaisiin välttyä.

Mikä kohdunkaulan syövän aiheuttaa?

– Nykyisin tiedetään, että kohdunkaulan syövän aiheuttaa lähes poikkeuksetta HPV eli papilloomavirus, tarkemmin sanottuna muutama tämän viruksen alatyyppi, korkean riskin HPV-tyypit. Yleisimmät korkean riskin HPV-tyypit ovat tyypit 16 ja 18, jotka aiheuttavat 70 prosenttia kaikista kohdunkaulan syövistä. 80 prosenttia ihmisistä saa elämänsä aikana jonkin papilloomavirustartunnan. Tartunnan saaminen on sen todennäköisempää, mitä nuorempana on aloittanut seksielämän ja mitä useampien kumppaneiden kanssa on harrastanut suojaamatonta seksiä. HPV eli papilloomavirus leviää vain seksuaalisessa kanssakäymisessä, niin hetero- kuin homoseksinkin välityksellä. Esimerkiksi naisparit eivät siis ole tartunnalta suojassa. Vain osa papilloomavirustyypeistä aiheuttaa näkyviä kondyloomia eli visvasyyliä.

Mikä papilloomavirukselta suojaa?

– HPV-rokote. Se tehoaa kaikista parhaiten, kun se annetaan ennen seksielämän aloittamista. Nykyisin HPV-rokote kuuluu valtakunnalliseen rokoteohjelmaan, se annetaan kuudesluokkalaisille tytöille. Valitettavasti erilaisten ennakkoluulojen ja perusteettomiksi osoitettujen sivuvaikutuspelkojen vuoksi rokotekattavuus on verraten huono. Parhaimmillaan se on 70 prosenttia, joillakin alueilla vain 45 prosentin luokkaa. Huolehtikaa, että tyttärenne saavat HPV-rokotteen. Se on henkivakuutus.

Voiko papilloomaviruksesta päästä jotenkin eroon?

– Hyvä uutinen on, että useimmiten virus häviää elimistöstä. Aiemmin luultiin, että kun sen kerran saa, se pysyy loppuelämän. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Useimmiten se häviää elimistön oman immuunipuolustuksen ansiosta parin vuoden sisällä. Etenkin jos on kyse alle 30-vuotiaista naisista, niin yli 90 prosentin varmuudella virus häviää parin vuoden sisällä. Kuitenkin joskus virusinfektio pitkittyy ja voi alkaa aiheuttaa solumuutoksia ja syöpää. Syövän kehittyminen kuitenkin edellyttää, että korkean riskin virus on ollut elimistössä vähintään seitsemän vuotta. Sitä ennen syöpä ei voi kehittyä. Tiedetään, että tupakointi ja muut sukupuolitaudit, erityisesti klamydia, lisäävät papilloomaviruksen aiheuttaman kohdunkaulan syövän riskiä.

Mikä HPV-testi on?

– Viime aikoina on laajalti alettu siirtyä papaseulonnasta, jossa seulotaan solumuutoksia, HPV-seulontaan, jossa tutkitaan, löytyykö naiselta syövän aiheuttavaa virusta vai ei. HPV-testi otetaan kohdunsuulta hyvin pitkälti samaan tapaan kuin papatesti. Jos kyseessä on niin sanottu refleksitutkimus ja HPV-testi on positiivinen, samasta näytteestä tutkitaan automaattisesti papa eli solukuva. Siitä nähdään, onko virus jo aiheuttanut solumuutoksia vai ei. Jos HPV on negatiivinen, papaa ei tarvitse edes tutkia, sillä negatiivinen HPV-testi tarkoittaa, että ainakaan seuraavan viiden vuoden aikana ei voi sairastua kohdunkaulan syöpään. Siksi seulontaväli voidaan turvallisesti pitää viidessä vuodessa.

Mitä jatkotoimenpiteet ovat, jos HPV-testi on positiivinen tai papassa huomataan solumuutoksia?

– Lievät solumuutokset paranevat useimmiten seurannassa spontaanisti. Paranemista pitää kuitenkin seurata eli ottaa vuoden päästä uusintanäyte. Jos HPV-testi on positiivinen mutta solumuutoksia ei ole, vuoden kuluttua otetaan seuraava kontrollinäyte. Siitä nähdään, onko virus hävinnyt vai onko se vielä olemassa ja aiheuttanut mahdollisesti solumuutoksia, joita pitäisi alkaa hoitaa. Syöpää se ei ole voinut missään tapauksessa vuoden aikana aiheuttaa. Jos oman kunnan seulonnoissa ei vielä oteta HPV-testiä, kannattaa käydä otattamassa koe vaikka yksityisellä – etenkin jos tietää olevansa kohdunkaulan syövän riskiryhmässä. Näin saat tiedon siitä, kannatko virusta ja onko sinun tarpeellista käydä kontrolleissa vuoden välein. Ensimmäinen HPV-koe tulisi ottaa vasta 30-vuotiaana, koska merkityksellisiä ovat vain ne virustartunnat, jotka eivät ole siihen mennessä itsestään korjaantuneet. Jos alle 30-vuotiaalta otetaan seulontanäyte, otetaan papanäyte. Oireettomilta alle 25-vuotiailta ei tarvitse ottaa seulontanäytteitä lainkaan. Alle 25-vuotiailta näyte tulee ottaa ainoastaan, jos heillä on oireita tai löydöksiä kohdunsuulla.

Millainen tulos papakokeesta tai HPV-testistä tulee?

– HPV-kokeen tulos on joko negatiivinen tai positiivinen. Jos tulos on positiivinen, saa lisäksi papakokeen tulokset. Ennen papakokeen tulos luokiteltiin luokkiin I–V. Luokka I oli normaali ja luokka V syöpä. Nykyisin on kuitenkin käytössä Bethesda-luokitus, jossa kuvaillaan, onko näytteessä atypiaa eli irtosolukon poikkeavuutta ja jos on, missä solukossa ja minkä asteista. Atypian voimakkuus ratkaisee, voidaanko sitä seurata vai tarvitseeko heti ottaa lisätutkimuksia tai tehdä toimenpiteitä. Atypian laatua ja voimakkuutta kuvaillaan erilaisin kirjainlyhentein, jotka eivät avaudu maallikoille millään tavalla. Siksi potilaalle pitää aina lähettää vastaus hoitavan lääkärin tulkitsemana, ei pelkkää patologin vastausta sellaisenaan. Papanäytteestä voidaan nähdä myös erilaisia tulehduksia, esimerkiksi bakteerivaginoosi ja hiivatulehdus. Täytyy kuitenkin muistaa, että tällaisten tulehdusten toteamiseen on parempia, nopeampia ja halvempia tapoja. Kierukan laittoon tai ehkäisypillerireseptin uusimiseen papanäyte ei liity millään tavalla.

Kuinka nopeasti ja mitä kanavaa pitkin papakokeen tai HPV-testin vastaukset tulevat?

– Aika näytteen ottamisesta tulosten saamiseen vaihtelee terveydenhuollon yksiköstä riippuen todella paljon. Esimerkiksi omassa yksikössäni 2–4 viikossa näytteen ottamisesta vastaus on kotona. Yleensä vastaus sekä HPV- että papakokeesta lähetetään kotiin postitse eikä tuloksista soitella.

Mitä jos en ymmärrä, mitä tulokset tarkoittavat?

– Yksityisellä lääkärille kannattaa tällaisessa tilanteessa varata soittoaika. Jos olet osallistunut joukkoseulontoihin, asia voi olla hieman monimutkaisempi ja lääkäriä vaikeampi tavoittaa. Tässä tilanteessa apua ei välttämättä saa edes yksityisen lääkärin vastaanotolta, sillä tiedot potilaalle lähetettävässä kirjeessä ovat usein lääkärille aivan riittämättömät. Kirjeessä ei ole varsinaista patologin lausuntoa, jonka perusteella voisi sanoa, mistä tarkkaan ottaen on kysymys. Siksi kannattaa olla yhteydessä esimerkiksi siihen terveydenhuoltoyksikköön, jossa seulontanäyte on otettu.

Suomen Latu haastaa lauantaina 8. syyskuuta 2018 suomalaiset nukkumaan yönsä ulkona. Majoittua voi esimerkiksi teltassa, laavussa tai vaikka taivasalla riippumatossa. Tärkeintä on nauttia luonnosta ja jokamiehenoikeuksien suomasta mahdollisuudesta yöpyä ulkona. Yönsä voi viettää kansallispuistossa, retkeilyalueilla tai vaikka omalla takapihalla tai parvekkeella.

Nämä ovat ulkona nukkumisen hyödyt:

1. Koet elämyksen

Ulkona nukkuminen on takuulla elämys. Ja jos haluaa lisätä tai vaalia omaa onnellisuuttaan, asiantuntijat neuvovat käyttämään rahaa materian sijaan elämyksiin.

2. Stressi vähenee

Luontoympäristö auttaa rentoutumaan ja tehostaa rentoutumisen vaikutusta. Luonnon elementtien tiedetään vaikuttavan myönteisesti muun muassa verenpaineeseen ja sykkeeseen.

3. Mieliala kohoaa

Luonnossa oleskelu vaikuttaa myönteisesti kokonaismielialaan ja lisää positiivisia tuntemuksia. Ei siis ole ihme, jos heräät luonnon helmasta hymy huulillasi.

4. Nukahdat helpommin ja ajatuksenjuoksusi nopeutuu

Ilmanlaatu vaikuttaa aivojemme kykyyn toimia. Raikkaassa ilmassa nukahtaminen helpottuu. Lisäksi raikkaassa ilmassa oleskelu saa ajatuksen juoksemaan nopeammin. Voi siis hyvinkin olla, että tunnet olosi vireämmäksi ja keskittymisen helpommaksi ulkona nukutun yön jälkeen.

Lähteet: Helsingin Sanomat, Suomen latu, Sleep Junkies, Thesus

Todennäköisesti olet joskus syönyt muusta syystä kuin siksi, että sinulla on ollut nälkä. Kenties olet herkutellut juhlissa kakulla, napostellut elokuvissa popcornia tai ostanut kesäpäivänä jäätelötuutin. Se on täysin normaalia.

Jos herkkujen syömisestä kuitenkin tulee jatkuva tapa piristää omaa mieltä, hukuttaa ikäviä tunteita tai karkottaa stressiä, kyse voi olla haitallisesta tunnesyömisestä.

Eroon tunnesyömisestä

Tunnesyöminen on sitä, että tunteita aletaan säädellä ruoan avulla. Samalla tunteet alkavat hallita omaa syömiskäyttäytymistä ja ruokasuhde vääristyy. Tunnesyöminen on usein tiedostamatonta eikä ihminen välttämättä osaa sanoa, mistä se on saanut alkunsa.

Jos syöminen alkaa aiheuttaa syyllisyyden ja häpeän tunteita tai se tuntuu omasta itsestä ongelmalliselta, kyse voi olla haitallisesta tunnesyömisestä. Siitä on kuitenkin mahdollista päästä eroon terapian tai itsehoidon avulla.

Ravitsemusterapeutit Anette Palssa ja Maare Kauppinen antavat teoksessaan Tunnesyöminen (Tammi 2018) useita vinkkejä, kuinka omaa suhdettaan ruokaan voi muuttaa ja tunnesyömisestä päästä eroon. Poimimme kirjasta viisi harjoitusta, joilla tunnesyöminen voi loppua.

1. Käyttäytymisanalyysi

Käyttäytymisanalyysi auttaa ymmärtämään, mitkä asiat vaikuttavat tunnesyömiseen.

• Kirjoita ylös erilaisia asioita, tilanteita ja henkilöitä, jotka mielestäsi vaikuttavat tunnesyömiseesi. Liittyykö herkuttelu esimerkiksi raskaisiin työtehtäviin vai syötkö herkkuja tyypillisesti silloin, kun tunnet olosi yksinäiseksi?
• Pohdi, mitkä asiat liittyvät toisiinsa ja mitkä ovat mielestäsi merkittävimpiä.
• Mieti, mihin asioihin voit itse vaikuttaa ja mitä voisit muuttaa.

2. Arvojen kirkastaminen

Kun ihminen tietää, mihin suuntaan hän haluaa elämässään kulkea, hänen on helpompi tehdä valintoja ja päätöksiä. Harjoitus, jonka tarkoitus on kirkastaa omia arvoja, vahvistaa sisäistä motivaatiota muutokseen.

• Tee mindmap, jonka keskelle kirjoitat otsikon ”minulle tärkeät asiat”.
• Kerää otsikon ympärille asioita, joita pidät tärkeinä. Ovatko esimerkiksi terveys, perhe, parisuhde, ystävät, työ, itsensä kehittäminen, harrastukset, luonto tai henkisyys sinulle tärkeitä asioita?
• Kirjoita arvon viereen numero 1–10 sen mukaan, kuinka tärkeä se on sinulle.
• Kirjoita arvon alle numero 1–10 sen mukaan, kuinka hyvin se toteutuu tällä hetkellä elämässäsi.
• Pohdi, miksi toiset arvot toteutuvat paremmin kuin toiset. Mieti, mitä voisit tehdä tilannetta muuttaaksesi.

3. Syömispäiväkirja

Syömispäiväkirja auttaa näkemään omat ruokailutavat uudessa valossa. Voit myös havaita, syötkö kenties liian vähän tai liian epäsäännöllisesti. Säännöllinen ruokarytmi ja kunnon ateriat estävät hallitsematonta syömistä ja vähentävät mielitekoja.

• Kirjoita tai kuvaa kaikki, mitä päivän aikana syöt ja juot.
• Kirjaa ylös myös kellonaika, tilanne ja nälän taso ennen ja jälkeen syömisen sekä syömiseen mahdollisesti liittyvä tunnetila.
• Analysoi päiväkirjaa mahdollisimman objektiivisesti, tutkijan asenteella. Millaisia asioita syömispäiväkirjastasi voit päätellä?

4. Syömiseen liittyvien tunteiden tunnistaminen

Harjoituksen tarkoituksena on oppia tunnistamaan ja hyväksymään tunnesyömiseen liittävät tunteet.

• Kun sinulle iskee voimakas mielihalu syödä jotakin, pysähdy ja kysy itseltäsi, mistä mielihalu johtuu. Oletko kenties väsynyt, tylsistynyt tai pettynyt?
• Yritä antaa tunteen vain olla. Toivota se tervetulleeksi ilman, että reagoit siihen syömisellä. Kun tunnesyömisestä luopuu, esiin voi nousta vaikeitakin tunteita, joita syömisellä on tukahdutettu. Muista, että hankalat tunteet ovat osa elämää. Ne voivat toisaalta olla myös viesti siitä, että jonkin asian on muututtuva.

5. Sydämen nälkä

Sydämen nälkä -niminen harjoitus auttaa tunnistamaan tunteisiin liittyvää nälkää.

• Mieti, mitkä ovat keinosi ravita sydäntäsi. Miten voisit lohduttaa, rauhoittaa ja ilahduttaa itseäsi muuten kuin syömällä? Ravitseeko sydäntäsi kenties luonto, liikunta, läheiset ihmiset, taide tai sauna?
• Tarkkaile omaa toimintaasi ja mieti, milloin syömisen perimmäisenä syynä voisi olla sydämen nälkä. Ravitse sydäntäsi muulla kuin ruoalla.

Lähde: Anette Palssa & Maare Kauppinen: Tunnesyöminen – löydä terve suhde itseesi ja ruokaan (Tammi 2018)

Kehon matala-asteinen tulehdus on vihollinen, joka kannattaa pyrkiä taltuttamaan. Matala-asteinen eli hiljainen tulehdus edistää monia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja, tyypin 2 diabetesta ja syöpää. Lisäksi krooninen tulehdustila voi muun muassa vaikeuttaa painonhallintaa, aiheuttaa väsymystä ja lisätä ruoansulatusongelmia.

Tiedetoimittaja, tutkija ja kirjailija Maria Borelius kertoo Hyvinvoinnin vallankumous -teoksessaan, kuinka hiljaista tulehdusta voi ehkäistä ja vähentää. Seuraavat kolme elintapaa auttavat torjumaan matala-asteista tulehdusta.

1. Syö tulehdusta vähentävää ravintoa

Hiljaista tulehdusta voi vähentää ruokavaliolla. Syö joka päivä:

• runsaasti erivärisiä vihanneksia, marjoja ja hedelmiä
• kunnollista, mieluiten itse tehtyä ruokaa
• proteiinia joka aterialla
• terveellistä rasvaa, kuten oliiviöljyä, rapsiöljyä ja avokadoöljyä sekä omega-3-rasvahappoja, joita saa muun muassa rasvaisesta kalasta
• suoliston tasapainoa ylläpitäviä probiootteja, kuten luonnonjogurttia, kefiiriä ja hapatettuja kasviksia.

2. Vähennä sokerin syöntiä

Sokeri edistää tulehdusta ja nostaa veren insuliinipitoisuutta. Jos ihminen syö jatkuvasti sokeria, hänelle voi kehittyä insuliiniresistenssi, joka puolestaan voi johtaa tyypin 2 diabetekseen.

Vähennä valkoisen sokerin saantia. Vaihda sokeripitoiset muromyslit kaurapuuroon ja valitse iltapäiväkahvin seuraksi pähkinöitä ja luonnonjogurttia pullan sijaan.

Sokerin lisäksi myös muita hiilihydraatteja, joilla on korkea glykeeminen indeksi, kannattaa vähentää. Esimerkiksi vaalealla vehnäleivällä on korkea GI eli se nostaa nopeasti verensokeria.

Suosi matalan GI:n ruokia eli hitaita hiilihydraatteja, kuten:

• kaurahiutaleita
• bataattia
• kvinoaa
• täysjyväriisiä
• palkokasveja.

3. Liiku enemmän, istu vähemmän

Liikunta vähentää hiljaista tulehdusta. Vähennä istumista ja liiku joka päivä jonkin verran, edes 10 minuuttia.

Pyri harrastamaan joka viikko sekä kestävyys- että lihaskuntoa vahvistavaa liikuntaa. Kesävyyskuntoa vahvistavia liikuntalajeja ovat muun muassa reipas kävely, pyöräily, juoksu ja hiihto. Lihaskuntoa voi vahvistaa voimaharjoittelulla joko kuntosalilla tai kotitreenillä. Muista myös rauhallinen, rentouttava liikunta, kuten venyttely ja jooga.

Lähde: Maria Borelius: Hyvinvoinnin vallankumous – tulehdusta ehkäisevä elämäntapa (HarperCollins Nordic 2018)

Suomessa sanat flunssa ja influenssa sekoittuvat usein ihmisten suussa. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri tautia.

–Influenssaa esiintyy yleensä kausina. Influenssakausi alkaa useimmiten vuodenvaihteen aikoihin ja kestää muutaman kuukauden.  Flunssaa taas on ympäri vuoden, joskin Suomessa vähemmän kesä-heinäkuussa, koska ihmiset ovat vähemmän tekemisissä keskenään. Koulut ovat kiinni ja ihmiset ovat lomilla ja ollaan enemmän ulkona, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tartuntatautilääkäri Leif Lakoma kertoo.

Flunssa ja influenssa aiheuttavat erilaiset oireet

Flunssalla ja influenssalla on eri taudinaiheuttajat. Flunssaa aiheuttavia viruksia on noin parisataa.

– Tauti on yleensä lievä ja oireina on enimmäkseen vain ylähengitysteiden oireita eli esimerkiksi kurkkukipua, nuhaa ja yskää, ei niinkään rajua yleistautia, Lakoma kertoo.

Influenssaa taas aiheuttavat influenssavirukset. Influenssaviruksia on kolmea päätyyppiä, A, B ja C, joista A- ja B-tyypit aiheuttavat vuosittaisia epidemioita ihmisille.

– Influenssa alkaa usein korkealla kuumeella. Lisäksi voi tulla päänsärkyä ja tuntua siltä, että joka paikkaa kolottaa. Influenssa on tautina flunssaa rankempi.

Työikäisillä influenssa yleensä paranee flunssan tapaan kotihoidolla, mutta vanhemmalle väestölle influenssasta seuraa enemmän jälkitauteja, jotka voivat pahimmillaan johtaa jopa kuolemaan.

– Mitään spesifiä hoitoa influenssaan ei ole, mutta viruslääkkeet saattavat joskus lyhentää taudin kestoa. Niitä ei kuitenkaan aina ole edes tarpeen käyttää. Yleisvointi ratkaisee aina sen, onko syytä hakeutua hoitoon vai ei, Lakoma ohjeistaa.

Rokotus, käsihygienia ja oikeaoppinen yskiminen

Flunssan ja influenssan yksi olennainen ero on Lakoman mukaan se, että influenssaa voidaan ehkäistä rokotteella, kun taas flunssaan ei mitään rokotetta ole.

– Flunssa ja influenssa tarttuvat kosketus- ja pisaratartuntana yleensä käsien kautta, kun virukset kulkeutuvat käsistä hengitysteihin ja silmiin. Siksi hyvä käsihygienia on kaiken A ja O. Myös oikeaoppinen yskiminen on tärkeää. Käsiin ei pitäisi yskiä, vaan mieluummin kyynärtaipeisiin.

Parkinsonin tauti alkaa vaivihkaa ja etenee hitaasti. Kyseessä on liikehäiriösairaus, joka alkaa useimmiten 50–70 vuoden iässä. Joskus tauti voi alkaa myös nuoremmalla iällä. Taudin syytä ei vielä tunneta.

Parkinsonin tauti tunnistetaan sen oireiden perusteella, sillä sairaus ei näy verikokeissa tai magneettikuvissa. Mitä aikaisemmin tauti diagnosoidaan, sitä paremmin oireiden etenemistä pystytään hidastamaan.

Taudin varhaisia oireita voi olla hankalaa huomata ja yhdistää sairauteen, etenkin jos oireita ilmaantuu satunnaisesti. Listasimme kymmenen oiretta, jotka voivat kertoa Parkinsonin taudista. Yhdestä yksittäisestä oireesta ei ole syytä huolestua, mutta jos useampia oireita ilmenee, kannattaa varata aika lääkärin vastaanotolle.

1. Käsien vapina

Kädet voivat vapista muun muassa jännityksen tai raskaan harjoittelun vuoksi, mikä on täysin normaalia. Jos käsien tai sormien hallitsematonta vapinaa sen sijaan esiintyy lepotilassa, kyse voi olla Parkinsonin taudista.

Vapina on ensimmäinen oire noin 75 prosentilla Parkinsonia sairastavista. Sitä ilmenee aluksi vain toisella puolella kehoa, ja usein vapina on ajoittaista. Vapina alkaa tyypillisesti sormista.

2. Käsialan pienentyminen

Käsialan muuttuminen selvästi aiempaa pienemmäksi on yleistä Parkinsonin taudissa. Syynä on sairauteen liittyvä lihastoiminnan hidastuminen.

3. Hajuaistin heikentyminen

Jos ihminen ei enää haista kunnolla ruokia, kuten banaania, suolakurkkuja tai lakritsia, syynä voi olla Parkinson.

Hajuaistin heikkeminen on yleinen Parkinsonin taudin varhainen oire. Se voi alkaa jopa vuosia ennen liikeoireita, kuten käsien vapinaa. Hajuaisti ei yleensä häviä kokonaan, mutta hajut ja tuoksut muuttuvat laimeiksi.

4. Hidasliikkeisyys

On normaalia, että liikkuminen on aamuisin hieman hidasta, mutta jos hidasliikkeisyys vaivaa pitkin päivää, kyse voi olla Parkinsonin taudista.

Liikkeiden hidastuminen on yksi Parkinsonin taudin pääoireista. Tuolilta nousemista voi tulla vaikeaa, kävely voi muuttua verkkaiseksi ja kädet eivät välttämättä enää liiku normaalisi kävelyn tahdissa.

5. Jäykkyys

Parkinsonin tautiin liittyy lihasjäykkyyttä. Sen voi huomata esimerkiksi takkia pukiessa tai selkää pestessä.

Taudin alkuvaiheessa lihasjäykkyys on tyypillisesti toispuoleista, ja sitä ilmenee esimerkiksi hartioissa tai lonkissa. Jäykkyyteen voi liittyä lihaskipua.

6. Liikkuminen nukkuessa

Jokaisella on silloin tällöin öitä, jolloin unissaan kääntyilee ja pyörii tavallista enemmän. Usein toistuva yöllinen potkiminen, heittelehtiminen ja käsien huitominen voivat kuitenkin olla Parkinsonin taudin varhaisia oireita ja ennakoida taudin puhkeamista. Liikehtiminen voi olla hyvin rajua, ja nukkuva saattaa myös huutaa.

Oireilua kutsutaan REM-unen aikaiseksi käytöshäiriöksi. Sitä esiintyy enemmän miehillä kuin naisilla.

7. Ilmeettömyys

Parkinsonin tauti voi näkyä kasvojen ilmeiden vähentymisenä. Vaikka ihminen olisi iloinen, hän saattaa näyttää kivikasvoiselta.

Ilmeettömyys liittyy lihastoiminnan hidastumiseen, ja sitä voi esiintyä jo taudin varhaisessa vaihessa.

8. Ummetus

Ummetus on hyvin yleistä Parkinsonin tautia sairastavilla. Parkinsonin tauti vahingoittaa suoliston seinämän hermosäikeitä, minkä vuoksi suoli laiskistuu.

Ummetusta voi alkaa esiintyä jo vuosia ennen kuin liikehäiriöt ilmaantuvat.

9. Ryhdin huonontuminen

Jos ihminen ei enää seiso yhtä suorassa kuin ennen vaan on alkanut taipua kumaraan, syynä voi olla Parkinson.

Ryhti ei huonone yhdessä yössä vaan muutos tapahtuu vähitellen. Siksi siihen ei välttämättä tule kiinnitettyä huomiota.

10. Äänen muuttuminen

Parkinsonin tauti voi hidastaa puhetta. Tauti saa kielen ja nielun lihakset toimimaan hitaammin ja kankeammin kuin ennen.

Alkuvaiheessa parkinsonpotilaan ääni voi muuttua hiljaisemmaksi tai käheäksi. Taudin ollessa pitkällä puheesta saattaa tulla puuroutuvaa ja epäselvää.

Lähteet: Healthline, Parkinson’s Foundation, Suomen Parkinsonsäätiö, Terveyskirjasto, Terveyskylä

Migreeniä voidaan pitää vain päänsärkynä, mutta tuore kansainvälinen kyselytutkimus paljasti, että migreeni vaikuttaa elämään hyvin monin tavoin.

Novartiksen toimeksiannosta tehtyyn My Migraine Voice -tutkimukseen osallistui yli 11 000 migreeniä sairastavaa 31 maasta. Suomalaisia vastaajia oli yhteensä 345.

Kyselyn mukaan migreenillä on muun muassa seuraavanlaisia vaikutuksia sitä sairastavan elämään:

1. Migreeni rajoittaa toimintakykyä

Migreenikohtauksen aikana ihminen ei pysty toimimaan normaalisti. 50 prosenttia vastaajista kertoi, että toimintakyky on kohtauksen aikana erittäin rajoittunut. 33 prosenttia koki, että toimintakyky on jopa äärimmäisen rajoittunut.

2. Migreeni aiheuttaa emotionaalista taakkaa

Migreeniä sairastavat kokevat monia kielteisiä tunteita migreeniin liittyen.

Puolet vastaajista koki syyllisyyttä siitä, etteivät he voi migreenin vuoksi aina pitää lupauksiaan ja joutuvat jättämään perheensä tai ystävänsä pulaan.

Migreeni aiheuttaa myös pelkoa. Viidennes vastaajista kertoi pelkäävänsä paljon tai erittäin paljon seuraavaa migreenikohtausta.

Emotionaalista taakkaa aiheuttaa lisäksi se, että migreeniä sairastavat kokevat, että muut eivät  pysty käsittämään, miltä migreeni tuntuu. 74 prosenttia vastaajista mainitsi kielteiseksi tunteeksi sen, etteivät ihmiset ymmärrä heidän kipuaan.

3. Migreeni häiritsee unta

Yöunet kärsivät migreenistä. Lähes kolme neljästä kyselyyn vastaajista kertoi migreenin aiheuttaneen univaikeuksia.

4. Migreeni vaikuttaa ihmissuhteisiin

Kun migreenikohtaus iskee, suunnitelmat voivat mennä täysin uusiksi.

94 prosenttia kertoi joutuneensa joskus jättämään migreenin vuoksi tekemättä jotakin, mitä oli suunnitellut tekevänsä. 58 prosenttia oli esimerkiksi joutunut jäämään pois perhetahtumista migreenin vuoksi.

Puolet vastaajista myös koki, että migreeni on vaikuttanut seksielämään.

Onneksi monet kokivat kuitenkin saaneensa läheisiltään apua. 86 prosenttia kertoi perheenjäsentensä ja ystäviensä auttaneen arkisissa askareissa. 73 prosenttia myös koki saaneensa henkistä tukea, kuten lohdutusta ja ymmärtämistä läheisiltään.

5. Migreenillä on taloudellisia vaikutuksia

Migreeni voi aiheuttaa taloudellista taakkaa, koska kohtauksia helpottavat lääkkeet ovat kalliita.

Lisäksi migreeni voi vaikuttaa urapolkuun. 10 prosenttia vastaajista koki, ettei ollut saanut ylennystä siksi, koska migreeni on aiheuttanut poissaoloja. 16 prosenttia puolestaan oli vaihtanut ammattia migreenin vuoksi.

Miten elää hyvää elämää migreenistä huolimatta?

Suomalaisista vastaajista lähes 60 prosenttia koki, että migreeni heikentää heidän elämänlaatuaan paljon. Hyvää elämää on kuitenkin mahdollista elää migreenistä huolimatta. Siinä voivat auttaa seuraavat vinkit:

• Ole itsellesi armollinen. Migreeni ei ole sinun vikasi, eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä.
• Ota lääke ajoissa, äläkä tunne syyllisyyttä lääkkeen ottamisesta. Migreeni on niin kova vaiva, ettei sitä pystytä lääkkeettömästi hoitamaan. Kun kohtauslääke otetaan riittävän suurella annoksella ja ajoissa, henkilön pitäisi olla kahden tunnin kuluessa lääkkeen ottamisesta kivuton ja täysin oireeton kaksi vuorokautta lääkkeen oton jälkeen.
• Kokeile halutessasi ei-lääketieteellisiä hoitoja lääkehoidon lisäksi. Esimerkiksi akupunktiosta voi olla migreenipotilaalle apua.
• Huolehdi itsestäsi. Säännölliset elämäntavat, kuten riittävä uni, säännöllinen ruokailu sekä kuntoa ylläpitävä liikunta voivat estää kohtauksia. Tunnista myös omat altisteesi, jotka usein laukaisevat kohtauksen. Muun muassa nälkä, väsymys ja stressi voivat laukaista migreenin. Myös ylipaino ja korkea verenpaine lisäävät kohtausten riskiä.
• Varaudu kohtauksiin. Pidä migreenilääkkeet aina mukana. Se, että lääkkeet ovat aina saatavilla, poistaa myös kohtauksen pelkoa.
• Pyydä apua. Migreenin kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Osallistu esimerkiksi Suomen migreeniyhdistyksen järjestämään vertaisryhmätoimintaan.

Asiantuntijana neurologian erikoislääkäri Marja-Liisa Sumelahti, Terveystalo.

Sienet ovat terveellistä ravintoa, mutta valitettavasti ne eivät sovi kaikkien vatsalle. Syynä on sienten sisältämä sienisokeri eli trehaloosi.

Osalta ihmisistä puuttuu ruoansulatusentsyymi, jonka tehtävänä on sienisokerin hajottaminen. Kun entsyymi puuttuu, sienisokeri ei imeydy verenkiertoon vaan pääsee kulkeutumaan paksusuoleen.

Sienisokerin imeytymishäiriö eli tre­ha­loo­si-in­to­le­ranssi aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin laktoosi-intoleranssi: ilmavaivoja, pahoinvointia, vatsan turvotusta, ripulia ja jopa oksentelua.

Oireet alkavat usein noin parin tunnin sisällä sieniaterian syömisestä ja häviävät itsestään parin päivän kuluessa.

Vatsa voi reagoida vahvasti erityisesti kantarelleihin ja herkkutatteihin

Erityisesti tietyt sienet aiheuttavat herkästi vatsavaivoja. Muun muassa kantarelleissa, herkkutateissa ja orakkaissa on tavallista enemmän sienisokeria, joten vatsa voi reagoida niihin voimakkaammin kuin muihin sieniin.

Myös tapa, jolla sienet valmistetaan ruoaksi, voi vaikuttaa oireisiin. Ryöppääminen ja paistaminen poistavat sienistä vettä, jolloin sienisokerin suhteellinen osuus kasvaa ja oireilu voi olla voimakkaampaa.

Onko minulla tre­ha­loo­si-in­to­le­ranssi?

Tre­ha­loo­si-in­to­le­ranssia on syytä epäillä, jos sieniateriat aiheuttavat toistuvasti vatsavaivoja. Imeytymishäiriö voidaan todeta tre­ha­loo­si­ra­si­tus­ko­keella.

Varsinaisia tutkimuksia ei kuitenkaan välttämättä tarvita, sillä diagnoosi voidaan tehdä myös oireiden perusteella.

Suomessa sienisokerin imeytymishäiriötä on Allergia-, Iho- ja Astmaliiton mukaan noin 1–2 prosentilla väestöstä. Siitä kärsii siis noin 50 000–100 000 suomalaista. Tre­ha­loo­si-in­to­le­ranssin hoitona on sieniruokien välttäminen.

Lähteet: Allergia-, Iho- ja Astmaliitto, Lääkärilehti, Terveyskirjasto 

Silmänpohjan ikärappeuma on yleisin suomalaisten näköä uhkaava sairaus. Se heikentää näköä tarkan näkemisen alueella eli näkökentän keskikohdassa. Tauti johtaa näkökyvyn huononemiseen, mutta harvoin sokeutumiseen.

Ikärappeumaa on kahta muotoa: kuivaa ja kosteaa rappeumaa. Kuivassa rappeumassa silmän verkkokalvolle kertyy kuona-aineita. Kosteassa ikärappeumassa silmänpohjaan kasvaa verisuonia, jotka tihkuvat ja aiheuttavat turvotusta ja verenvuotoa.

Kuiva ikärappeuma on kosteaa rappeumaa huomattavasti yleisempi. Kuiva rappeuma on noin 80 prosentilla ikärappeumaa sairastavista, eikä se ole yhtä vakava kuin taudin kostea muoto.

Kuiva muoto voi kuitenkin kehittyä kosteaksi. Kostea rappeuma voi edetä hyvin nopeasti ja heikentää näköä viikoissa tai kuukausissa. Silmänpohjan ikärappeuma on hyvä tunnistaa ajoissa, jotta tautia voidaan seurata ja mahdollisesti hoitaa.

Silmänpohjan ikärappeuman oireet

Silmänpohjan ikärappeuma voi alkaa varkain. Jos kyseessä on kuiva muoto, oireita ei välttämättä ole taudin alussa lainkaan.

Silmänpohjan ikärappeuman tyypillisiä oireita ovat:

• viivojen vääristyminen: lipputanko tai horisontti voi näyttää mutkaiselta
• näön tarkkuuden heikkeneminen
• mustat tai valkoiset läiskät eli ”reiät maisemassa”
• kirjainten häviäminen lukiessa.

Jos kyseessä on kostea rappeuma, oireet voivat kehittyä nopeasti. Kosteaan rappeumaan voi liittyä myös kasvojen tunnistamisen vaikeutta.

Mikäli rappeumaan viittavia oireita ilmenee, kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin. Silmälääkäri toteaa taudin oireiden, näön tutkimisen, mikroskooppitutkimuksen ja silmänpohjan kuvauksen perusteella.

Kuinka silmänpohjan ikärappeumaa hoidetaan?

Kuivaan silmänpohjan ikärappeumaan ei ole tällä hetkellä hoitoa. Usein se kuitenkin etenee hitaasti. Voi kulua vuosia, ennen kuin rappeuma alkaa heikentää merkittävästi näköä.

Kuivaa rappeumaa on kuitenkin seurattava, sillä joskus se voi muuttua kosteaksi rappeumaksi, joka voi heikentää näköä hyvin nopeasti.

Tilannetta voi pitää itse silmällä Amslerin kartan avulla. Kysessä on ruudukko, jonka keskellä on musta piste. Ruudukkoa katsotaan lukuetäisyydeltä ensin toinen silmä ja sen jälkeen toinen silmä peitettynä. Jos ruudukon viivat vääristyvät tai ruudukossa näkyy tummia tai vaaleita läikkiä, kyse voi olla kosteasta ikärappeumasta.

Kosteaan ikärappeumaan on olemassa hoitoja, jotka hidastavat tai pysäyttävät näön heikkenemisen ja vähentävät tai poistavat näön vääristymiä. Kosteaa rappeumaa hoidetaan useimmiten pistoshoidoilla tai laserhoidoilla.

Ikä ja elintavat vaikuttavat silmänpohjan rappeumaan

Silmänpohjan ikärappeuman perimmäistä syytä ei tiedetä. Sen riski nousee iän myötä. Yli 60-vuotiaista siitä kärsii noin 10 prosenttia ja yli 80-vuotiaista joka kolmas. Rappeumaa voidaan kuitenkin todeta jo 50-vuotiailla tai sitä nuoremmilla – etenkin, jos suvussa on verkkokalvosairauksia tai ihminen on voimakkaasti likinäköinen.

Iän ja perintötekijöiden lisäksi omat elintavat vaikuttavat sairastumisriskiin. Tupakointi, ylipaino ja vähäinen kasvisten syönti lisäävät silmänpohjan ikärappeuman riskiä.

Elintavoilla voi olla vaikutusta myös sairauden kehittymiseen. Tupakoinnin lopettaminen ja kasvisten, hedelmien, marjojen ja kalan syöminen saattavat hidastaa silmänpohjan ikärappeuman etenemistä.

Lähteet: Tays, Terveyskirjasto, Terveyskylä

Joudutko käymään jatkuvasti pissalla tai koetko usein äkillistä ja voimakasta virtsaamisen tarvetta? Sinulla saattaa olla yliaktiivinen virtsarakko.

Yliaktiivinen rakko tarkoittaa sitä, että vitsaamistarvetta esiintyy tavallista useammin, vaikka virtsan määrä ei ole lisääntynyt. Jopa 400 000 suomalaista kärsii vaivasta, ja ongelmaa on kaikenikäisillä naisilla ja miehillä.

Listasimme merkit, jotka voivat kertoa liian aktiivisesta rakosta.

Yliaktiivisen rakon oireet

Yliaktiivinen rakko on oireyhtymä, josta kärsivä kokee tyypillisesti seuraavanlaisia oireita:

• virtsapakko eli äkillinen, hallitsematon ja voimakas tarve päästä välittömästi pissalle
• pakkovirtsankarkailu eli virtsankarkailu, jota edeltää pakonomainen virtsaamistarve
• tihentynyt virtsaamistarve (yli 8 kertaa vuorokaudessa)
• pissahätä herättää yöllä kaksi kertaa tai useammin.

Kaikkia oireita ei esiinny jokaisella. Yliaktiiviseen rakkoon ei esimerkiksi välttämättä liity virtsankarkailua tai yöllistä virtsaamistarvetta.

Yliaktiivista virtsarakkoa voidaan hoitaa

Yliaktiivinen rakko voi johtua monesta asiasta, eikä vaivaan aina löydy selkeää syytä.

Rakko voi alkaa toimia liian aktiivisesti esimerkiksi siksi, että vessassa on käyty liian usein tai varmuuden vuoksi. Näin rakko on voinut pienentyä ja virtsaamistarve tihentyä.

Naisilla yliaktiivinen rakko voi johtua myös limakalvojen kuivumisesta tai lantionpohjan lihasten löystymisestä. Miehillä puolestaan eturauhasen koon suureneminen voi johtaa yliaktiivisen rakon oireyhtymään.

Jos yliaktiivisen rakon oireet häiritsevät tai vaikeuttavat elämää, kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin.

Yliaktiivista rakkoa voidaan hoitaa sekä lääkkeillä että omin keinoin. Muun muassa rakon kouluttaminen eli tietoinen virtsausvälien pidentäminen ja lantionpohjan lihasten harjoittelu voivat helpottaa ongelmaa. Lisäksi kofeiinipitoisia juomia, alkoholia ja hiilihappojuomia kannattaa välttää, sillä ne voivat pahentaa oireita.

Onko kyseessä jokin muu sairaus?

Aina se, että pissalla on käytävä tiheään, ei johdu yliaktiivisesta rakosta.

Tavallisin syy lisääntyneeseen virtsaamistarpeeseen on se, että ihminen on juonut runsaasti nesteitä. Erityisesti kahvi, tee ja alkoholi lisäävät tarvetta käydä pissalla.

Myös virtsarakon tulehdus aiheuttaa tiheitä vessakäyntejä. Joskus taustalla voi myös olla vakavampi sairaus. Esimeriksi MS-tauti ja Parkinsonin tauti voivat lisätä virtsaamistarvetta.

Lähteet: Duodecim, Potilaan Lääkärilehti, Terveyskirjasto, Terveystalo

Näyttelijä Kiti Kokkonen julkaisi Instagram-tilillään ajankohtaisen Tanhupallo-videon. Videolla Tanhupallo kertoo, kuinka syysflunssaa on mahdollista ehkäistä.

”Ajattelin kertoa yhden tärkeän jutun, kun nyt on syksy ja tulee erilaisia viruksia ja bakteereita, niin on tosi tärkeää pestä kädet. Mä oon Karvamadolle opettanut. Laitetaan saippuaa, hierotaan hyvin kaikki sormet, kynnenaluset ja ranteet. Ja huuhdellaan hyvin ja kuivataan hyvin”, Tanhupallo sanoo.

View this post on Instagram

Kannattaa pestä hyvin kädet 🙌🏼💦T:TANHULIPLOj #kädetonhyväpestä #tanhupallo #flunssakausiavattu

A post shared by kitikokkonen (@kitikokkonen) on Sep 23, 2018 at 10:20am PDT

Huolellinen käsienpesu onkin yksi tärkeimmistä keinoista torjua tauteja. Listasimme lisäksi viisi muuta keinoa, joiden avulla syysflunssalta voi säästyä.

1. Muista terveelliset elämäntavat

Monipuolinen ruokavalio, riittävä lepo ja liikunnan harrastaminen edistävät vastustuskykyä. Sen sijaan tupakointia kannataa välttää, sillä se on heikentää immunologian professorin mukaan vastustuskykyä ja altistaa infektioille.

2. Käytä D-vitamiinilisää

Riittävä D-vitamiinin saanti edistää vastustuskykyä. Koska ravinnosta on vaikea saada tarpeeksi D-vitamiinia, D-vitamiinilisää on suositeltavaa käyttää.

Lääkärin mukaan D-vitamiinilisän sopiva päiväannos aikuiselle on 20 mikrogrammaa.

3. Pidä huolta suolistosta

Suoliston mikrobit vaikuttavat elimistön puolustusjärjestelmään. Mikrobistosta voi huolehtia ruokavaliolla.

4. Syö marjoja

Marjoissa on runsaasti terveyden kannalta tärkeitä ainesosia, kuten vitamiineja, mineraaleja, kuituja, rasvahappoja ja polyfenoleja. Elintarvikekemistin mukaan flunssan ehkäisemisen kannalta erinomaisia marjoja ovat erityisesti mustaherukat, tyrni, karpalot, puolukat ja mustikat.

5. Pulahda kylmään veteen

Uiminen kylmässä vedessä voi parantaa vastustuskykyä. Talviuinti saattaa nostaa myös antioksidanttitasoa elimistössä.

Moni luulee olevansa tunnesyöjä vaikka oikeasti on vain nälkäinen. Nälkä ei nimittäin aina ilmene mahan murinana. Niin mieliteot, mielialan lasku ja tyytymätön olokin saattavat johtua fyysisestä nälästä, ravitsemusterapeutit Anette Palssa ja Maare Kauppinen kertovat Tunnesyöminen-kirjassaan.

Nälkäisenä ihminen tekee helpommin epäterveellisiä ruokavalintoja. Kun kauppaan menee tyhjällä vatsalla, ostoksia tulee tehtyä herkemmin tunne kuin järki edellä. Ostoskassiin kertyneet suklaapatukat ja jäätelöpaketit eivät siis välttämättä kerro siitä, että ihminen olisi tunnesyöjä vaan että hän on syönyt liian vähän, liian harvoin tai liian yksipuolisesti.

Myöskään se, että herkkujen syömisestä tulee hyvä ja rentoutunut olo, ei ole varma tunnesyömisen tuntomerkki. On puhdasta fysiologiaa, että verensokerin nousu aiheuttaa ihmiselle mielihyvää. Keho ei halua joutua aliravituksi, joten mielihyvän tunteen tehtävänä on varmistaa, että ihminen tankkaa jatkossakin itseensä energiaa.

Näin tunnistat, että syöt riittävästi

Jos ihminen ei ole tottunut kuuntelemaan omaa kehoaan, hänen voi olla vaikeaa aistia, milloin hänellä todella on nälkä ja kuinka paljon ruokaa hän tarvitsee. Voi jopa olla niin, että jos on tottunut syömään liian vähän, nälän tunne ei edes vaivaa päivisin. Sen sijaan illalla kova nälkä voi iskeä mielitekoina.

Seuraavista merkeistä tunnistat, että syöt riittävästi:

• Tunnet olosi jaksavaksi koko päivän ajan (perusvireystila huomioon ottaen).
• Sinulle ei missään vaiheessa iske hallitsematon nälän tunne. Nälkä saa tulla, mutta se pitää pystyä hallitsemaan.
• Mielitekoja tai napostelun tarvetta ei esiinny.
• Sinun on suhteellisen helppo tehdä järkeviä ja terveellisiä ruokavalintoja. Et joudu toimimaan itsekurin vallassa.
• Mielialasi ei heilahtele voimakkaasti vaan pysyy hyvänä koko päivän (perusmieliala huomioon ottaen).

Lähde: Anette Palssa & Maare Kauppinen: Tunnesyöminen – löydä terve suhde itseesi ja ruokaan (Tammi 2018)

Heräsitkö kasvot turvonneena? Esimerkiksi runsas alkoholin juominen tai ylenpalttinen suolan käyttö saattaa aiheuttaa kasvojen turvotusta niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Siksi kaikista tehokkainta on välttää turvotusta aiheuttavia asioita.

Kasvojen turvotus voi kuitenkin johtua yksinkertaisimmillaan pelkästään huonosti nukutusta yöstä. Silloin täsmäneuvot voivat tulla tarpeeseen.

Näillä helpoilla keinoilla voit vähentää kasvojen turvotusta:

1. Juo vettä aamulla tyhjään vatsaan ja sen jälkeen pitkin päivää

Vedenjuonti aamulla tyhjään vatsaan tunnetaan erityisesti japanilaisten naisten terveyskikkana. Iso lasillinen raikasta vettä aamulla voi nostaa aineenvaihdunnan tasoa jopa 24 prosenttia.  Veden nauttiminen pitkin päivää pitää aineenvaihdunnan liikkeellä.

2. Haudo ihoa kylmällä

Kylmä on varmasti yksi tavanomaisimmista keinoista hoitaa turvotusta. Kääri pyyhkeeseen esimerkiksi kylmäkalle tai jääpaloja ja pidä pyyhettä kasvojasi vasten 15 minuuttia, ja turvotus saattaa helpottaa jo huomattavasti.

3. Vältä kuumuutta

Kuumuus saattaa pahentaa turvotusta. Jos kasvosi ovat turvonneet, sinun kannattaa vältellä kuumassa oleskelua eli esimerkiksi kuumaa suihkua tai kylpyä ainakin seuraavat 48 tuntia.

4. Käytä kofeiinia sisältävää kosmetiikkaa

Kofeiinia sisältävä kosmetiikka supistaa verisuonia ja hillitsee näin nesteen kertymistä kasvoihin.

5. Kokeile kasvohierontaa tai kasvojen kuivaharjausta

Hieronta poistaa kehoon kertynyttä nestettä. Jos sinulla on esimerkiksi kasvoille tarkoitettu hierontakivi, pyörittele sitä kevyesti kasvojesi iholla muutaman minuutin ajan. Myös muutaman minuutin kasvojen kuivaharjauksella voi tehostaa lymfakiertoa ja vähentää turvotusta.

6. Älä yritä vähentää turvotusta tulehduskipulääkkeillä

Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat turvotusta eivätkä suinkaan laske sitä. Siksi tulehduskipulääkkeitä ei kannata käyttää turvotuksen laskemiseen vaan päinvastoin vältellä mahdollisuuksien mukaan.

+ Tarkista nukkumisasentosi seuraavaa yötä varten

Jotta et jälleen seuraavana aamuna heräisi naama turvonneena, pidä huoli, että pääsi on kohoasennossa, kun nukut. Tarkista myös, että tyynysi on sinulle sopiva.

Lähteet: WikiHow, Women’s Health

Oletko kesä- vai talviaikaihminen? Nyt sinulla on lupa ottaa kantaa siihen, kumpaan leiriin suomalaisten tulisi jatkossa kuulua.

EU:n komissio on tehnyt esityksen kellojen siirtämisen lopettamisesta. Jos esitys menee läpi, unionin jäsenmaat saavat valita, jääkö maa talvi- vai kesäaikaan. Liikenne- ja viestintäministeriö on aloittanut kansalaisten kuulemisen osoitteessa Otakantaa.fi-foorumilla.

Kysely kellojen siirtelyn lopettamisesta käynnistyi Otakantaa.fi-foorumilla 26.9. Kysely on avoinna perjantaihin 12.10.2018 saakka.

Kannatatko sinä pysyvää kesä- vai talviaikaa? Listasimme esitetyt perustelut.

Talviaikaan jääminen hyödyttäisi etenkin iltavirkkuja

Jos siirryttäisiin pysyvästi talviaikaan, aamut olisivat keskimäärin jonkin verran valoisampia ja illat pimeämpiä.

Ylen aamu-tv:n vieraana ollut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen on muun muassa Ylen aamu-tv:ssä puoltanut talviajan valitsemista. Hän on kirjoittanut aiheesta laajat perustelut myös THL-blogiin.

Nämä ovat talviajan plussat:

• Maaliskuun lopulta lokakuun lopulle illat olisivat nykyistä hämärämpiä, koska ilta hämärtyisi ja aamu sarastaisi tunnin nykyistä aiemmin. Tämä olisi sisäisen kellon toimintaa tahdistava aikamerkki, joka edistää nukahtamista ja voisi myös johtaa parempiin yöuniin. Nykyisin suomalaiset kärsivät univaikeuksistaan useimmiten juuri kesäisin, ja iltavirkkujen ja univelkaisten osuus niin murrosikäisistä kuin aikuisista on viime vuosina suurentunut. (Lähde: Timo Partonen, THL-blogi)
• Ihmisen sisäinen kello on herkimmillään valon vaikutuksille maapallon aamun tunteina. Silmiin aamuisin lankeava valo poistaa sisäisen kellon jätätyksen ja tahdistaa sisäisen vuorokautemme 24 tuntiin. (Lähde: Timo Partonen, THL-blogi)
• Etenkin iltavirkut hyötyvät valoisista aamuista ja aiemmin hämärtyvistä illoista, sillä silloin heidän yöunensa aikaistuu ja pitenee sekä vireystilansa kohenee. (Lähde: Timo Partonen, THL-blogi)

Nämä ovat talviajan miinukset:

• Ulkoliikuntapaikkojen ja leikkipuistojen käyttömahdollisuudet vähenevät päivänvalon vähentyessä. Liikuntapaikkojen LIPAS-tietokannan mukaan Suomessa on noin 22 700 ulkoliikuntapaikkaa. Näistä noin 7500 kpl (33 %) on valaistuja. Lähiliikuntapaikoista valaistuja on 56 %, kuntoradoista 70 %, pallokentistä 28 % ja golf-kentistä 1 %. Huomioitava on, että valaistusmahdollisuuksien löytyminen ei takaa, että valaistus on käytössä tai riittävä. Nykyisellä kesäaikakäytännöllä aurinko laskee esimerkiksi Helsingissä elokuun lopussa noin klo 20.30 ja syyskuun lopussa noin klo 19.00. Ilman kesäaikakäytäntöä aurinko laskisi elokuun lopussa klo 19.30 ja syyskuun lopussa klo 18.00. Edellä olevan perusteella voidaan laskea kesäajan poistamisen vähentävän valaisemattomien ulkoliikuntapaikkojen (15 200 kpl) käyttöaikaa Suomessa elo–syyskuun arkipäivinä illoista yhteensä 670 000 tuntia. (Lähde: Valtion liikuntaneuvoston lausunto)
• Monet ulkoliikunta-aktiviteetit kuten lenkkeily, pyöräily, luontoliikunta (sienestys, marjastus, patikointi, suunnistus jne.) ja suositut ulkoliikuntalajit (jalkapallo, golf jne.) ovat usein riippuvaisia päivänvalosta. (Lähde: Valtion liikuntaneuvoston lausunto)

Kesäaikaan jääminen mahdollistaisi ulkoilun myös ilta-aikaan

Jos siirryttäisiin pysyvästi kesäaikaan, illat olisivat keskimäärin jonkin verran valoisampia ja aamut pimeämpiä.

Kesäajan valintaa puoltaa muun muassa asiasta lausunnon julkaissut valtion liikuntaneuvosto ja Suomen Ladun toiminnanjohtaja Eki Karlsson, joka oli niin ikään Partosen tapaan esittelemässä omaa kantaansa Ylen aamu-tv:ssä.

Nämä ovat kesäajan plussat:

• Kahdeksasta neljään työntekijöiden näkövinkkelistä meidän kannattaisi siirtyä kesäaikaan. Olisi keväällä ja syksyisin enemmän aikaa ulkoilla. Olisi tärkeää, että ihmiset pääsisivät ulkoilemaan valoisassa, 16–20 välillä. Liikunta on merkittävä asia esimerkiksi diabeteksen vastaisessa taistelussa. (Lähde: Eki Karlsson, Ylen aamu-tv)
• Ihmiset liikkuvat enemmän päivänvalon aikaan. Kansainvälisissä tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että pidemmällä illan päivänvalolla on vaikutusta lasten fyysisen aktiivisuuden määrään, vaikka muiden sääolosuhteiden vaikutus on vakioitu. Aikuisten osalta asiaa ei ole tutkittu riittävästi. Nykyinen kesäaikakäytäntö lisää valoisaa aikaa iltaan, joka on arkipäivisin tyypillinen ajankohta liikunnalle ja ulkoilulle. Liikuntaneuvosto painottaa, että väestötasolla pienikin muutos kokonaisaktiivisuudessa voi merkitä isoja kansanterveydellisiä seuraamuksia. (Lähde: Valtion liikuntaneuvoston lausunto)

Nämä ovat kesäajan miinukset:

• Aamut lokakuun lopulta maaliskuun lopulle olisivat nykyistä pimeämpiä, koska aamu sarastaisi tunnin nykyistä myöhemmin. Tämä aiheuttaisi sisäisen kellon käyntiin lisää jätätystä, mikä johtaa unirytmin muutoksiin, yöunen katkoksiin, väsymykseen ja mielialan laskuun. Huonosti nukutut yöt rasittavat myös sydäntä ja verisuonia, voimistavat nälän tunnetta ja heikentävät sokerinsietoa. Lokakuulta helmikuulle olisi odotettavissa niin univelan kuin kaamosoireilun yleistyminen. (Lähde: Timo Partonen, THL-blogi)
• Unirytmin ja yöunen häiriöistä johtuvat haitat ovat jo yleistymässä suomalaisilla. Pysyvään kesäaikaan siirtymisestä olisi odotettavissa, että nämä haitat yleistyvät tai voimistuvat edelleen. Lisäksi ne rasittavat sydäntä ja verisuonia, heikentävät sokerinsietoa ja altistavat lihomiselle. Koko väestön terveyttä koskettavina aikavyöhykettä käsittelevillä päätöksillä on siten myös kansanterveydellistä merkitystä. (Lähde: Timo Partonen, THL-blogi)
• Kesäaikaan jäämistä on kokeiltu muun muassa Irlannissa, Portugalissa ja Venäjällä. Kokemukset eivät ole olleet hyviä. Ihmiset ovat kokeneet talven rasittavana. (Lähde: Timo Partonen, Ylen aamu-tv)

Lähteet: Talouselämä, THL-blogi, Yle, Valtion liikuntaneuvosto, Valtioneuvosto

Tavallisia kaamosmasennuksen oireita ovat muun muassa surullisuus, alakulo, mielihyvän ja mielenkiinnon kokemisen menettäminen, väsymys, ärtyneisyys ja keskittymisvaikeudet. Usein kaamosmasennukseen liittyy myös ruokahalun lisääntyminen ja hiilihydraattihimo. Onneksi kaamosmasennusta on mahdollista ehkäistä ja hoitaa usealla tapaa.

Selätä kaamosmasennus näin:

1. Hoida kaamosmasennusta kirkasvalolampun avulla

Tehokkain hoito kaamosmasennukseen on kirkasvalolampulla tehtävä valohoito. Noin neljä viidestä toipuu oikein toteutetun valohoidon avulla. Ohjeet kirkasvalolampun käyttöön kannattaa tavata huolella läpi, sillä väärin käytettynä kirkasvalolamppu voi lisätä levottomuutta.

2. Tehosta kirkasvalohoitoa liikunnalla

Säännöllinen kuntoliikunta lisää valohoidon tehokkuutta. Jos haluat ennaltaehkäistä kaamosväsymystä liikunnalla, aloita liikkuminen vähintään kuukausi ennen kuin oireesi normaalisti alkavat. Ota osaa vaikka 30 päivän lempeään kuntoiluhaasteeseen.

3. Syö säännöllisesti ja oikeita asioita

Säännöllinen ateriarytmi voi helpottaa kaamosoireilusta johtuvaa makeannälkää ja hiilihydraattihimoa sekä estää liiasta herkuttelusta johtuvaa lihomista. Suosi väsymystä vähentäviä ruoka-aineita.

4. Tapaa ystäviä ja läheisiä

Kaamosmasennuksen iskiessä moni vetäytyy pois muiden seurasta. Se kuitenkin vain pahentaa oireilua. Vietä siis aikaa ystäviesi ja läheistesi kanssa. Lukekaa yhdessä vaikkapa kaamoshoroskooppi, joka kertoo, miten eri tähtimerkit sopeutuvat kaamokseen.

5. Nuku säännöllisesti

Nuku joka päivä säännöllisesti ainakin seitsemän ja puoli tuntia. Jos uni ei meinaa illalla tulla, kokeile unen houkuttelemista vaikkapa vanhan kansan konsteilla. Jos taas aamulla on vaikea nousta ylös sängystä, harkitse hiljalleen ennen heräämistä voimistuvan sarastusvalon hankkimista.

+ Jos omahoito ei auta, käänny lääkärin puoleen

Kaamosmasennusta voidaan hoitaa tarvittaessa masennuslääkkeillä tai lyhytpsykoterapialla, jos muut hoitokeinot eivät auta.