Kärsitkö päänsärystä? Tuntuuko suusi aamuisin jäykältä? Valittaako kumppanisi yöllä pitämästäsi äänestä? Saatat olla niin sanottu narskuttelija.

Hampaiden narskuttelulla eli bruksismilla tarkoitetaan hammaslääkäri Sanna-Maaria Kartanon mukaan tahdosta riippumatonta hampaiden yhteen puremista. Vaiva on naisilla yleisempi ja ilmenee yleensä alle 50-vuotiailla.

– Narskuttelua esiintyy sekä valveilla että unessa. Unen aikana tapahtuvaa narskuttelua voidaan todeta kaikissa unen vaiheissa, mutta yleisemmin narskuttelua esiintyy vilke- eli REM-unen aikana.

Narskuttelu aiheuttaa hampaiden kulumista, päänsärkyä sekä kiputiloja

Mistä sitten tietää, että itse narskuttelee hampaitaan? Karton mukaan tyypillisin narskuttelun oire on hampaiden kuluminen. Hampaita saattaa myös aristaa ja vihloa.

– Paikat saattavat lohkeilla itsestään. Potilaista osa on kertonut, että he ovat syöneet esimerkiksi pehmeää vehnäleipää, ja sen seurauksena täyte on hampaasta lohjennut.

Joskus puoliso tai perheenjäsen voi olla ensimmäinen, joka huomaa narskuttelun, koska herää yöllä siitä syntyvään ääneen.

– Suurin osa narskuttelijoista ei kuitenkaan pidä mitään ääntä, vaan ennemminkin narskuttelu on kovaa hampaiden yhteen puremista.

Narskuttelu voi näyttäytyä myös puremalihasten, leukojen sekä pään seudun kiputiloina. Suun avaaminen voi tuntua hankalalta ja kivuliaalta.

– Joskus leukanivel saattaa purressa naksahdella ja rahista. Useimmiten narskuttelijoilla on leukojen väsymistä, kipua ja aamujäykkyyttä. Osa saattaa vaistonvaraisesti suosia pehmeämpää, helposti pureskeltavaa ravintoa.

Hampaiden narskutteleminen voi oireilla myös niska- ja hartiaseudun särkyinä, korvien tinnituksena sekä lukkiutumisena. Usein narskuttelu havaitaankin joko hammaslääkärin toimesta tai potilaan hakeutuessa itse lääkäriin oireidensa vuoksi.

Suun tarkastuksessa lääkäri tutkii muun muassa leukanivelen toiminnan, puremalihakset ja ääriavausliikkeet toiminnallisten häiriöiden varalta. Narskuttelijalla on usein myös kuluneita kiiltopintoja hampaissa.

– Narskuttelu synnyttää hampaisiin hyvin kiiltävän pinnan, jota normaalin ravinnon pureminen ei aiheuta. Purentalihakset tuntuvat usein erittäin jäykiltä ja leuassa saattaa näkyä liikehäiriöitä.

Lisäksi suussa voi näkyä pehmeitä kudosvaurioita, kuten piparkakkureunoja kielessä ja puruvalleja posken limakalvoilla.

Narskuttelua hoidetaan monin eri tavoin

Narskuttelun syntymekanismia ei täysin tiedetä, joten sen hoitomuodot ovat moninaiset. Eräs tapa on stressinlievitys ja -hallinta.

Mikäli narskuttelu on vain lyhytkestoisesta, voidaan hoitomuotona käyttää erilaisia rentoutusmenetelmiä. Myös liikunnan lisääminen saattaa helpottaa.

– Kotioloissa tehdyt liikeharjoitukset ja hieronta voivat helpottaa narskuttelun oireilua. Toiset hoitavat narskuttelua kylmä- ja lämpöhoidoilla, kun taas osa potilaista on hyötynyt akupunktiosta. Lyhytkestoisessa narskuttelussa voidaan määrätä myös kipulääkkeitä.

Tyypillisimpänä hoitomuotona hampaiden narskutteluun potilaalle tehdään purentakisko, jota käytetään useimmiten yön aikana.

Hammaslääkärin puoleen kannattaa Kartanon mukaan kääntyä, jos narskuttelu on pitkäkestoista, hampaat lohkeilevat ja pään sekä niskojen seuduilla esiintyy hankalampia särkytiloja.

– Hammaslääkärillä on isompi arsenaali vaikuttaa oireiluun. Tyypillisimpänä hoitomuotona tehdään potilaalle purentakisko, jota käytetään useimmiten yön aikana. Päiväkäyttöiset kiskot ovat harvinaisempia.

Vaikka narskuttelu ei todennäköisesti johdukaan purentaviasta, Kartanon mukaan osa potilaista kokee purennan hionnasta olevan kuitenkin apua.

– Purennan hiontaa käytetään, jos havaitaan, että tietty hammaspari ottaa vastaan ja pahentaa narskuttelun oireilua.

Perinnöllistä, mutta syntyperä on vielä tuntematon

Nykytutkimuksen perusteella narskuttelun syntyperää tai aiheuttajaa ei tiedetä. Narskuttelun uskotaan Kartanon mukaan olevan kuitenkin vahvasti perinnöllinen.

– Aiemmin arveltiin, että purentavirheet olisivat merkittävä syy narskutteluun. Nykytutkimustieto on kuitenkin antanut siitä vähäisesti näyttöä.

Tällä hetkellä narskuttelun arvellaan olevan keskushermoston säätelemä tapahtuma. Sille altistavia tekijöitä ovat muun muassa stressi, runsas tupakointi, alkoholi sekä huumeiden käyttö.

–Narskuttelu voi olla myös sairauden, kuten Parkinsonin taudin tai refluksitaudin aiheuttama vaiva.

Myös tiettyjen lääkkeiden, kuten masennuslääkkeiden, sivuoireena voi esiintyä Kartanon mukaan narskuttelua.

Erilaiset ruoansulatusvaivat kuten vatsan turvotus, kurina, ilmavaivat, krampit, kipu ja tukala olo ovat monille liiankin tuttuja. Myös esimerkiksi aivosumu voi olla seurausta siitä, että suolisto ei ole aivan parhaassa kunnossa. Ravintoneuvoja Anu Kiiveri listasi yleisimmät syyt, jotka voivat aiheuttaa ruoansulatuksen häiriöitä – sekä ratkaisut niihin.

Ruoansulatuksen häiriön syitä voivat olla…

1. Kiire

Ruoansulatusvaivat ja kiire ovat tunnettu parivaljakko. Kiireessä ruokaa ei tule pureskeltua kunnolla. Kiireessä ruoan hotkii jopa huomaamattaan – pahimmassa tapauksessa seisten tai liikkeessä. Jos sinulla on kaamea kiire, syö helposti sulava smoothie sen sijaan, että yrittäisit pureskella hurjalla kiireellä esimerkiksi paahtopaistipatonkia.

Ratkaisu: pureskele ruoka kunnolla

Ruoansulatusvaivat voivat johtua huonosti pureskellusta ruoasta. Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka monta kertaa pureskelet yhtä suupalaa? On olemassa 30 kerran sääntö, jonka mukaan jokainen suullinen tulisi pureskella 30 kertaa ennen kuin sen nielaisee. Aikamoinen haaste!

2. Stressi

Krooninen stressi tekee pahojaan koko kehossa. Hetkellinen stressi on normaalia, mutta kun stressi kroonistuu, se vaikuttaa myös ruoansulatukseen. Sympaattinen hermosto aktivoituu, mikä tarkoittaa sitä, että ruoansulatus hidastuu.

Ratkaisu: rauhoita ruokailuhetki ja tee syömisestä stressitöntä

Ota  tietoisesti aikaa ruokailulle: etsi rauhallinen paikka ja istu alas. Kun saat rauhoitettua tilanteen, stressitasot laskevat alas, parasympaattinen hermosto lähtee toimimaan ja ruoansulatus paranee.

3. Sinulle sopimaton ruoka

Erilaiset ruoka-aineallergiat ja  keliakia aiheuttavat tunnetusti vatsavaivoja. Kyseessä voi olla myös viivästynyt allergia, jolloin allergian oireet saattavat ilmetä vasta muutaman päivän jälkeen: sen vuoksi allergiaa ei osaa yhdistää heti tiettyyn ruoka-aineeseen.

Ratkaisu: tee testi

Moni meistä on saattanut epäillä, että tietty ruoka ei sovi omalle vatsalle. Aiheuttaako sipuli tai paprika sinulle aina vatsakipuja? Tai kenties vaalea leipä? Jätä epäilyttävä ruoka-aine pois hetkellisesti ruokavaliostasi ja pidä ruokapäiväkirjaa tuntemuksistasi. Poistuivatko ruoansulatusvaivat? Tai muuttuivatko ne?

Jos oireet ovat hankalat tai haluat varmistuksen yliherkkyydestä tai allergiasta, ota aina yhteys lääkäriin.

4. Prosessoitu ruoka

Teollisesti valmistettu eli prosessoitu ruoka voi aiheuttaa vatsavaivoja, jos ruoansulatus ei ”tunnista” prosessoidussa ruossa olevia ravintoaineita. Porkkana on porkkanaa, mutta jos siihen lisätään jotain ylimääräistä, siitä saattaa tulla joillekin vatsaongelmia.

Ratkaisu: suosi puhdasta ruokaa

Suosi puhdasta, käsittelemätöntä ja mielellään luomulaatuista ruokaa. Kun olet kaupassa, katso tuotteiden ainesosalistoja. Mitä lyhyempi ainesosalista, sitä parempi. Mitä ylempänä listauksessa on sokerit, sitä enemmän sokeria myös tuotteessa on. Jos sokeri on heti ensimmäisenä ainesosalistalla, harkitse, pitäisikö tuote jättää kokonaan hyllyyn.

5. Suolahapon tai entsyymien puute

Jos sinulla on heti ruokailun jälkeen hieman tukala olo, se saattaa kieliä suolahappojen ja entsyymien puutteesta. Mahalaukku tarvitsee riittävästi suolahappoa ruoan sulattamiseen ja ravinteiden imeyttämiseen. Mikäli ruoansulatusentsyymejä ei ole riittävästi, ruoka ei sula kunnolla ja se jää kuormittamaan suolistoa ja koko elimistöä.

Ratkaisu 1: suolahappolisät

Suolahapon tuotantoa voi stimuloida myös luonnollisesti. Sitruuna, omenaviinietikka tai maitohappokäytetyt herajuomat voivat olla avuksi. On myös olemassa kehon omaa suolahappotuotantoa tehostavia lisäravinteita.

Ratkaisu 2: luonnon omat ruoansulatusentsyymit

Jos sinulla on tukala olo heti syömisen jälkeen, kokeile suosia ruokavaliossasi mahdollisimman luonnonmukaista, tuoretta ja vähän käsiteltyä ruokaa. Ota luonnon omat ruoansulatusentsyymit, kuten papaija, hapankaali, hapatetut maitotuotteet, ananas, kombutcha ja kefiirijuomat, käyttöön. Voit myös kokeilla entsyymipillereitä.

6. Suoliston huono bakteerikanta

Esimerkiksi runsas sokerin saanti aiheuttaa dysbioosia, jolloin suolistossa on enemmän huonoja bakteereita kuin hyviä.

Lue lisää: Turvotuksen ja aivosumun syynä suoliston dysbioosi? Näistä merkeistä tunnistat suoliston häiriötilan

Ratkaisu: pro- ja prebiootit

Syötkö monivitamiinia? Kokeile lisätä ruokavalioosi pro- ja prebiootit, monivitamiinit ja kalaöljyt. Biotiini on hyväksi myös suolistolle, ei ainoastaan hiusten kasvulle. Vältä sokeria ja runsasta hiilihydraattien syöntiä, kuten valkoisia viljoja.

Lue myös: Biotiini, sinkki, ubikinoni… Mitä ravintolisiä nainen todella tarvitsee?

7. Suolistonukan huono kunto

Vuotava suoli tarkoittaa sitä, että suolen läpäisevyys on lisääntynyt, jolloin verenkiertoon pääsee livahtamaan sinne kuulumattomia ruokapartikkeleita.

Ratkaisu: perunamehu

Glutamiini, biotiini ja piioksidi ovat hyviä suoliston kunnon ylläpitämiseksi. Kokeile vanhan kansan keinoa: juo aamuisin raakaa ”perunamehua” tyhjään vatsaan. Mitä se sitten tarkoittaa? Kuori ja suikaloi raaka peruna illalla vesilasilliseen ja nauti vesi aamulla tyhjään vatsaan. Perunavesi tekee suojaavan kalvon mahaan.

Muita vinkkejä parempaan ruoansulatukseen:

Erilaiset ruoansulatusvaivat ovat ikävä mutta yleinen ongelma.

• Nauti kuituja ja vettä

Vettä tulisi juoda päivän mittaan riittävästi, noin kaksi litraa. Jos liikut enemmän, pitäisi veden juontiakin lisätä. Ota tavaksesi juoda aamulla heti ensimmäisenä iso lasillinen vettä ja pidä vesipulloa aina lähettyvillä.

• Pidä huolta ateriarytmistä

Moni on kuullut neuvon, että päivän aikana tulisi syödä pieniä aterioita säännöllisin väliajoin. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua silloin se, ettei suolisto saa missään vaiheessa tarpeeksi lepoa.

Jos kärsit ruoansulatusongelmista, kokeile tasapainottaa ateriarytmisi siten, että nautit päivän aikana kolme isoa ateriaa eli kunnon aamupalan, lounaan ja illallisen. Lisää tarvittaessa mukaan 2–3 välipalaa, jos liikut paljon. Lapsille ja nuorille välipalat ovat tarpeellisia.

• Paastot – lepoa ruoansulatukselle

Paastojen etuna on, että ruoansulatus saa lepoa ja olo keventyy.

Voit kokeilla esimerkiksi 2/5 -paastoa, jossa kahtena päivänä viikossa on tarkoituksena juoda pelkästään vihannesmehuja ja vettä, mutta muuten syödä normaalisti. Tämän paaston uskotaan antavan vatsalle lepoa. Voit myös kokeilla mehupaastopäivää kerran viikossa.

Toinen helppo paasto on yöpaasto. Syö suhteellisen ajoissa iltapala, esimerkiksi kello 19. Syö aamupala vasta 12 tunnin jälkeen. Näin suolistokin saa lepoa.

Lue lisää: kokeile helppoa 12 tunnin pätkäpaastoa

• Liikkujan ravintoon helposti sulavia proteiineja

Aktiivisen liikkujan pääpaino pitäisi olla helposti sulavissa proteiineissa, kuten kanassa ja kalassa. Suosi myös palkokasveja.

Huomioi riittävät aikavälit aterioiden ja liikunnan välissä. Esimerkiksi punaisella lihalla voi kestää todella kauan, että se sulaa vatsassa. Anu Kiiverin mukaan kannattaakin pitää jopa neljä tuntia taukoa liha-aterian syömisen jälkeen, ennen kuin lähtee liikkumaan.

• FODMAP-ruokavalio

FODMAP-ruokavaliossa karsitaan hiilihydraatit, jotka fermentoituvat suolistossa aiheuttaen joillekin ruoansulatusvaivoja.

Lähde: Suoliston hyvinvointi -info 16.10.2018, Anu Kiiveri

Vastikään 41 vuotta täyttänyt näyttelijä ja tuottaja Olga Temonen paljasti julkisessa Facebook-postauksessaan kärsineensä jo pidemmän aikaa rytmihäiriöistä.

Olga kertoo postauksessaan, että lääkkeet eivät ole nujertaneet rytmihäiriöitä.

”Mulla on rytmihäiriölääkitys mikä ei oikein toimi, enkä tiedä mitä asialle kannattais tehdä, kaikkea on kokeiltu. Pelkään kuolemaa ja rakastan elämää”, Olga kirjoittaa Facebook-postauksessaan.

Olgan sydän on todettu terveeksi

Tavoitimme Olgan kommentoimaan vointiaan. Olga kertoo puhelimessa, että hän on kärsinyt rytmihäiriöistä viime keväästä asti, eli pian noin vuoden ajan.

– Minulle on tehty kaikki mahdolliset testit sen selvittämiseksi, mistä rytmihäiriöni voisivat johtua. Koska sydämeni on todettu terveeksi, kardiologit ovat sitä mieltä, että toivotaan, että vaiva vain menee ohi. Kammioperäiset muljahdukset ovat vain tosi epämiellyttäviä, Olga kertoo.

Lääkityksen lisäksi Olga on yrittänyt vaikuttaa rytmihäiriöihin muun muassa ruokavaliolla ja riittävällä levolla. Nämä positiiviset muutokset arjessa eivät kuitenkaan ole tuoneet täydellistä helpotusta.

– Pitkällä tähtäimellä rytmihäiriöt vaikuttavat arkeen tosi paljon. On kaikenlaisia oireita, mitä jatkuvat lisälyönnit aiheuttavat: hengenahdistusta, kipuja ja muita.

Siskot ovat olleet todella huolissaan

Olgan rytmihäiriöt ovat vaikuttaneet myös hänen läheisiinsä.

– Minulla on hyvin läheiset suhteet siskojeni kanssa, ja siskoni ovat olleet todella huolissaan. Pikkusiskoni on ravintoterapeutti, niin hän on ollut todella isona apuna tässä, Olga kertoo.

Puoliso Tuukka Temonen on kokenut Olgan rytmihäiriöiden takia hämmennystä.

– Tuukka on ollut hieman hämmentynyt, koska hän ei tiedä, pitäisikö pelätä vai luottaa vaan siihen, että lääkärit tietävät. Vaikeahan sitä on toisen viereltä tietää, miltä se tuntuu, kun sydän lyö miten sattuu. Mutta on Tuukka toki ollut tukena. En ole lapsille hirveästi asiasta puhunut, turha heitä on säikytellä, Olga toteaa.

Kuolemanpelko on Olgalle tuttua lapsesta asti

Olga ei itse koe jatkuvaa pelkoa rytmihäiriöiden takia. Silti kuolemanpelko nostaa silloin tällöin päätään. Kuolemanpelko ei kuitenkaan ole rytmihäiriöiden myötä ilmaantunut uusi tunne, vaan Olgalle tuttua jo lapsuusajoilta.

– Olen ollut aina kuolemanpelkoinen. Se liittyy tosi voimakkaasti elämänhaluuni, Olga kertoo.

Tulevaisuudennäkymiin rytmihäiriöt eivät vaikuta

Olgan tulevaisuudennäkymiin tai nykyisiin toiveisiin tehdä enemmän näyttelijän töitä rytmihäiriöt eivät vaikuta.

– Eivät tietenkään vaikuta. Lääkärit ovat sitä mieltä, että älä ajattele asiaa ja syö rytmihäiriölääkkeitä, vaikka ne eivät nyt hirveästi toimikaan. Tässä ei ole mitään vaarallista, Olga sanoo.

Avautumisensa myötä Olgalle on käynyt selväksi, miten yleisiä rytmihäiriöt ovat.

– Se vaikuttaa olevan aika yleistä tässä iässä, ainakin mitä olen jutellut ihmisille ja mitä ihmiset ovat laittaneet viestejä. En ole todellakaan yksin tämän vaivani kanssa.

Elämäntapamuutos ei ole helppoa. Jokainen kuntoremonttiin ryhtynyt tietää, että vaikka tahto muutokseen olisi todella vahva, notkahdukset ovat väistämättömiä. Tulee aamuja, jolloin lenkkareiden nauhojen sitominen tuntuu ylivoimaiselta. Tulee iltoja, jolloin sohvan ja suklaalevyn kutsu on aivan liian voimakas. Liian helposti yhdestä rennosta illasta tulee uusi rutiini, ja elämäntapamuutos saa jäädä.

Mutta sama toimii toisinkin päin. Kun itsensä saa muutaman kerran liikkeelle, liikunnan tuomaa hyvää oloa alkaa kaivata. Terveellisistä aterioista tulee pikkuhiljaa rutiini. Kun uusiin tapoihin pääsee kiinni, homma hoituu kuin itsestään. Miten koukuttua hyviin tapoihin?

Kuormita kehoa riittävästi – elämäntapamuutos pyrkii pysyvään muutokseen

Personal trainer Timo Haikarainen kertoo, että kaksi viikoittaista kestävyystreeniä ja kaksi lihaskuntoharjoitusta on ihanteellinen määrä. Silloin jaksaminen ja kunto paranevat, mutta keho ei kuormitu liikaa.

Usein elämäntapamuutokseen kehotetaan lähtemään rauhallisesti, ettei tulisi haukanneeksi liian suurta palaa. Liikuntabiologi, personal trainer Timo Haikarainen on eri mieltä. Hän kertoo, että liian pienet muutokset voivat joskus lannistaa, kun keho ei saa kunnon kohoamiseen riittävää treeniannosta.

– Kun lähtee liikkumaan, kannattaa tehdä heti alussa riittävän paljon. Tutkimukset näyttävät, että jos liikkuu liian vähän, ei pääse merkittävällä tavalla kiinni liikunnan terveyshyötyihin.

Haikarainen selittää, että pelkkä hyötyliikunta tai pienet ruokavaliomuutokset eivät välttämättä lisää energiatasoa tai paranna terveyttä. Siksi motivaatio saattaa lopahtaa, kun ei näe ja erityisesti tunne mitään muutosta.

– Kehoa täytyy kuormittaa riittävästi. Näin ei käy, jos aloittaa vain juomalla vettä ja nousemalla silloin tällöin portaita. Kun taas tekee riittävästi, voi jo parin viikon päästä olla fiilis, että energiat menevät katosta läpi!

Haikarainen kertoo, että kaksi viikoittaista kestävyystreeniä ja kaksi lihaskuntoharjoitusta on ihanteellinen määrä. Silloin jaksaminen ja kunto paranevat, mutta keho ei kuormitu liikaa. Jos kalenteriin ei tunnu mahtuvan neljää treeniä viikossa, voi kestävyys- ja lihaskuntoharjoitukset tehdä samalla kertaa. Silloin jo kaksi treeniä viikossa riittää.

– Voi tehdä vaikka yhdellä treenikerralla 20–30 minuuttia lihaskuntoharjoittelua ja saman verran aerobista treeniä.

On tärkeää liikkua monipuolisesti, sillä kestävyysliikunta parantaa hapenottokykyä ja arjessa jaksamista, lihaskuntoharjoittelu puolestaan lisää lihasmassaa ja helpottaa esimerkiksi selkäkipuja. Monipuolisesti liikkuminen myös vähentää rasitusvammojen riskiä.

Lue myös: Uskallatko haastaa itsesi ja oman kehosi? Listasimme 12 tehokasta treeniohjelmaa

Älä kasvata nälkävelkaa

Elämäntapamuutos ei tarkoita sitä, että pitäisi syödä huonommin tai vähemmän – päinvastoin. Liikkujan pitää syödä hyvin myös lepopäivinä.

Haikarainen kertoo, että tutkimuksissa liikunnan on havaittu olevan “triggeri”, siis tekijä, joka laukaisee muunkinlaisia hyvinvointiin liittyviä tekoja, kuten kiinnostusta terveelliseen ruokavalioon.

– Se liittyy pystyvyyden tunteeseen: kun huomaa pystyvänsä vaikuttamaan elämässään yhteen osa-alueeseen, kuten liikuntaan, tulee tunne, että pystyy vaikuttamaan myös muihin asioihin, kuten ruokavalioon.

Myös elimistön nälkää ja kylläisyyttä säätelevä hormoni greliini rientää avuksi. Greliini on vatsalaukussa erittyvä peptidihormoni, jonka määrä lisääntyy, kun vatsalaukku tyhjenee. Se siis kertoo meille, että nyt olisi aika syödä.

Greliini näyttää reagoivan liikuntaan: reipas liikunta hillitsee hormonin tuottamista ja siten myös väliaikaisesti vähentää nälän tunnetta. Erityisesti kova rasitus näyttää hillitsevän ruokahalua, ja siksi rankan treenin jälkeen ei tee heti mieli syödä. Haikarainen muistuttaa kuitenkin, että greliinihormoni on vain yksi tekijä ihmisen äärimmäisen monimutkaisessa fysiologisessa kokonaisuudessa.

– Eikä pidä missään nimessä ajatella, että vedän joka päivä rankkoja HIIT-treenejä, eikä sitten ole koskaan nälkä.

Timo Haikarainen muistuttaa, että ylipäätään liikkujan on tär­keää syödä hyvin ja monipuolisesti, myös lepopäivinä.

– On väärin ajatella, että koska lepopäivänä ei kuluta energiaa, voi syödä vähän. Liikunnan hyvät vaikutukset tapahtuvat kehossa nimenomaan lepopäivänä. Silloin kestävyyskunto kohoaa ja lihasmassa kasvaa, ja tähän tarvitaan polttoainetta.

Jos syö liian vähän, keho kerryttää nälkävelkaa, ja silloin ratkeaminen roskaruokaan tai herkkuihin on vääjäämättä jossain vaiheessa edessä. Personal trainer Haikaraisen ohje onkin selvä: hyvää ravintoa tasaisesti viikon jokaisena päivänä, osui sille päivälle treeni tai ei.

Liikunta ylipäätään parantaa kehon toimintaa ja viestien kulkemista, ja säännöllinen liikunta voi myös palauttaa terveen näläntunteen, joka on saattanut olla hukassa epäsäännöllisen ruokarytmin ja napostelun alla.

Lue myös: Laske oma painoindeksisi – laskurimme kertoo, onko sinulla ylipainoa ja mitä tuloksesi tarkoittaa

Kirjaa ylös tavoitteet

Elämäntapamuutos ei synny itsekseen. Kirjoita ylös, mitä haluat saavuttaa elämäntapamuutoksilla.

Jotta liikunnan hyviin vaikutuksiin pääsisi kiinni, on kuitenkin päästävä liikkeelle ne kriittiset ensimmäiset kerrat. Sertifioitu liikunta- ja urheilupsykologi Anna Andersén kehottaa lähtemään liikkeelle teoreettisesti.

– Ota käteen kynä ja paperia ja kirjaa ylös omia tavoitteitasi ja ajatuksiasi liikunnasta. Mitä haluat liikunnalla saavuttaa ja millaisena näet itsesi esimerkiksi kahden tai viiden vuoden kuluttua?

Kun on aika lähteä salille tai lenkille, saattaa pelkkä ajatuskin rehkimisestä tuntua vaikealta. Usein annamme tämän tunteen tai ajatuksen ohjata toimintaamme. Jos kuitenkin on ajatellut omia tavoitteitaan, voi tiukassa tilanteessa kääntää fokuksen arvoihinsa, esimerkiksi siihen, että haluaa liikunnan parantavan terveyttään. Silloin toimintaa ohjaakin pysyvä arvo eikä väliaikainen väsymyksen tai motivaation puutteen tunne.

Lue myös: 25 kiloa pudottanut Hanna Maaria antaa vinkit elämäntapamuutokseen: ”Aloin ajatella, että olen kaunis nainen”

Itsemyötätunto lisää onnistumisen todennäköisyyttä

Andersén haastaa myös pohtimaan sitä, mitä pitää liikuntana ja riittävänä saavutuksena.

– Onko liikunta vain vähintään kolmen vartin hikitreeni, vai voisiko liikuntaa olla myös kevyt kehonhuoltotunti?

Kun on tietoinen näistä itse rakentamistaan esteistä, alkaa nähdä liikunnan uudella tavalla, ja omaan liikuntapalettiin tulee ehkä aivan uusia mahdollisuuksia: joogaa, venyttelyä, rauhallista kävelyä metsässä.

On tärkeää myös kuunnella tapaa, jolla puhumme itsellemme. Andersén kertoo, että itsemyötätunnon on havaittu vähentävän stressiä ja sitä kautta lisäävän onnistumisen todennäköisyyttä.

– Miten puhut itsellesi silloin, kun omat tavoitteet eivät toteudu: soimaatko itseäsi vai puhutko kivasti ja kannustavasti, kuten puhuisit kaverillesi samassa tilanteessa?

Optimaalisen vireystilan saavuttamiseen vaikuttaa moni asia, kuten uni ja ruokavalio. Usein nämä kaksi asiaa myös linkittyvät yhteen. Otimme selvää, mitkä ovat parhaat palautumista auttavat ruoat ja toisaalta mitkä ruoat auttavat saamaan unen päästä kiinni.

1. Banaani

Suussa sulava banaani sopii välipalan lisäksi mainiosti iltapalalle. Banaani sisältää runsaasti kaliumia ja magnesiumia, jotka auttavat lihaksia ja hermostoa palautumaan. Kaliumin uskotaan auttavan myös muun muassa levottomiin jalkoihin ja vähentävän jalkakramppeja. Magnesium on lisäksi keskeinen tekijä useissa aineenvaihdunnan tapahtumissa.

Banaanissa on myös runsaasti B6-vitamiinia, jota tarvitaan melatoniinin tuotannossa.

Palautumista auttavat ruoat ovat usein myös niitä tavallisimpia: esimerkiksi banaani sisältää runsaasti kaliumia ja magnesiumia, jotka auttavat lihaksia ja hermostoa palautumaan.

2. Kiivi

Värikäs kiivi on varsinainen ravintoainepommi. Se sisältää runsaasti C-, E-ja K-vitamiineja sekä kaliumia, folaattia ja karotenoideja.

Kiivin uskotaan parantavan nukahtamista ja unenlaatua sen runsaan tryptofaani- ja antioksidanttipitoisuuden vuoksi. Tryptofaani on välttämätön aminohappo, jota tarvitaan ”mielihyvähormoni” serotoniinin tuotannossa. Serotoniinilla on tärkeä rooli myös unirytmin säätelyssä.

Kiivin uskotaan parantavan nukahtamista ja unenlaatua sen runsaan tryptofaani- ja antioksidanttipitoisuuden vuoksi.

3. Kirsikka

Pirtsakka kirsikka tai kirsikkamehu illalla voivat auttaa unetonta nukahtamaan. Antioksidantteja ja flavoinoideja sisältävä kirsikka kiihdyttää pimeähormoni melatoniinin tuotantoa, josta syystä sen on joissain tutkimuksissa todettu auttavan nukahtamisesta. Kirsikoissa on runsaasti A- ja C – vitamiineja sekä kaliumia, magnesiumia ja kalsiumia.

Jos uni ei meinaa tulla silmään, kokeile juoda lasi kirsikkamehua.

4. Lehtikaali

Lehtivihreät kuten lehtikaali sisältävät runsaasti kalsiumia ja kaliumia, jotka edesauttavat parempien yöunien saamisessa. Kalsium auttaa aivoja käyttämään tryptofaania melatoniin valmistamiseksi. Lehtikaalissa on runsaasti A-, C ja K-vitamiinia sekä folaattia.

Lehtikaali sisältää runsaasti kalsiumia ja kaliumia, jotka edesauttavat parempien yöunien saamisessa.

5. Bataatti

Jos et ollut aiemmin ajatellut bataattia iltapalaksi, nyt on aika kokeilla. Kääräise bataatista vaikka maukkaat iltatoastit. Laita väliin lehtikaalia, kalkkunaa tai kananmunaa, joiden sisältämien ravintoaineiden on todettu parantavan myös unenlaatua.

Bataatit ovat loistava kaliumin lähde, joka auttaa lihaksia ja hermostoa palautumisessa sekä ruuansulatuksessa. Lisäksi bataatissa on runsaasti A-vitamiinia, jota tarvitaan muun muassa solujen kasvuun, erilaistumiseen ja lisääntymiseen.

Bataatti taipuu mainiosti myös iltapalaksi, esimerkiksi toastin muodossa.

6. Kuitupitoiset täysjyvätuotteet

Hiilihydraattien tarve on katettava päivittäin, muuten esimerkiksi palautuminen ja harjoittelu kärsivät. Täysjyvätuotteet sisältävät runsaasti magnesiumia, kaliumia sekä tryptofaania. Lisäksi niissä on runsaasti vatsaystävällisiä kuituja, joiden on myös todettu auttavan paremmille yöunille.

Erilaisia täysjyvävaihtoehtoja löytyy niin puuroista, leivistä, riisistä ja pastoista.

Täysjyvätuotteet ovat avainasemassa kehon palautumisessa.

7. Rasvainen kala

Rasvainen kala, kuten lohi, taimen, tonnikala ja makrilli ovat uskomattoman terveellisiä. Rasvaiset kalat sisältävät runsaasti D-vitamiinia, jota tarvitaan kalsiumin imeytymiseen. Lisäksi niissä on paljon B6-vitamiinia, jota tarvitaan melatoniinin ja serotoniin tuotantoon.

Hyvien yöunien suunnittelun voi aloittaa jo päivällisellä valitsemalla lautaselleen kalaa.

Lohivoileipä aamulla on askel kohti parempia yöunia.

8. Jogurtti ja muut maitotuotteet

Proteiinipitoiset tuotteet kuten jogurtti, raejuusto, maito ovat hyviä luontaisia proteiinien lähteitä.

Illalla nautittu proteiiniannos auttaa lihasten yönaikaisessa rakentamisessa. Maitotuotteet, kananmunat ja soijatuotteet ovat myös loistavia tryptofaanin lähteitä. Lisäksi maitotuotteet sisältävät runsaasti kalsiumia. Molempien on todettu tutkimuksissa auttavan nukahtamisessa.

Illalla nautittu proteiiniannos auttaa lihasten yönaikaisessa rakentamisessa.

9. Kananmuna

Kananmunat ovat yksi ravintorikkaimmista ruoka-aineista. Nukahtamista auttavan tryptofaanin lisäksi kanamunat sisältävät välttämättömät aminohapot juuri oikeassa suhteessa.

Laadukas ja riittävä proteiinien ja hiilihydraattien saanti pitää verensokerin tasaisena myös yöunien aikana, eikä vatsa rupea kurnimaan kesken unien.

Kananmuna pitää hyvin nälkää loitolla.

10. Mantelit

Manteleilla on monia hyviä terveysvaikutuksia. Manteleissa on runsaasti magnesiumia, mineraalia, joka auttaa parantamaan unen laatua ja rakentamaan luita. Journal of Orthomolecular Medicine -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan liian alhainen magnesiumtaso vaikeuttaa unessa pysymistä.

Lisäksi mantelit ovat hyvä rasvojen lähde. Lisää pieni kourallinen manteleita iltapalalla esimerkiksi jogurtin joukkoon.

Manteleissa on runsaasti magnesiumia, mineraalia, joka auttaa parantamaan unen laatua ja rakentamaan luita.

Lähteet: Terveyskirjasto, Healthline, Reager’s Digest, Good Housekeeping, Eating Well, Livestrong.com, Fineli, Keventäjät

Väite 1: Tamponin käyttö yöllä ei ole vaarallista

Totta. Tamponin käyttö yöllä ei ole vaarallista, joten sen kanssa voi hyvin nukkua yön yli.

Jos kuukautiset ovat hyvin runsaat, tamponin imukyky ei kuitenkaan välttämättä riitä yöunien ajaksi. Valmistajat kehottavat yleensä vaihtamaan tamponin viimeistään kahdeksan tunnin kuluttua sen asettamisesta. Tamponin liian pitkään vaihtoväliin on liitetty hengenvaarallinen, stafylokokkibakteerin aiheuttama toksinen sokkioireyhtymä, mutta sairaus on äärimmäisen harvinainen.

Väite 2: Kuukautiskuppi sopii kaikille

Totta ja tarua. Mikään ei varsinaisesti estä kuukupin käyttöä, mutta esimerkiksi vulvodynian, vaginismin ja emättimen tulehdusten kaltaiset vaivat voivat tehdä sen käytöstä epämiellyttävää. Vulvodyniapotilaat voisivat kuitenkin jopa hyötyä kuukupin käytöstä, jos sen käyttö tuntuu itsestä sopivalta. Jos taas emättimen limakalvot ovat esimerkiksi tulehduksesta ärtyneet, emättimeen laitettavat suojat voivat ärsyttää.

Väite 3: Tamponia voi käyttää vuodon joka vaiheessa

Totta. Tamponille kannattaa kuitenkin valita vuodon määrää vastaava imukyky. Kun vuoto on hyvin vähäistä, tamponin käyttö voi tuntua epämiellyttävältä.

Väite 4: Tamponia voi käyttää myös suojaamaan valkovuodolta

Tarua. Myös pikkuhousunsuojien jatkuvaa käyttöä on syytä välttää, tavalliset puuvillaiset alushousut riittävät suojaamaan valkovuodolta. Jos valkovuoto muuttuu koostumukseltaan ja hajultaan, syy on hyvä selvittää lääkärin vastaanotolla.

Väite 5: Tamponin tai kuukautiskupin ei kuulu tuntua käytössä miltään

Totta. Kun tamponi tai kuukuppi on asetettu oikein, ne eivät tunnu miltään. Oikea kohta on emättimen keskiosassa, lepäämässä lantionpohjan päällä. Jos tamponi tai kuukautiskuppi tuntuu ikävältä, kannattaa yrittää työntää sitä syvemmälle.

Tamponin käyttö yöllä ei ole vaarallista. Oma kuukautissuoja kannattaa kuitenkin valita paitsi oman mieltymyksen, myös vuodon runsauden mukaan.

Väite 6: Kuukautissuoja tulee vaihtaa aina WC:ssä käymisen jälkeen

Tarua. Vaihtoväli riippuu vain kuukautisvuodon määrästä. Tamponin narun kastuminenkaan ei ole aina syy vaihtaa tamponia.

Väite 7: Side on turvallisin kuukautissuoja

Tarua. Tamponin käyttöön liitetty toksinen sokkioireyhtymä on jäänyt kummittelemaan monien mieliin, mutta todellisuudessa sairauden todennäköisyys on häviävän pieni. Käytännössä siteiden ja pikkuhousunsuojien käyttöön liittyy enemmän ongelmia: ne voivat hiostaa ja ärsyttää ihoa.

Väite 8: Tamponi on paras suoja, jos vuoto on runsasta

Tarua. Erilaisten kuukautissuojien sopivuus on yksilöllistä. Paras suoja on se, joka tuntuu itsestä parhaimmalta. Joskus vuoto on niin runsasta, että voi joutua käyttämään useampaa suojaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että runsaista vuodoista ei tarvitse kärsiä. Runsaita ja kivuliaita kuukautisia voi, ja myös kannattaa, hoitaa. Hakeudu siis gynekologin vastaanotolle, jos kuukautiset aiheuttavat hankaluuksia.

Väite 9: Siteistä kannattaa valita hajusteeton versio

Totta. Kuukautissuojien ei tarvitse tuoksua miltään. Varminta on valita hajusteeton suoja, vaikka hajusteet eivät aiheuttaisikaan yliherkkyyttä.

Väite 10. Tamponia, jossa on asetin, on helpompi käyttää

Totta ja tarua. Toiset kokevat sormella asetettavan tamponin vieraaksi ja valitsevat mieluummin tamponin, jossa on asetin. Toiset taas kokevat, että sormella saa paremman tuntuman tamponin asettamiseksi oikeaan kohtaan. Kannattaa valita sellainen tapa, joka tuntuu itsestä parhaimmalta.

Väite 11: Tamponi ja kuukuppi voivat jäädä jumiin

Totta. Tamponi ja kuukuppi voivat jäädä jumiin, mutta ne eivät voi kadota. On mahdotonta, että ne kulkeutuisivat emättimestä pidemmälle. On myös harvinaista, ettei niitä saisi omin avuin ulos. Jos tamponin tai kuukupin poistaminen aiheuttaa ongelmia, gynekologi auttaa.

Asiantuntijana jutussa toimi lääkärikeskus Aavassa työskentelevä naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Minna Kuusisto.

Kävelyn terveyshyödyt ovat kaikille tuttuja. Kävelylenkki on kropalle oikea terveysteko: se vahvistaa lihaksia ja parantaa jopa muistia.

Lisäaskel päivässä pitää siten myös lääkärin loitolla. Muutokset elämäntilanteessa saattavat kuitenkin vaikuttaa merkittävästi liikunnan määrään.

Tämän osoittaa myös Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehty tutkimus, joka seurasi neljän vuoden ajan 34–49-vuotiaiden naisten ja miesten päivittäisiä askelmääriä. Tutkimuksessa havaittiin parisuhteen muutoksilla olevan yhteyksiä fyysiseen aktiivisuuteemme.

Parisuhteen muutokset vaikuttavat eri tavoin naisiin ja miehiin

Tutkijoiden mukaan on vaikea määrittää yhtä tekijää, joka selittäisi, miksi parisuhdestatuksen muutokset vaikuttavat siihen, miten paljon liikumme.

Tutkijatohtori Kasper Salinin mukaan muutokset näkyvät naisten ja miesten aktiivisuudessa kuitenkin eri tavoilla. Miehillä askelmäärä näyttäisi laskevan eron myötä, kun taas naisilla uusi parisuhde vaikuttaisi vähentävän päivittäistä aktiivisuutta.

Elämäntilanteiden ja parisuhteen ohella tutkimuksessa tarkasteltiin myös, millainen vaikutus sosioekonomisella asemalla oli arkiliikuntaan.

Merkittävimpänä havaintoina oli, että askelmäärät nousivat neljän vuoden aikana etenkin niillä tutkittavilla, jotka edustivat ylintä sosioekonomista luokkaa.

Miehillä kasvu näkyi viikonloppuisin ja naisilla puolestaan arkisin.

– Todennäköistä on, että he ovat lisänneet liikuntaharrastuksen kaltaista pitempikestoista ja intensiivisempää liikkumista tai esimerkiksi kävelylenkkeilyä, toteaa Salin.

Arkiliikuntaan on edelleen tärkeä panostaa

Neljän vuoden seurantajakson aikana askelmäärissä huomattiin kokonaisvaltaista kasvua.  Kun suositellun 10 000 päivittäisen askeleen määrän saavutti vuonna 2007 viidennes osallistujista, vuonna 2011 siihen ylsi neljännes.

Askelmäärien kasvu on tutkijoiden mukaan positiivinen asia, vaikka se keskittyykin Salinin mukaan ylimpään sosioekonomiseen luokkaan.

– Fyysisen kunnon ja työkyvyn ylläpitämisen näkökulmasta juuri aerobisen askelten lisääminen on tärkeää.

Aerobisilla askelilla tarkoitetaan pidempikestoista ja intensiivistä liikuntajaksoa askeltiheyden ollessa vähintään 60 askelta minuutissa. Arkiliikuntaa ei Salinin mukaan tulisi täysin kuitenkaan unohtaa. Askelmäärän kasvattaminen onnistuu myös pienillä arjen valinnoilla.

– Osan päivittäisistä siirtymistä voisi tehdä auton sijasta kävellen tai vaihtaa hissin portaisiin, Salin ehdottaa.

Lähde: Jyväskylän yliopiston tiedote ”Parisuhteen muutos vaikuttaa askelmääriin; eronneet miehet ja parisuhteen aloittaneet naiset vähentävät aktiivisuuttaan”. Julkaistu 8.11.2018

Monella meistä on tapana käydä pissalla varmuuden vuoksi ennen lähtöä minnekään. Usein se on jo lapsena opittu tapa.

Gynekologian ylilääkäri Sari Ahonkallio Oulun Terveystalosta kuitenkin sanoo, että tällaista tapaa ei missään nimessä tulisi opettaa lapsille. Hänen kokemuksensa mukaan tapa on yleinen erityisesti tytöillä ja naisilla. Se saattaa johtaa niin kutsuttuun yliaktiiviseen rakkoon.

– Virtsarakon pitäisi normaalisti vetää ainakin kolme desilitraa ennen kuin ihminen tuntee virtsaamistarvetta, Ahonkallio kertoo.

– Jos rakko tyhjennetään aina ennen kuin sinne on kertynyt alle kolme desilitraa, rakko ei ollenkaan totu venytykseen, vaan se alkaa supistella heti, kun rakossa on vähänkin virtsaa. Pissatuksen tunne tulee siis siitä, että rakko alkaa supistella.

Miten tunnistaa yliaktiivinen rakko?

Yliaktiivisen rakon tunnusmerkkejä on se, jos herää pissahätään useammin kuin kahdesti yössä tai päivän aikana täytyy käydä vessassa enemmän kuin kahdeksan kertaa. Sari Ahonkallion mukaan ainakin kaksi tuntia pitäisi pystyä pitämään taukoa vessakäyntien välillä.

Lisäksi pissahätään liittyy yleensä kiireen tuntu ja pakonomainen tarve päästä äkkiä pissalle. Tuntuu, että muuten lirahtaa housuun.

Eroon vessassa ramppaamisesta

Jos vessasta ramppaamisesta on tullut tapa, siitä tulisikin opetella aivan tietoisesti eroon. Gynekologian ylilääkäri Sari Ahonkallio kertoo, että usein taustalta löytyy liika vedenjuonti.

– Ihan ensimmäiseksi täytyy miettiä, onko juomisen määrä järkevä. Terveen aikuisen ihmisen ei tarvitse juoda muuten kuin janon tunteeseen ja ruokajuomat.

Ahonkallion mukaan on turhaa kantaa vesipulloa mukana, naukkailla vettä jatkuvasti ja asettaa litratavoitteita päivittäiselle vedenjuomiselle.

– Ihmisen janokeskus pitää huolen siitä, jos alkaa olla liian vähän nestettä, tulee janon tunne ja silloin juodaan.

Toiseksi kofeiinipitoisten juomien määrää voi kokeilla vähentää, sillä kofeiini on diureetti, joka poistaa nestettä elimistöstä. Etenkin iltaisin kannattaa jättää kahvi ja tee pois. Sama vaikutus on myös energiajuomilla ja alkoholilla.

Näin virtsarakkoa koulutetaan

Lisäksi virtsarakkoa voi kouluttaa. Kouluttamisella tarkoitetaan sitä, että virtsaamisväliä aletaan tietoisesti pidentää, jolloin rakko tottuu normaalimpaan virtsaamistahtiin.

– Eli kun tulee se ensimmäinen tarve lähteä vessaan, aluksi odotetaan ihan vaikka muutama minuutti, jos ei pidempään pysty. Rauhoitutaan ja katsotaan kellosta aika, koska saa mennä, Ahonkallio neuvoo.

Virtsarakon venyttämisen voi aloittaa pidättämällä esimerkiksi viisi minuuttia. Pikkuhiljaa aikaa pidennetään siitä, kun ensimmäistä kertaa tuntuu, että täytyy mennä pissalle siihen, kun lopulta menee vessaan.

Vaikeaan vaivaan myös lääkehoitoa

Jos mikään aiemmista konsteista ei auta, yliaktiivista rakkoa voidaan hoitaa myös lääkkeillä. On olemassa lääke, joka rentouttaa rakkolihasta sekä lääkkeitä, jotka estävät rakon supistelun.

– Lisäksi vaihdevuosi-iän ylittäneillä naisilla apua voi olla paikallisestrogeenin käytöstä eli siitä, kun emättimen limakalvot hoidetaan hyvään kuntoon.

Lue myös:

Mitä virtsan väri ja haju kertovat terveydestäsi? 13 merkkiä

Apua virtsankarkailuun – 10 kysymystä

Pissattaako jatkuvasti? Tunnista nämä yliaktiivisen virtsarakon oireet

Päänsärky on monisyinen vaiva. Jomotusta voivat aiheuttaa niin stressi, hormonit kuin kehossa kytevä flunssakin.

Oletko koskaan pistänyt merkille, että kylmällä päätä tuntuisi särkevän entistä enemmän? Kysyimme neurologian erikoislääkäri Markku Nissilältä, voiko pakkanen olla päänsäryn syy ja mistä talvella piinaava päänsärky voi johtua.

Niin pakkanen kuin kylmä juomakin saattavat laukaista päänsäryn

Noin 30 vuotta migreeni- ja työpäänsärkyä hoitanut Nissilä toteaa, ettei koskaan ole törmännyt urallaan pakkaspäänsärkyyn.

Hän kuitenkin huomauttaa, että kylmälle altistuminen saattaa aiheuttaa etenkin migreenipotilaille vihlovaa kipua pään seudulle.

– Pään altistuessa kylmälle, on se sitten ulko- tai sisäpinta, saattaa tulla sellainen valtava viilto kitalaesta päälakeen, Nissilä sanoo.

Ilmiölle on oma terminsä.  Nissilän mukaan äkkinäistä vihlovaa kipua kutsutaan ice pick -päänsäryksi, joka suomeksi tarkoittaa jääkoukkua.

– Se on voimakas kipu, joka voi tulla siitä, että juot esimerkiksi kylmää juomaa tai laitat jäätelöä suuhun.

Hartiakivut eivät aiheuta päänsärkyä

Niska- ja hartiaseudun kivuilla selitetään usein päänsärkyä. Nissilä korjaa kyseessä olevan harhaluulon, joka elää yhä lääkärien keskuudessa.

– Suomi on maailman viimeinen maa, jossa uskotaan, että hartiakivut aiheuttaisivat päänsärkyä.

Kylmässä saatamme kuitenkin vaistomaisesti kiristellä hampaita. Tämä taas voi olla syypää päänjomotukseen.

– Jos kylmässä hampaita tulee purtua yhteen, niin silloin niskarusetin pikkulihakset jännittyvät. Sitä kautta voi tulla päänsärkyä, Nissilä sanoo.

Huolehdi nesteytyksestä ja suojaa pää hyvin

Suurin osa kehomme lämmöstä haihtuu pään kautta.  Nissilä kehottaa etenkin migreenipotilaita suojaamaan talvella päänsä hyvin. Päähineettä kulkeminen voi nimittäin laukaista erittäin voimakkaan päänsäryn.

Tämän lisäksi nesteytystä ei kannattaisi unohtaa.  Hyvä nestetasapaino auttaa ihoa pysymään lämpimänä.

– Vedenjuonnilla on oma merkityksensä. Kun pintaverisuoniin riittää nestettä, iho pysyy lämpimämpänä. Silloin lyhyt kylmälle altistuminen ei ole niin paha juttu.

Lue myös:

Hoida päänsärky ilman lääkkeitä ja haittoja – 10 helppoa kotikonstia

Usein toistuva päänsärky – harmiton oire vai lääkärin paikka?

Migreeni ei ole vain päänsärky – näin migreeni vaikuttaa elämään

Riesana toistuva päänsärky? Näin erotat, onko kyseessä migreeni vai jännityspäänsärky

Rytmihäiriöllä tarkoitetaan poikkeavuutta sydämen rytmissä.

– Rytmihäiriötuntemukset ovat hyvin moninaisia. Ihmiset kuvailevat niitä muun muassa sanoilla tykytys, muljahdus, lyöntien väliin jääminen ja värinä, Terveystalon kardiologi Kristian Paavonen kertoo.

Ihmisten herkkyys huomata poikkeavuudet sydämensä rytmissä vaihtelevat Paavosen mukaan paljon. Ihmisen sydän lyö noin 100 000 kertaa vuorokaudessa. Yksi ihminen huomaa jo muutaman lisälyönnin vuorokaudessa, kun taas toinen voi olla täysin oireeton, vaikka hänellä lisälyöntejä esiintyisi kymmeniä tuhansia vuorokaudessa. Joku taas huomaa lyhyenkin rytmihäiriön, esimerkiksi eteisvärinän, mutta toisen päivästä toiseen jatkuva eteisvärinä on oireeton.

Rytmihäiriöistä yleisimpiä ovat lisälyönnit

Hitaat rytmihäiriöt, jotka johtuvat sydämen sähköjärjestelmän toimintahäiriöistä, ovat yleisempiä iäkkäillä ihmisillä. Tällaisia rytmihäiriöitä hoidetaan tarvittaessa tahdistimella.

Sydämen rytmihäiriöistä yleisimpiä ovat kuitenkin lisälyönnit, jotka ovat tavallisia myös muilla kuin ikäihmisillä. Sairaudet ja rakenteelliset poikkeamat voivat olla lisälyöntien aiheuttajia. Joillakin ihmisillä on taipumus eteis- tai kammiolisälyöntisyyteen. Usein lisälyöntejä ovat kuitenkin mukana aiheuttamassa ulkoiset tekijät, kuten stressi, valvominen tai poikkeava fyysinen rasitus.

Omien tuntemusten perusteella ei voi arvioida rytmihäiriön vaarallisuutta

Kristian Paavosen mukaan ilman asiantuntijan tekemiä tutkimuksia on mahdotonta sanoa, onko oma rytmihäiriö vaaraton vai vaarallinen.

– Useimmiten, jos on keski-ikäinen tai nuorempi, perusterve ihminen, niin lyhytkestoiset, vain rytmihäiriötuntemuksia ilman yleisoireita aiheuttavat rytmihäiriöt ovat lähes aina hyvänlaatuisia, eivätkä ne ole merkki sydänsairaudesta tai verenkiertoelinten sairaudesta, Paavonen sanoo.

Jos rytmihäiriöihin liittyy yleisoireita, esimerkiksi tajunnan tason häiriöitä, selkeää suorituskyvyn laskua tai rintakipua, on lääkärin pikainen arvio paikallaan. Silloin voi olla kyse pahanlaatuisesta rytmihäiriöstä.

– Jos mitään muita oireita kuin hetkittäisiä rytmihäiriötuntemuksia ei ole, päivystykseen ei tarvitse lähteä, Paavonen linjaa.

Vaikka päivystykseen lähteminen ei ole tarpeen, tutkimuksiin kannattaa kuitenkin hakeutua, jos rytmihäiriöitä esiintyy toistuvasti tai jos rytmihäiriöt kestävät kauan. Lääkärin pakeille kannattaa hakeutua rytmihäiriöiden takia myös silloin, jos suvussa on esiintynyt esimerkiksi sydänlihassairauksia tai varhaista sepelvaltimotautia.

Näyttelijä ja tuottaja Olga Temonen, 41, kertoi vain vähän aikaa sitten julkisessa Facebook-päivityksessään kärsineensä rytmihäiriöistä. Lue, miten Olga kommentoi rytmihäiriöitään Annalle!

Verenpaineen mittaaminen kotona on helppo tapa seurata omaa terveyttään.

– Jos perusterveen ihmisen aamuverenpaine on koholla, täytyy syitä miettiä tarkasti. Taustalla voi olla esimerkiksi unihäiriöitä, kuten uniapneaa tai runsasta alkoholin käyttöä, HUS:n erikoislääkäri Jyri Lommi sanoo.

Verenpaine vaihtelee päivän aikana. Varmimmat tulokset saadaan, kun tehdään useampi mittaus ja lasketaan niiden keskiarvo. Rasitus ja jännitys voivat nostaa verenpainetta tilapäisesti.

Tuttu ja turvallinen ympäristö auttaa muun muassa jännittäjää rentoutumaan.

– Kotiympäristössä on helpompi rentoutua. Toiset saattavat jännittää hoitohenkilöstön tekemää mittausta ja vierasta ympäristöä, Lommi sanoo.

American Journal of Hypertension -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa seurattiin kolmen vuoden ajan 350 suurentuneessa sydän- ja verisuonitautien vaarassa olevaa yli 80-vuotiasta henkilöä. Tutkimuksessa havaittu yhteys liittyi erityisesti systoliseen verenpaineeseen ja yhteys voimistui, mitä korkeampi verenpainelukema oli.

Lue myös: Tee verenpainetesti – testaa terveystietosi ja katso, tiedätkö tarpeeksi verenpaineen vaaroista

Verenpaineen mittaaminen parhaimpia keinoja seurata omaa terveyttään

Perusterveenkin ihmisen pitäisi olla kiinnostunut omasta verenpaineestaan viimeistään 40 vuoden iässä, sanoo HUS:n erikoislääkäri Lommi.

Kohonnut verenpaine ei yleensä tunnu, joten mittaus on ainut keino varmistaa asia. Jatkuvasti koholla oleva verenpaine vaurioittaa sydäntä, verisuonia, aivoja ja munuaisia.

– Kyllä verenpaineen mittaus kuuluu perusterveystarkastukseen kaikille aikuisille. Se on yksi tehokkaimpia ja yksinkertaisimpia keinoja seurata omaa terveyttään. On tärkeää tunnistaa kohonnut verenpaine ajoissa, jotta voidaan miettiä elämäntapojen muutosta ja mahdollista lääkitystä, Lommi toteaa.

Näin verenpaineen mittaaminen kotona onnistuu

Kotimittaukseen suositellaan olkavarsimittaria. Rannemittaria suositellaan vain, jos itselle oikean kokoista mansettia ei ole saatavilla. Liian pieni mansetti saattaa antaa liian korkean arvon ja vastaavasti liian suuri todellista lukemaa matalamman arvon.

Verenpaineen voi mitata kummasta olkavarresta tahansa, mutta tavallisesti oikeakätisen on helpompaa tehdä mittaus vasemmasta kädestä ja päinvastoin.

Istu ja rentoudu ennen mittausta hetki. Lommi suosittelee, että aamumittaus tehtäisiin ennen aamupalaa tai lääkkeidenottoa. Esimerkiksi kahvi tai tee voivat vaikuttaa verenpaineeseen kohottavasti. Verenpainemittausta edeltänyt tupakointi voi myös vaikuttaa mittaustuloksiin. Verenpainelääkkeiden lisäksi muilla eri sairauksiin käytettävillä lääkkeillä voi olla vaikutusta verenpainetasoihin. Iltamittauksen voi tehdä oman rytmin mukaan 18-21 välillä, kuitenkin rauhoittuneessa olotilassa.

Mittauksessa mansetin ja olkavarren väliin tulisi mahtua sormi. Samalla kannattaa katsoa, että ilmaletkun kiinnityskohta on ylöspäin ja letku kulkee vapaasti.

Mittauksen aikana pidä käsi rentona. Sen aikana ei saisi myöskään puhua tai liikkua. Mittaus on hyvä toistaa muutaman minuutin kuluttua ja merkitä molemmat tulokset ylös.

Lue myös: Stressi nostaa salakavalasti verenpainetta – näin suojaat kehoasi vaaralliselta verenpaineelta

Lähteet: Erikoislääkäri Jyri Lommi, HUS, American Journal of Hypertension, Duodecim,  Sydän.fi

Oletko kuvitellut olevasi ainoa, joka herää keskellä yötä stressaavat ajatukset seuranaan? Stressiin herääminen kesken yöunien ei ole epätavanomainen asia.

– Se on kohtalaisen yleistä, arvioi Terveystalon johtava työterveyspsykologi Antti Aro.

Aro vastasi kysymyksiimme stressiin heräämisestä:

Mistä kertoo, jos stressi herättää keskellä yötä?

– Se kertoo siitä, että päiväaika ei riitä asioiden käsittelyyn. Lisäksi stressaantuneena vireystila on aika ylhäällä, jolloin uni tulee hieman pinnallisemmaksi ja katkonaisemmaksi. Kaikki ihmisethän heräävät yöllä moneen kertaan, mutta suurin osa ei huomaa sitä. Mutta, kun on stressaantunut ja vireystila on sen takia ylhäällä, heräämisiin kiinnittää huomiota, Aro sanoo.

Mitä asialle on tehtävissä siinä hetkessä, kun herää?

– Perusohje on, että jos ei noin 15 minuutin sisällä nukahda itsestään, voi nousta ylös ja mennä hetkeksi jonnekin muualle tekemään jotain muuta, vaikka lukemaan kirjaa. Kun tekee hetken muuta ja palaa sitten takaisin sänkyyn, saa yleensä unta. Sänkyyn ei kannata jäädä makaamaan tai pyörimään pitkäksi aikaa.

Milloin öisistä heräämisistä on syytä huolestua?

– Tästä asiasta ei kannata huolestua, koska se vain pahentaa asiaa. Jos heräilee toistuvasti, kannattaa miettiä, milloin päivällä voisi pitää niin sanotun huolihetken. Huolihetki tarkoittaa sitä, että varaa päivällä aikaa niiden asioiden pohtimiseen, mitä muuten pyörittelisi päässään yöllä.

Millaisia kotikonsteja voi huolihetkien lisäksi kokeilla?

– Kannattaa tehdä jotain rauhoittavaa ja rentouttavaa tunti tai kaksi ennen kuin menee nukkumaan. Juuri ennen nukkumaanmenoa ei kannata tehdä asioita, jotka vetävät vireystilan ihan tappiin. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi työt. Lisäksi kannattaa yrittää noudattaa mahdollisimman samaa nukkumaanmenoaikaa ja nukkua suunnilleen samanpituisia öitä, myös viikonloppuna. Näin uni-valverytmistä tulee mahdollisimman säännöllinen.

Milloin on syytä hakea ammattiapua?

– Jos tilanne ei kuukaudessa asetu omin voimin, on viimeistään hyvä hakeutua avun piiriin. Nykyään unettomuuteen on hyvin kehittynyttä lääkkeetöntä hoitoa. Heräilystä kärsivä voi ottaa yhteyttä esimerkiksi työterveyshoitajaan. Tietysti aina on pieni mahdollisuus, että heräily on oire jostain somaattisesta sairaudesta. Mutta, jos heräilyä lukuun ottamatta muuten tuntee olonsa hyväksi, eikä ole mitään terveydellisiä ongelmia, niin työterveyshoitajakin on hyvä ensikontakti.

Milloin tarvitaan unilääkkeitä?

– Nykyään esimerkiksi Käypä hoito -suosituksissa lääkkeitä ei suositella, koska ne huonontavat unen laatua ja nukahtamislääkkeisiin tulee aika nopeasti toleranssi. Jos unettomuus on todella paha ongelma ja ihminen valvoo monta yötä putkeen, niin sellaisessa tapauksessa voi olla ihan järkevää ottaa lääkkeillä unta yksi yö. Toiminnalliseen unettomuuteen, joka liittyy stressiin, lääkkeistä ei yleensä ole paljon apua. Siksi ensisijainen hoito on lääkkeetön.

Älypuhelimen vilkuilu ja sosiaalinen media voivat haukata jopa tunteja päivästä. Ihmettelemme, miksi emme ehdi tehdä mitään, mutta olo on silti väsynyt, ärtynyt ja kaoottinen. Jos näin on, ratkaisu voi silloin olla digipaasto.

Puhelimen jatkuva tarkistaminen häiritsee keskittymiskykyä. Teksasin Austinin yliopiston tutkimuksen mukaan jo pelkkä puhelimen läsnäolo häiritsee ajatteluamme. Aivomme pinnistelevät, kun yritämme tukahduttaa halumme vilkaista kännykkää.

Älypuhelimeen ja sosiaaliseen mediaan voi myös koukuttua. Ennen tämän jutun lukemista voit testata, oletko kännykkäriippuvainen.

Puhelimesta vieroittautuminen ja digipaasto ei kuitenkaan ole rakettitiedettä, eikä somen käyttöä tarvitse lopettaa kokonaan. Nämä vinkit auttavat alkuun digipaastossa:

1. Lataa puhelimen käyttöä rajoittava ohjelma

Internetin ja mobiilisovellusten käyttöä voi vähentää tietokoneelle ja puhelimeen ladattavilla rajoitusohjelmilla.

Ohjelmat voivat estää pääsyn tietyille sivuille, kuten Facebookiin. Niiden avulla voi myös seurata, kuinka kauan ja millä tavalla käytät puhelinta ja nettiä. Sovellukset paljastavat jopa sen, kuinka monta kertaa päivässä tartut puhelimeen.

Moniin sovelluksiin voi ladata hälytyksen, joka piippaa, jos tartut puhelimeen vaikkapa aamiaiselle pyhitettyyn kellonaikaan. Kun päivittäinen kännykkäaika ylittyy, sovellus voi estää puhelimen tietyt toiminnot. Soittaminen voi onnistua, pelaaminen ja Instagramin selailu eivät.

Voit myös poistaa puhelimestasi kaikki sovellukset ja käyttää sitä vain siihen, mihin laite aikoinaan suunniteltiin: puhumiseen.

Lue myös: Näin parannat keskittymiskykyäsi pitkin päivää – aivotutkijoiden vinkit

2. Digipaasto pääsee käyntiin kunnolla, kun suljet kännykästäsi hälytykset

Alkaako sydämesi pamppailla, kun puhelin ilmoittaa sähköpostista tai Facebook-kommentista? Kännykän tarkistamisen tarve vähentyy, kun otat turhat piippaukset pois päältä. Säilytä vain puhelusta ja tekstiviestistä ilmoittavat äänet.

Lue myös: Näin pääset eroon somekateudesta – 6 vinkkiä

3. Piilota puhelin hankalaan paikkaan

Kännykkää tulee kurkittua vähemmän, kun se ei ole käden ulottuvilla. Pane puhelin korkean hyllyn päälle tai laatikkoon. Kännykän selailu vähentyy, jos joudut kipuamaan keittiön tikkaille päästäksesi Instagramiin.

4. Osta kello

Sinun ei tarvitse ottaa kännykkää makuuhuoneeseen, kun vekkari soi aamulla. Nukahdat nopeammin, kun et selaa puhelinta sängyssä. Hanki myös rannekello, niin et joudu tarkistamaan aikaa puhelimesta.

Rannekello paitsi näyttää hyvältä, on myös olennainen osa sitä, että digipaasto onnistuu.

5. Liiku ilman puhelinta

Jätä puhelin kotiin, kun lähdet lenkille. Motivaatiomusiikki, podcastit ja äänikirjat ovat viihdyttäviä, mutta aivosi ja aistisi tarvitsevat välillä lomaa. Keskity luonnon ääniin, nauti tuoksuista ja maisemista.

Jos käytät sykemittarina älykelloa, älä asenna siihen some- ja viestisovelluksia.

Lue myös: Mielenrauhaa metsäjoogasta – 7 asanan voimistava ja rentouttava harjoitus

6. Hanki paperikalenteri

Käsin kirjoittaminen pakottaa keskittymään. Sisäistät ja muistat kirjoitetut merkinnät paremmin kuin sähköiseen kalenteriin naputetut.

Kaunis kalenteri myös ilahduttaa, ja almanakan koristelu on hauskaa. Liimaile sivuille muistoksi elokuvalippuja, kuitteja ja kukkia.

Organisointia ja listoja rakastavan kannattaa kokeilla bullet journalia. Bujoksi kutsuttu kalenteri auttaa hallitsemaan arkea, ja siitä voi askarrella persoonallisen taideteoksen. Tarvitset vain vihon, kynän ja luovuutta!

Lue myös: Hanki lisää omaa aikaa – siivoa kalenterisi KonMari-menetelmällä

7. Sovi tarkka treffiaika ja pidä siitä kiinni

Muistatko ajan, jolloin treffipaikka lyötiin lukkoon jopa viikkoja etukäteen, ja tapaamiseen lähdettiin ajoissa?

Nykyään spontaaneja tärskyjä on helpompi sopia, mutta treffeille ei välttämättä yritetä päästä ajoissa, koska myöhästymisestä on helppo ilmoittaa. Tapaamispaikalla ei malteta odotella, vaan ystävälle viestitetään heti, että ”olen jo täällä”.

Sovi tarkka tapaamisaika ja -paikka etukäteen ja pidä niistä kiinni. Kerro kaverillesi, että jätät puhelimen kotiin, joten sinulle ei kannata viestitellä.

Lue myös: Riippuvuus nettideittailuun voi syntyä yhtä helposti kuin peliriippuvuus – näin addiktio syntyy

8. Aseta itsellesi someaika

Lapsilla on nukkumaanmenoajat, ja aikuisetkin noudattavat monenlaisia sääntöjä. Hallitse myös puhelimen käyttöäsi aikatauluilla sen sijaan, puhelin hallitsisi aikaasi.

Anna itsesi vilkaista kännykkää tai surffata Facebookissa viisi minuuttia joka toinen tunti. Päätä, että puhelimesi ja tietokoneesi menevät nukkumaan kello 19. Keskity tämän jälkeen oleiluun, lukemiseen tai käsitöihin.

9. Kerro ystävillesi digipaastosta

Kerro läheisillesi, että vähennät kännykän ja somen käyttöä. Anna heille puhelinnumero, josta sinut saa kiinni tietyyn aikaan.

Sinun ei tarvitse olla pahoillasi, jos digipaastosi ärsyttää muita. Ärtymys kielii siitä, että tauko tekisi tuttavillesikin hyvää.

Lue myös: Karita Tykän parisuhdevinkki: Kuuntele kumppaniasi – toiselle ei voi olla läsnä, jos selaa samalla somea

10. Mieti, mitä tarvetta puhelimen vilkuilu tyydyttää

Turvaudutko kännykkään, kun jännität oudossa seurassa? Pakenetko tylsistymistä Facebookiin? Mieti, voisiko jokin toinen toiminta helpottaa vaikeita tunteita.

Muista, että tylsyys on normaali tunne, jota kannattaa opetella sietämään. Parhaat ideat pulpahtavat mieleen usein kyllästyneenä.

Lähteet: CNBC, Mindbodygreen, Science Alert, WebMD, The University of Texas Austin

Hiuksia lattiakaivossa ja kylppärin lattialla. Tuhoton määrä irtosuortuvia tyynyllä, talvipäähineessä, tekokuituvaatteissa, joita kaverisi nyppii hyvää hyvyyttään pois. Hiuksia harjatessa harjaan jää kaamea määrä irtohiuksia. Apua?

Ennenaikaiseen hiustenlähtöön on olemassa monia erilaisia syitä: ne voivat olla geneettisiä ja hormonaalisia. Vaihdevuodet, eri sairaudet, jännitystilat ja stressi voivat myös aiheuttaa hiusten kasvun heikkenemistä ja ennenaikaista hiustenlähtöä.

– Hiustenlähtö voi olla äärimmäisen masentavaa: se vaikuttaa musertavasti itsetuntoomme, hyvinvointiimme ja jopa seksuaalisuuteemme, kuvailee hius- ja hiuspohjaongelmien asiantuntija, trikologi Mark Birch.

Mitä siis tehdä?

Tuuheiden ja vahvojen hiusten kasvun edellytys on terve hiusjuuri – näin uskoo ainakin Birch.

Mitä terveempi päänahka, sitä kauniimmat hiukset

Mark Birch painottaa, että puhdas, tasapainoinen ja ravittu hiuspohja on lähtökohta hiustenlähdön ongelmien hoitamiselle.

– Mitä terveempi hiuspohja ja päänahka, sitä paremmin hiukset kasvavat, Birch summaa.

Hiuksia irtoaa päivässä jopa 100 kappaletta, enemmänkin. Mutta jos huomaat, että hiuksesi ovat ohentuneet ja  päänahka pilkottaa harventuneiden ja ohentuneiden hiusten alta, se tarkoittaa, että hiusten kasvu on heikentynyt.

Katse tulisikin kiinnittää entistä hanakammin hiuspohjan hyvinvointiin.

– Me osaamme huolehtia hyvin ihostamme ja hampaistamme, mutta emme päänahan hyvinvoinnista, vaikka se on yhtä lailla osa kehoamme. Jos hoidat päänahkaasi hyvin, myös hiuksesi voivat paremmin: hiusten värikin näyttää paremmalta ja kestää pidempään.

Birch muistuttaa, että hiuksia irtoaa jopa 100 päivässä. Se on aivan normaalia. Se, mistä tulee olla huolissaan, on se, jos hiukset alkavat ohentua ja ohentua entisestään. Silloin hiusten kasvussa on häiriö.

Säännöllinen hiustenpesu on tärkeää

Moni hiustenlähdön kanssa kamppaileva harventaa hiustenpesua, koska uskoo hiustenpesun vain pahentavan tilannetta.

Mark Birchin mukaan totuus on kuitenkin toinen: pesemättömään päänahkaan kertyy toksiineja, öljyjä, kuolleita ihosoluja, likaa sekä muotoilutuotteiden jäämiä. Nämä kaikki tukkivat hiusjuuret ja edistävät hiustenlähtöä.

– Moni hiustenlähdöstä kärsivä kuvittelee, että heidän pitäisi pestä hiuksensa kerran tai kaksi viikossa, koska hiustenpesu lisää hiustenlähtöä ja tekee päänahasta kuivemman. Se on pötypuhetta.

Hiukset tulisikin asiantuntijan mukaan pestä päivittäin. Jos päivittäistä pesua laiminlyödään, hiuspohjaan alkaa nopeasti muodostua bakteereja, likaa ja hajuja.

Pelkäätkö hiustenlähtöä? Älä kuitenkaan vähennä hiustenpesua – se tekee päänahallesi hallaa.

Toinen ongelma Mark Birchin mukaan on se, että käytämme sellaisia hiustuotteita, joissa on ihoa ärsyttäviä kemikaaleja, hajusteita ja sulfaatteja. Asiantuntijan mukaan kannattaakin suosia mahdollisimman luonnollisia ja mietoja tuotteita.

– Jokaisen päänahka on erilainen, jokaisen hiusten tekstuuri on erilainen. Harva tietää, onko heidän päänahkansa kuiva vai rasvoittuva. Ihmisen tulisikin käyttää sellaisia hiustuotteita, jotka sopivat juuri hänen päänahalleen.

Terveet elämäntavat kunniaan: ”Suomalaiset juovat paljon teetä, kahvia ja alkoholia”

Hiusten ja terveen hiuspohjan hyvinvoinnin kannalta on myös tärkeää kiinnittää huomiota omaan elämäntyyliin ja -tapoihin.

Stressi on tunnetusti myrkkyä.

– Suomalaiset ovat kovia tekemään töitä: he tekevät pitkiä päiviä, heillä on paljon stressiä ja he juovat paljon teetä, kahvia ja alkoholia. Osa polttaa paljon tupakkaa. Jos haluat, että hiuksesi voivat paremmin, tee hyviä elämäntapavalintoja. Kun pysyt terveenä, myös päänahka pysyy terveenä, Birch neuvoo.

Hiusta ja hiusjuurta tulee trikologin mukaan ravita sisäisesti ja ulkoisesti parhaan tuloksen saamiseksi.

– Huolehdi kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistasi ja monipuolisesta ravinnosta. Syö terveellisesti ja monipuolisesti – hedelmiä ja vihanneksia, vitamiineja ja mineraaleja. B-vitamiini on hyväksi hiuksille, samoin antioksidantit, sinkki, biotiini.

– Ennenaikainen hiustenlähtö on usein merkki siitä, että kehossa on jotain vialla. Väärät, epäsopivat tuotteet vain pahentavat tilannetta entisestään.

Lue myös: Kärsitkö hiustenlähdöstä? Kokeile näitä vitamiineja ja ravintoaineita

Lue myös:

Kotiliesi: Tukka lähtee, mikä avuksi? Näin hoidat hiustenlähtöä

Näin ohuet hiukset saa näyttämään paksummilta ja tuuheammilta – 4 askelta

Haluatko pitkät hiukset? Nämä ruoka-aineet saavat hiukset kasvamaan nopeammin

Kuivia ja katkeilevia hiuksia ei ole pakko leikata – näin pelastat huonokuntoiset hiukset

Rypyt sileäksi, poskipäitä koholle ja hieman lisää täyteläisyyttä huuliin. Pistoshoidot yleistyvät Suomessakin.

Esteettisistä toimenpiteistä sekä kirurgiasta keskustellaan myös avoimemmin kuin koskaan ennen. Muun muassa kauneusyrittäjä ja realitytähti Suvi Pitkänen kertoo Helsingin Sanomille, etteivät hänen huulensa tule koskaan palautumaan ennalleen virheellisen pistoshoidon seurauksena.

Lainsäädännössä aukkoja 

Esteettisissä pistoshoidoissa on  kuitenkin aina myös riskinsä. Hoitovirheissä Suomen lainsäädäntö ei täysin takaa potilasturvallisuutta, sillä tällä hetkellä botox-pistoksia voi antaa lähes kuka tahansa. Kanteluita ei myöskään tilastoida erilliseen rekisteriin, joten ongelman laajuuteen on vaikea päästä käsiksi.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston eli Valviran ryhmäpäällikkö Kaisa Rialan mukaan tässä kiteytyy myös ongelman varsinainen ydin.

– Botuliinia pistetään tyypillisesti kauneushoitoloissa ja pistäjä ei välttämättä ole terveydenhuollon ammattilainen. Tuolloin hoitovirheestä ei voi kannella terveydenhuoltoon.

Rialan mukaan botuliinilääkeaineen valmisteyhteenvedossa todetaan, että aine on lääkärin pistämä valmiste. Suomessa ei ole kuitenkaan erillistä säädöstä siitä, saako valmistetta pistää lääkäri, sairaanhoitaja vai esimerkiksi kosmetologi.

– Ilmiönä on, että kauneushoitoloissa tarjotaan botuliinipistoksia. Jos itse menisin sinne, olisin kovasti kiinnostunut tietämään, kuka lääkäri on antanut määräyksen, että kauneushoitolan hallussa on sitä ainetta [botuliinia], joka kuitenkin on lääke ja hyvin voimakas hermomyrkky.

Riala huomauttaa, että pistäjä voi olla sairaanhoitajakoulutuksen saanut ihminen, mutta yhtä hyvin kosmetologi, joka on tuonut botuliinia esimerkiksi Viron puolelta virolaisen lääkärin määräämänä.

Rialan mukaan lääkärin tulisi vastata siitä, että hänen määräämäänsä botuliinia käytetään asianmukaisesta. Tällä hetkellä Suomessa ei kuitenkaan ole säännöksiä siitä, millä edellytyksillä ja minkälaisella koulutuksella muut kuin lääkäri voi botuliinia pistää.

Riala toteaa, etteivät kauneuskeskukset usein edes kerro mainoskylteissään, kuka pistoshoidot heillä antaa.

– Itse en ottaisi tällaista hoitoa muulta kuin terveydenhuollon ammattilaiselta ja suomalaisen lääkärin Suomessa määräämällä reseptillä, Riala lisää.

Potilailla itsellään on täysi vastuu ulkomailla hankituista toimenpiteistä 

Valvira tai Aluehallintavirasto voivat puuttua vain terveydenhuollon ammattilaisella otettuihin toimenpiteisiin. Täten kauneushoitoloissa otetut pistoshoidot jäävät yleensä valvonnan ulkopuolelle.

– Niihin voi puuttua kuluttajansuojaviranomainen, jos kuluttaja saa jotain ihan muuta kuin mitä on tullut ostamaan, Riala huomauttaa.

Ulkomailla otetuissa hoidoissa asian laita on Rialan mukaan toinen. Asiakas on täysin itse vastuussa Suomen ulkopuolella hankkimistaan esteettisistä toimenpiteistä.

– Kukaan ei auta eikä puolusta millään tavalla, jos ulkomailta hakee tällaisia hoitoja.

D-vitamiinin puutoksesta johtuvan osteomalasian seurauksena luusto tulee pehmeäksi ja hauraammaksi.

– Ainoa oire, josta osteomalasiaa voisi osata epäillä, ovat luukivut. Kivut ovat kuitenkin hyvin epäspesifi oire. Kipuilu voi johtua monesta muustakin syystä, kertoo Mehiläisen yleislääkäri Ari Rosenvall.

Lääkäri tutkii osteomalasiaepäilyssä potilasta painamalla esimerkiksi sääriluuta tai rintalastaa – eli jotain sellaista kohtaa, jossa on vain ihoa ja luuta. Lääkärin ei Rosenvallin mukaan tarvitse painaa kovaa, kun osteomalasiaan sairastunut jo aistii painamisen kivuliaana.

Osteomalasia aiheuttaa osteoporoosin tavoin luun tiheyden alentumista. Jos osteomalasiaa sairastavalle tehdään luuntiheysmittaus, hän saa sen perusteella osteoporoosidiagnoosin.

Luuntiheysmittauksessa saadun osteoporoosidiagnoosin jälkeen laboratoriokokeilla poissuljetaan toissijaisesti osteoporoosia aiheuttavat tekijät, joista yksi on D-vitamiinin puutos eli osteomalasia. Jos D-vitamiinin puutos havaitaan, osteoporoosidiagnoosi muuttuu osteomalasiadiagnoosiksi.

Osteomalasiaa hoidetaan D-vitamiiniannoksilla ja muilla valmisteilla potilaskohtaisesti.

Jokaisen kannattaisi syödä D-vitamiinilisää ja mittauttaa D-vitamiinitasonsa

Rosenvallin mukaan osteomalasia on helposti ehkäistävissä riittävällä D-vitamiinin saannilla.

– Normaalille ihmiselle ei pitäisi tulla osteomalasiaa, jos ei pidä itseään D-vitamiinin puutostilassa pitkään. Suomessa pitkä D-vitamiinin vajaus on kuitenkin mahdollista vähäisen luonnonvalon takia, Rosenvall sanoo.

D-vitamiinia saa auringon lisäksi ravinnosta, muun muassa maitotuotteista ja rasvaisesta kalasta. D-vitamiinilisää suositellaan ainakin vegaaneille, raskaana oleville, imettäville, alle 18-vuotiaille ja yli 60-vuotiaille.

Rosenvall suosittelee kuitenkin kaikkia työikäisiä mittauttamaan jossain vaiheessa D-vitamiinitasonsa. Vain se on varma keino tietää, mikä oma D-vitamiinin tarve on.

– Kyllä työikäiset aikuisetkin tarvitsisivat käytännössä D-vitamiinilisää, mutta se, kuinka paljon, on hyvin yksilöllistä. Käytännössä ainoastaan verikokeen perusteella pystyy tietämään, mikä on itselle oikea määrä, Rosenvall sanoo.

20–100 mikrogrammaa D-vitamiinilisää estää useimmiten osteomalasian

Ravitsemussuosituksissa sanotaan turvalliseksi D-vitamiinilisän määräksi 20–100 mikrogrammaa. Kaikki tuon suuruusluokan annokset ovat varmuudella turvallisia ja riittävät estämään osteomalasian.

– Osteomalasian tasolle D-vitamiinin puutos hyvin harvoin pääsee silloin, jos käyttää D-vitamiinilisää, koska jo aika pienetkin D-vitamiinimäärät riittävät pitämään sen äärimmäisen puutostilan poissa. Niukkuutta D-vitamiinista voi kuitenkin olla, vaikka käyttäisikin D-vitamiinilisää, Rosenvall muistuttaa.

Matalat D-vitamiinitasot on yhdistetty niin diabetekseen, kohonneeseen verenpaineeseen kuin esimerkiksi masennukseenkin.

– Koska matalat D-vitamiinitasot on yhdistetty moniin sairauksiin, kannattaa D-vitamiinitaso hoitaa kuntoon jo mahdollisimman nuorella iällä. Aikuisen ihmisen kannattaisi ainakin kerran elämässään käydä mittauttamassa D-vitamiinitasonsa, jotta hän saisi tiedon siitä, paljonko D-vitamiinilisää hän tarvitsee, Rosenvall linjaa.

Plastiikkakirurgia merkitsee yhä monille yhtäläisyysmerkkejä Hollywood-tähtien kauneusleikkausten kanssa, joiden tuloksina olemme nähneet ylikorkeita poskipäitä, liikkumattomia silmäluomia, turpeiksi täytettyjä töröhuulia ja epäluonnollisilta näyttäviä hymyjä.

Todellisuus on pääsääntöisesti jotain ihan muuta, sanoo plastiikkakirurgian erikoislääkäri ja Suomen plastiikkakirurgiayhdistyksen puheenjohtaja Anna Höckerstedt.

– Yhdysvalloissa ihmiset monesti haluavat tieten tahtoen näyttää siltä, että he ovat käyneet plastiikkakirurgilla. Suomalaiset puolestaan useimmiten toivovat, ettei kukaan huomaisi leikkauksessa käydynkään.

– Yksityiselle puolelle hakeutuva potilas voi kertoa toiveensa ja sen, miltä hän haluaa operaation jälkeen näyttää: ihan erilaiselta vaiko vain freshimmältä itseltään.

Julkisella puolella plastiikkakirurgia tarkoittaa pääasiassa korjaavaa kirurgiaa, muun muassa kudossiirtoja, palovammaleikkauksia, rintasyövän jälkeisiä rintarekonstruktioita ja erilaisia päivystysleikkauksia. Jonkin verran tehdään myös elämänlaatukirurgiaa, kuten rintojen pienennysleikkauksia ja silmien yläluomileikkauksia.

– Yksityisellä puolella tehdään osin samojakin leikkauksia, mutta siellä ei vaadita vastaavia kriteerejä kuin julkisella puolella. Leikkauksen syyksi riittää se, että jokin asia ulkonäössä vaivaa ja potilas sen haluaa omalla kustannuksellaan korjata, Höckerstedt sanoo.

Yleisin plastiikkakirurginen operaatio on silmän yläluomileikkaus

Asenteet esteettistä kirurgiaa kohtaan ovat Höckerstedtin mukaan viime vuosina muuttuneet sallivammiksi. Myös omakustanteisiin leikkauksiin hakeutuvien määrät ovat kasvaneet.

Yksityisillä klinikoilla tehtäviä plastiikkakirurgisia operaatioita ei Suomessa tilastoida, mutta Höckerstedtin arvion mukaan yksityisen puolen asiakkaistakin suurin osa – noin 80 prosenttia – haluaa korjaavia tai palauttavia toimenpiteitä esimerkiksi imettämisen, raskauksien tai merkittävän painonpudottamisen jälkeen.

Selvästi yleisin plastiikkakirurginen operaatio on silmän yläluomileikkaus. Alaluomileikkauksia tehdään huomattavasti harvemmin, koska niissä mahdolliset komplikaatiot ovat vakavampia ja toipuminen hitaampaa.

Seuraavaksi yleisintä on naisilla rintojen muokkaus – niiden pienennys, suurennus tai muotoilu – ja miehillä rintarauhasen liikakasvuun liittyvät gynekomastian operaatiot tai hiussiirteet. Kolmantena tulevat rasvaimut ja vatsan alueen korjausleikkaukset.

Riskejä liittyy leikkauksiin kuitenkin aina – myös odottamattomia. Nyt kohistaan ALCL:stä, harvinaisesta imukudoksen syövästä, joka kehittyy implanttionteloon ja on mahdollisesti nimenomaan implanttiin liittyvää.

Ala valvovat Valvira ja AVI eli aluevalvontavirasto.

– Pieleen menneistä leikkauksista ei Suomessa saa mitään miljoonakorvauksia, eivätkä korvaukset – mutteivät myöskään vahinkotapahtumat – ole yksiselitteisiä. Pelkkä pettymys lopputulokseen ei välttämättä ole potilasvahinko, sen sijaan raju infektio useimmiten on.

Korjaavat toimenpiteet tehdään ensisijaisesti operaation tehneellä klinikalla.

– Terveydenhuollon ammattilaisten laiminlyöntejä ja tietotaidon tasoa seurataan tarkasti, Anna Höckerstedt sanoo.

Jos esimerkiksi huulien täyteaineen on pistänyt terveydenhoitoalan ammattilainen, potilasvahinkolaki on voimassa.

– Jos sen on pistänyt joku muu, esimerkiksi kosmetologi, ja tulee esimerkiksi tulehdus, potilasvahinkolaki ei hoitoa korvaa, Höckerstedt sanoo.

Leikkauksen vievät pitkän pennin kukkarosta

Kauneusleikkausten hinnat vaihtelevat suuresti, ja aika ajoin esimerkiksi silmän yläluomileikkauksia tarjotaan tehtäväksi suurella alennuksella. Normaalistikin sama toimenpide voi maksaa toisella klinikalla kaksi kertaa niin paljon kuin toisella.

– Hintaan vaikuttaa ennen kaikkea se, kuinka kauan leikkaukseen menee aikaa, sanoo rasvansiirtoihin, rasvaimuun ja vartalonmuokkaukseen erikoistunut plastiikkakirurgi Hilkka Peltoniemi.

Leikkauksessa on kirurgin lisäksi mukana anestesialääkäri, anestesiahoitaja, avustava hoitaja, passari ja heräämöhoitaja. Heidän palkkansa lisäksi asiakas maksaa myös leikkaussalikulut.

– Kahden tunnin leikkauksessa kustannukset liikkuvat 5 000:n ja 8 000:n euron välillä. Siinä ajassa ehditään tehdä esimerkiksi rintojen pienennys tai suurennus, vatsanpeitteiden korjaus tai kasvojen rasvansiirto, Peltoniemi kertoo.

Jos kyseessä on puhtaasti esteettinen toimenpide, hinnan päälle lisätään vielä 24 prosentin arvonlisävero. Lisäkustannuksia syntyy, jos operaa- tiossa käytetään kalliita materiaaleja, erikoislankoja tai implantteja.

– Vatsamakkaroiden rasvaimu on tyypillisesti alvillista, mutta esimerkiksi monta lasta synnyttäneen naisen vatsalihasten erkauman korjaus on ilman muuta sairauden hoitoa eikä kuulu alvin piiriin, Peltoniemi kertoo.

”Ala on aika villi”

Mistä sitten tietää, minne kannattaa mennä hoitoon ja kenen plastiikkakirurgin leikattavaksi?

– Hyvä kysymys, Anna Höckerstedt sanoo.

– Ei ole olemassa mitään yleistä rekisteriä, jonka perusteella kuluttaja voisi päätellä, kenelle kannattaisi mennä. Siinä mielessä ala on aika villi. Osa potilaista arvostaa esimerkiksi nopeaa leikkausaikataulua, toiset taas haluavat tietyn kirurgin leikattavaksi. Joillekin raha ratkaisee.

Osa kirurgeista on erikoistunut tiettyihin toimenpiteisiin, kuten vaikeina pidettyihin nenäoperaatioihin tai kasvojenkohotuksiin. Hilkka Peltoniemi on yksi kapealla sektorilla töitä tekevistä.

– Intohimo, perehtyminen, ankara treenaus ja toisto tekevät tässäkin lajissa mestarin. Jos tekee vähän kaikkea, ei tule oikeasti hyväksi missään, hän sanoo.

Kuluttajan kontolle jää siis itse ottaa selvää eri klinikoiden laadusta, hoidosta ja plastiikkakirurgien ammattitaidosta.

– Suomessakaan kaikki leikkaavat lääkärit eivät ole edes yleiskirurgeja saati plastiikkakirurgeja, Peltoniemi kertoo.

”Moni häpeää ajatellakaan kauneusleikkausta”

Häpeä omasta turhamaisuudesta vaivaa monia naisia vielä silloinkin, kun he jo istuvat plastiikkakirurgin vastaanotolla.

– Välillä minun käy heitä oikein sääliksi, niin arasti he toiveistaan puhuvat ja niin hirveästi itseään syyllistävät, Peltoniemi kertoo.

– Kliseisen kuvan takia kaikki tuomitaan, ja siksi moni häpeää ajatellakaan kauneusleikkausta.

Yhä useampi ei häpeä. Peltoniemen konsultaatio- ja leikkausjono on kasvanut muutamassa vuodessa viikoista kolmeen kuukauteen.

– Nykyisin trendi on siirtynyt pelkistä rasvaimuista rasvansiirtoihin. Rasvansiirto kasvoihin yleistyy koko ajan. Implanttien poisto ja rasvansiirto rintoihin oli viisi vuotta sitten harvinaisuus, nyt se on viikoittainen toimenpide. Raskauksien jälkeisiä vatsanpeitekorjauksia tein viisi vuotta sitten yhdestä kolmeen kuukaudessa, nyt yhdestä kolmeen viikossa.

Peltoniemi kuvailee tyypillistä asiakastaan tavalliseksi keski-ikäiseksi perheenäidiksi, jolla on jalat maassa ja arvot kohdallaan.

– He eivät hae plastiikkakirurgiasta ikuista nuoruutta, vaan heillä on jokin jokapäiväistä elämää haittaava ongelma, jonka ratkeamisesta he ovat onnellisia ja helpottuneita.

Peltoniemen kokemus on, että naisia vaivaavat eniten raskauksien ja imetysten jäljet sekä vatsan roikkuminen.

– Monta lasta synnyttäneiden tai kaksosraskauden kokeneiden naisten lihaskalvot voivat olla niin venyneet, ettei vatsassa ole enää mitään pitoa. Vatsa pullottaa kuin loppuraskaudessa, ja selkä on sökönä, kun lihaskalvojen normaalisti antama tuki puuttuu. Tällaisille naisille vatsanpeitteiden korjaamisella voi olla elämänlaadullisesti valtava merkitys.

Raskauksien tuoma muutos vartaloon voi olla raju ja äkillinen, mutta raskaus ei Peltoniemen mukaan ole ainoa ”hyväksyttävä” syy hankkiutua leikkaukseen.

– Vatsan alueen leikkaus voi olla myös hyvä porkkana pudottaa painoa, kun tietää, että löysästä nahasta pääsee lopuksi eroon.

Vartalonmuokkaus ja rasvansiirto ovat Peltoniemen erikoisalaa.

– Toivon aina, että ihminen tekee ensin itse voitavansa ja löytää itselleen sopivan olotilan. Rasva-imu ei siis ole mikään laihdutuskonsti. Parhaimmillaan se on silloin, kun vartalossa on paikallisia rasvakertymiä, esimerkiksi reisien ulkosyrjillä tai vyötäröllä paksuina jenkkakahvoina.

Leikkaus voi parantaa elämänlaatua

Tuhansien eurojen laittaminen oman ulkonäkönsä kohentamiseen ei ole suurimmalle osalle naisista helppoa. Peltoniemen ja Höckerstedtin mukaan asiaa kannattaa harkita, jos jokin omassa kehossa jatkuvasti vaivaa tai rajoittaa olemista ja elämistä.

– Moni on valmis laittamaan 7 000 euroa uuteen autoon tai keittiöremonttiin. Samalla summalla voi tehdä myös jotain sellaista, josta voi olla iloa koko loppuelämäksi, Peltoniemi sanoo.

Tyytymättömyys omaan kehoon voi heijastua monin tavoin muuhun elämään.

– Esimerkiksi tubulaariset eli putkirinnat tai hyvin epäsymmetriset rinnat voivat olla nuorelle tytölle hyvin traumaattisia. Jos niitä ei hoideta, ne voivat pahimmillaan ohjata hänen psyykkistä kehitystään vinksalleen.

Myös Anna Höckerstedt toivoo, että esteettinen kirurgia pääsisi turhamaisuuden leimasta.

– Kirurgiseen operaatioon ei pidä koskaan suhtautua kevyesti, mutta toisaalta sen avulla voi saada aika paljon iloa elämään.

Höckerstedt viittaa vuonna 2014 tehtyyn, Kai M.M. Saariniemen johtamaan suomalaistutkimukseen, jonka mukaan abdominoplastia eli vatsan muotoilu- ja kiristysleikkaus parantaa merkittävästi potilaan elämänlaatua voimakkaan painonpudotuksen jälkeen ja kohentaa muun muassa itsetuntoa ja mielenterveyttä.

– On todennettu myös, että rintojen pienennys mutta myös suurennus saa aikaan elämänlaadun kohenemista. Jos se on se asia, joka ihmistä ahdistaa, silloin leikkaus auttaa.

Pähkinänkuoressa tulosta voi tulkita myös toisinpäin: jos kaikki ahdistaa eikä omaan ulkonäköönsä ole koskaan tyytyväinen, kauneusleikkaus ei sitä tilannetta paranna.

Jos harkitset esteettistä kirurgiaa:

1. Mieti mitä haluat ja miksi. Keskustele toiveistasi lääkärisi kanssa ja ota selvää, ovatko tavoitteesi realistisia.
2. Tiedosta riskit. Kaikkiin leikkauksiin liittyy aina jonkinlainen riski.
3. Ota selvää lääkäreistä ja palveluja tarjoavista klinikoista. Älä usko ainakaan varauksetta sosiaalista mediaa.

Näyttelijä Jenni Kokander nauttii ateriastaan enemmän kotisohvalla television ääressä kuin lounaspalaverissa.

– En ymmärrä, miksi ihmiset haluavat ahtautua meluisaan lounasravintolaan keskustelemaan työasioista. Syömisenhän pitäisi olla kivaa. Miksei työjuttuja voi puhua ensin ja sitten lähteä kotiin syömään?

– Nautin, jos ehdin työpäivän jälkeen katsoa hetken telkkaria itsekseni ja syödä sohvalla ennen kuin lapset tulevat kotiin, Jenni myöntää.

Syömisen ja television katsomisen traditio juontaa juurensa Jennin lapsuudesta.

– Keräännyimme saunan jälkeen koko perhe television ääreen katsomaan lauantain viihdeohjelmia. Jaffat tasattiin laseihin ja lihapiirakat syötiin suodatinpusseista, etteivät sormet likaantuisi.
Viihdeohjelma Putouksestakin tuttu näyttelijä jatkaa traditiota lastensa, 11-vuotiaan Saiman ja 6-vuotiaan Vilhon, kanssa.

– Herkuttelemme sipseillä, karkeilla ja jäätelöllä. Eihän se kovin terveellistä ole, mutta yhdessä herkutteleminen on parasta.

Jennin lapsuudessa isä oli perheen pääkokki

– Isäni innostui aasialaisesta ja italialaisesta keittiöstä. Perheessämme oli taatusti yksi Suomen ensimmäisistä wokkipannuista. 1980-luvun alussa pannu herätti naapurustossa ihmetystä, kun muut söivät lauantaimakkaraa ja makaronilaatikkoa.

Jenni Kokander on aina ollut ennakkoluuloton maistelija, joka ulkomaanmatkoilla söi vanhem­piensa lautasilta simpukat. Sen sijaan lihan suhteen hänellä on rajoitteensa.

– Olin 13-vuotias, kun isä ja minä ryhdyimme kasvissyöjiksi äidin kiusaksi. Lopetin kasvissyönnin 15 vuoden jälkeen ensimmäistä lasta odottaessani. Nykyään syön jonkin verran lihaa, jos sen rakenne on naamioitu eikä se mausteiden ansiosta maistu lihalta. Syön jauhelihakastiketta ja ­liha-makaronilaatikkoa lasteni kanssa, mutta porsaanlihaa en syö. Kiusaan lapsiani sanomalla, että heille kasvaa saparo, jos he syövät liikaa lihaa.

Jennin suhtautuminen ruokaan on viime vuosina muuttunut eettisemmäksi. Hän tutkii tuoteselosteita ja pohtii, voiko tonnikalaa syödä hyvällä omallatunnolla.

– Ostan lähiruokaa ja luomua aina, kun mahdollista. Olen myös todella tarkka siitä, etten osta liikaa.

Raju palaute ei tunnu kivalta

”Mahtavaa, että olet telvisiossa, kun siellä on yleensä vain kauniita ihmisiä.” Näin rajuun palautteeseen Jenni joutui tottumaan esiintyessään yhdessä television suosituimmista viihdeohjelmista.

– Sekin lohkaisu oli varmasti tarkoitettu kohteliaisuudeksi, mutta ei se minulle ollut sitä.

Jenni Kokander on vuosien varrella kokeillut erilaisia kaalikeittodieettejä ja erikoisruokavalioita.

– Minulla on hyvä aineenvaihdunta, mutta se toimii valitettavasti molempiin suuntiin. Laihdun helposti, mutta toisaalta lihon vain suklaapatukkaa katsomalla. Olen tällainen pyylevä rouva, joten monet saattavat ajatella, että olen kova herkuttelemaan. Toki olen sitäkin, mutta pääasiassa olen hyvillä raaka-aineilla lihotettu.

Viime keväänä Jenni laihtui tekemällä pieniä muutoksia ruokailutottumuksiinsa.

– En ollut käynyt vaa’alla aikoihin enkä huomannut, että painoni oli pikkuhiljaa noussut. Olin raskaasta päivästä uupuneena lohduttanut itseäni iltaisin herkuilla. Siitä seurasi hiilihydraattihumala, jossa silmät eivät pysyneet auki. Kauhistuin astuessani vaa’alle. Mietin, että eihän minulla mene suurin osa vaatteistakaan päälle.

Jenni jätti ylimääräisen iltasyömisen pois. Iltapainotteiseen ruokailuun oli kuulunut valtava kasa hapankorppuja ja puoli litraa jäätelöä. Ne hän korvasi jogurtilla, hedelmillä ja porkkanoilla sekä opetteli syömään aami­aista.

Jenni on hankkinut keittiöönsä henkilövaa’an, jolle seisahtaa silloin tällöin. Sitten hän tekee korjausliikkeitä, jos huomaa, että painoa on tullut takaisin.

– Jouluna tuli kaksi kiloa, mutta sain sen viikossa pois lunta kolaamalla ja kasviksia syömällä. En ole vieläkään ihannepainoinen. Jaksan kuitenkin tehdä kaikkea ja minulla on hyvä olo, joten uskon olevani sopivan kokoinen.

”Minulle ruoka ei ole vain vatsantäytettä vaan tapa osoittaa rakkautta”

Jennin mies Jukka suhtautuu ruoanlaittoon samalla intohimolla kuin vaimonsa. Pariskunnan keittiössä on 173 keittokirjaa.

– Olen isäni innoittamana valinnut miehen, joka jakaa rakkauteni ruokaan. Minulle ruoka ei ole vain vatsantäytettä vaan tapa osoittaa rakkautta. Jukka on loistava kokki, vaikka laittaakin ruokiinsa liikaa chiliä.

Välillä keittiössä räiskyy, kun tuliset kokit kohtaavat.

– Olemme ruoanlaiton suhteen itsenäisiä ja tulisia. Toinen on pääkokki, ja toinen auttaa pilkkomalla raaka-aineita. Eikä toista kannata kauheasti mennä neuvomaan.

Kasvissosekeitot ovat perheen suosikkiruokaa. Niistä keksitään jatkuvasti uusia variaatioita.

– Nyt olen innostunut porkkana-inkivääri-appelsiinisosekeitosta. Sitä syödään meillä hämmentävän usein. Saima toivoi kipeänä, että tekisin hänelle purjo-perunakeittoa. Silloin ajattelin, että nyt on mennyt oppi perille.

Perheen suosikkilomakohde on Kreikka

Jenni Kokander kokkaa usein italialaista ruokaa. Perheen suosikkipasta on puttanesca-pasta, johon tulee anjovista, chiliä, valkosipulia, kapriksia ja tomaattikastiketta.

– Se on mausteinen, tulinen ja anjoviksinen, mutta lapsemme tykkäävät siitä kovasti. Saimalle tosin selvisi vasta jokin aika sitten, että siihen tulee anjovista.

Kerran vuodessa Kokanderit suuntaavat ulkomaille, aina samaan hotelliin Kreetalle.

– Lomailussa tärkeintä on, että herkutellaan hyvissä ravintoloissa. Suunnittelemme etukäteen, mitä otamme Stellan baarissa. Otanko Greek platen vai pelkän moussakan? Olisi katastrofi, jos he yhtäkkiä vaihtaisivat ruokalistojaan.

Lue myös: Huippukokki Henri Alénin lempipizza syntyy yksinkertaisista raaka-aineista: ”Elämä on liian lyhyt siihen, että söisi huonoa ruokaa”

”Pääsin julkiselle puolelle rinnanpienennysleikkaukseen 90-luvulla, kun olin noin 35-vuotias. Olin kärsinyt pitkään painavista rinnoistani, joiden takia päätäni ja niskojani särki jatkuvasti. Kuukautisten aikana rintojeni raskas mastopatiakudos kipeytyi niin, että tuskin pystyin liikkumaan.

Harkitsin leikkausta pitkään, koska se pelotti minua. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja toivuin nopeasti. Molemmista rinnoistani otettiin 650 grammaa pois. Niskakivut loppuivat saman tien, ja oloni helpottui monin tavoin. Olin erittäin tyytyväinen.

Ympäristö ei reagoinut muutokseen mitenkään, paitsi etteivät miehet enää tuijottaneet isoja rintojani. Se oli ihana bonus.

Raskaat luomet vaikuttivat näkökenttään

Muutamaa vuotta myöhemmin hakeuduin yksityiselle klinikalle ylä- ja alaluomileikkaukseen. Silmäni olivat väsyneet ja turvonneet, ja olin jatkuvasti todella väsyneen näköinen. Raskaat luomet vaikuttivat myös näkökenttääni.

Itse koin, että leikkaus muutti ulkonäköni aika lailla toiseksi nuorentamalla ja virkistämällä silmiäni ja koko kasvojani. Lopputulos oli kuitenkin niin luonnollinen, etten muista muiden juuri huomanneen leikkausta. Olen ollut silmiini hyvin tyytyväinen näihin päiviin asti; kohta voisin mennä leikkaukseen jo uudelleen.

Pirkko Roihu kertoo harkinneensa ensimmäistä leikkausta pitkään.

Syöpä vei kolmannen kerran plastiikkakirurgin veitsen alle

Kolmannen kerran olin plastiikkakirurgisessa leikkauksessa 55-vuotiaana rintasyövästä parantumiseni jälkeen.

En kaivannut menetettyä rintaani naisellisuuteni vuoksi, mutta lääkäri suositteli leikkausta kehon tasapainon vuoksi.

Sain todella hyvää hoitoa. Minulle tehtiin rintarekonstruktio ja rakennettiin uusi rinta mahani rasvasta ja kudoksista.

Siitä toipuminen oli todella rankkaa, mutta jälkikäteen olen ollut tyytyväinen: rintani ovat nyt todella kauniit.”

Lue myös: Tätä suomalaiset naiset haluavat plastiikkakirurgeilta – lääkärit kertovat

Espanjanvinttikoira Kössi työntää kuononsa näytepurkkiin. Neljännen purkin kohdalla se rapsauttaa tassulla merkiksi ja rientää hakemaan palkkansa. Yleensä Kössi tekee töitä nakkipalkalla, mutta nyt se saa palkkioksi kissanraksuja.

Kössin haistelemissa näytepurkeissa on koiran virtsaa. Yksi purkeista on ”kuuma” eli siinä on pissaa koiralta, joka sairastaa nisäsyöpää.

Kun purkkien järjestystä vaihdellaan, yhä uudelleen Kössi löytää positiivisen näytteen, merkkaa sen ja käy hakemassa palkkansa.

Samalla tavalla Kössi tunnistaa hajuaistillaan miesten virtsanäytteistä eturauhassyövän. Ja kunhan aikaa hieman vierähtää, Kössi koulutetaan tunnistamaan naisten virtsanäytteistä rintasyöpä.

Kössi ei ole ainut vainumestari täällä Suomen hajuerotteluyhdistys Wise Nosen tiloissa Helsingin Viikissä. On myös kultainennoutaja Lucky, bordercollie Asta ja 16 muuta karvakuonoa. Kössin vainu on kuitenkin ylitse muiden.

Syöpähajukoira Asta merkkaa positiivisen näytteen omintakeisella tyylillään.

Hyvin koulutettu syöpähajukoira tunnistaa syöpänäytteen lähes sataprosenttisella varmuudella

– Keitetäänkö kahvit, sanoo Susanna Paavilainen.

Hän on Kössin omistaja, lemmikkihotelliyrittäjä ja Wise Nosen toiminnanjohtaja. Pöydän ääressä läppäriään näpyttelee myös dosentti Anna Hielm-Björkman, joka työskentelee Helsingin yliopiston kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osastolla.

Näitä kahta naista voi kiittää siitä, että Suomessa tehdään nyt monitieteellistä syöpähajukoiratutkimusta. Tutkimuksessa selvitetään, pystyvätkö erikoiskoulutetut hajutunnistekoirat löytämään ja ilmaisemaan luotettavasti niille opetetun hajun ensin koirien ja sitten ihmisten virtsanäytteistä.

Tarkoituksena on hyödyntää koiran hyvää vainua syöpien varhaisessa diagnosoinnissa ja näin parantaa taudin ennustetta.

Kuulostaako ihmeelliseltä? Sitä se ei ole lainkaan. Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksella tehdyissä tutkimuksissa on jo selvinnyt, että hyvin koulutettu koira tunnistaa syöpänäytteen lähes sataprosenttisella varmuudella – paremmin kuin mikään instrumenttimenetelmä.

– Massaspektrometri tarvitsee yleensä noin kymmenen miljardia hajumolekyyliä, ennen kuin mitään näkyy mittauksissa. Lahjakas ja koulutettu koira pystyy haistamaan noin sata molekyyliä sisältävät hajut. Aivan oma lukunsa on Kössi. Susannan nakkikoira haistaa liuoksen, jossa on vain kymmenen molekyyliä, kertoo soveltavan kemian professori Jouko Vepsäläinen puhelimessa.

Hän havainnollistaa asiaa vertauksella: Instrumenttimenetelmät vaativat noin rekka-autollisen hiekanjyviä. Kouluttamaton koira haistaa molekyylin eli hajunlähteen kahvikupillisesta. Kössille riittää, kun teelusikan kärkeen laitetaan muutama hiekanjyvä.

Anna Hielm-Björkman (vas.), Susanna Paavilainen ja rescuekoira Kössi ovat tutkimuksen tehotiimi.

Kadulla vietetty pentuaika kouli Kössin hajuaistia

Kössi painaa päänsä luottavaisena Susannan syliin. Susanna miettii, että kadulla vietetty pentuaika on koulinut sen hajuaistista priiman.

Ilman Kössiä Susanna ei ehkä olisi nyt tässä, tekemässä tärkeää tutkimusta. Kössi löytyi seitsemän vuotta sitten hylättynä pahvilaatikosta Málagasta moottoritien varrelta ja vietiin kunnalliselle koiratarhalle. Jos sitä ei olisi kukaan huolinut kahden viikon sisällä, sille olisi annettu piikki.

Kun Susanna sai Espanjassa olevalta ystävältään kännykkäänsä kuvan ”onnettoman pienestä rääpäleestä”, oli hän täysin myyty.

Pentu asettui uuteen kotiinsa Suomessa. Susanna huomasi heti, että Kössi oli valtavan kiinnostunut hajuista. Se kulki ulkona kuono kiinni maassa – mutta oli muutakin. Kössi alkoi haistella ja nuolla Susannan kultaisennoutajan suuta. Susanna vei koiran eläinlääkärille, mutta siltä ei löytynyt ientulehdusta eikä muutakaan vikaa suusta.

Meni jokunen kuukausi, kun kultaisennoutajan ikeniin alkoi ilmestyä kukkakaalimaista röpelöä. Eläinlääkäriltä tuli tyly tuomio: iensyöpä.

Noin tarkkavainuisesta koirasta tulisi hyvä homekoira, Susanna mietti. Niinpä hän lähti Kössin kanssa hajukoiraohjaajakoulutukseen. Arka Kössi pelkäsi aluksi kaikkea mahdollista – miehiä, autoja, kovia ääniä.

Sitkeästi Susanna jatkoi koiran treenaamista, ja hiljalleen tuloksia alkoi näkyä.

– Kössi oivalsi, että ahaa – tätä minulta halutaan! Työstä tuli sille tosi tärkeä, ja se teki hyvää sen itsetunnolle. Lopulta Kössistä kuoriutui homekoira, ensimmäisenä koko kurssista.

Koiria koulutetaan hajuradalla. Kössi on löytänyt positiivisen näytteen ja merkkaa sen.

Mitä muuta Kössi voisi haistella?

Kössin ura hajukoirana sai uuden käänteen, kun Susanna alkoi pohtia, mitä muuta koira voisi tutkimusmielessä haistella kuin hometta.

Koirien tarkka vainu on jo valjastettu ihmisen terveydenhoidon tueksi. Diabeteksen hoidossa käytetään hypokoiria tunnistamaan ihon hajusta liian matala ja korkea verensokeri. Kipukoirat ja epilepsiakoirat varoittavat omistajaansa tulevasta kohtauksesta.

Ulkomailla koiria on eri tutkimuksissa koulutettu tunnistamaan monia syöpiä kuten keuhkosyöpää, virtsarakkosyöpää ja munasarjasyöpää. Näytteinä on käytetty muun muassa uloshengitysilmaa, virtsaa, sylkeä ja verta.

Susanna luki aiheesta ja innostui siitä, että koiria voitaisiin Suomessakin kouluttaa syöpien tunnistamiseen. Hän haki yhteistyökumppaneita tutkimukselle, mutta ihmislääketieteen lääkärit eivät oikein lämmenneet ajatukselle.

Aloitetaan siis eläimistä, Susanna ajatteli. Eläinsairaalasta hänet ohjattiin Helsingin yliopistoon Anna Hielm-Björkmanin puheille.

Annalla oli jo käynnissä DogRisk-tutkimus, joka tekee koirien terveyteen, ruokintaan ja jalostukseen liittyvää poikkitieteellistä tutkimustyötä. Annaa kiinnostavat erityisesti sairaudet, jotka ovat samoja sekä koirilla että ihmisillä.

Annalla oli hyviä kontakteja ihmislääketieteen lääkäreihin. Hän innostui heti Susannan ideasta. Naisilla synkkasi muutenkin. He ovat molemmat eläinrakkaita, mutkattomia ja ratkaisukeskeisiä. Yhdessä he aloittivat sähköposti- ja soittorumban. Ei aikaakaan, kun tutkimukseen lähtivät mukaan HUSin Syöpäkeskus, Helsingin Biopankki ja Itä-Suomen yliopiston farmasian laitos.

Kössi koulutettiin syöpähajukoiraksi ensimmäisten joukossa vuonna 2014.

– Jos koiralla on vahva haistelutaipumus ja se on perso makupaloille, muuta ei oikeastaan tarvita, Susanna sanoo.

Rasioissa säilytetään harjoitushajuja hajukoirille.

Tutkimus vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä

Kuuluu pauketta ja porauksen ääntä. Wise Nosen tiloissa rakennetaan viimeisen päälle pätevää hajututkimuslaboratoriota. Aiemmin koiria koulutettiin lattialla, mutta jatkossa koulutus tapahtuu hajupöydällä.

Tutkimus vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ensin koirat koulutettiin tunnistamaan nisäsyöpää koirien virtsanäytteistä. Nyt tutkimuksessa ollaan hiljalleen siirtymässä ihmisiltä saataviin näytteisiin. Niitä tulee sekä suomalaisesta eturauhassyöpä- että rintasyöpätutkimuksesta.

Syöpähajukoira koulutetaan samalla periaatteella kuin huume- ja homekoirat eli ehdollistamalla. Koiran pitää haistaa purkista haluttu haju, ja se saa siitä palkkion. Näin haju ajetaan koiran muistiin.

Hiljalleen hajuradalle laitetaan yhä enemmän purkkeja, joiden joukosta koiran on löydettävä positiivinen näyte.

Bordercollie Asta näyttää mallia. Se menee hajupöydälle, käy makaamaan ja kietoo tassunsa ”kuuman” näytepurkin ympärille. Jokaisella koiralla on oma tapansa merkitä positiivinen näyte – Astan merkkauksen täydentää hellyttävä katse, jonka se luo isäntäänsä, tutkimusavustaja Ville Vihneeseen. Ville naksuttaa klikkeriä merkiksi, mistä Asta ymmärtää, että on tehnyt oikein ja voi hakea palkkionsa.

Asta koulutettiin syöpähajukoiraksi alkukesästä. Siihen ei mennyt kauan, sillä Asta oli jo homekoira sekä id-koira eli tietyn ihmisen hajun tunnistava koira. Niitä käytetään kadonneiden etsinnässä.

Hajututkimuslaboratoriossa näytteiden käsittelijä on erillisessä tilassa lasin takana, josta hän näkee ohjaajan ja koiran, mutta nämä eivät näe häntä. Niinpä ohjaajakaan ei tiedä, mikä näytteistä on positiivinen ja mikä negatiivinen.

– Puhutaan kaksoissokkotutkimuksesta. Näin on suljettu pois se mahdollisuus, että ohjaaja ilmaisisi koiralle positiivisen näytteen jollain tahattomalla eleellä, Anna selventää.

Kun koirat on ensin opetettu tunnistamaan syöpä, tutkimuksessa halutaan selvittää myös se, voidaanko ne opettaa erottamaan aggressiivinen syöpä hitaammin etenevästä. Tätä varten Wise Noselle on tulossa huomattava määrä virtsanäytteitä eturauhassyövän seulontaa kehittävästä Pro- Screen-tutkimuksesta.

”Viiden koiran hajuerottelutreenissä tarvitaan 125 näytepurkkia”

Susannan kännykkä soi. Ystävän mies tuo kohta virtsanäytteitä, joita ovat antaneet ystävän työpaikan vapaaehtoiset. Näytteet ovat koulutusmateriaalia, jota kerätään pakastimiin myöhempää käyttöä varten.

Viime kesään asti syöpähajukoiratutkimusta tehtiin omasta pussista ja pienten lahjoitusten turvin. Mutta sitten tärppäsi: DogRisk goes cancer -tutkimus sai kaksi isoa apurahaa, joilla vuokrattiin nämä autoliikkeen entiset toimistotilat ja alettiin rakentaa kunnollista laboratoriota.

Rahalla saatiin myös lisää pakastimia sekä laitosastianpesukoneita, joilla pestään näytepurkkeja.

– Viiden koiran hajuerottelutreenissä tarvitaan 125 näytepurkkia. Niitä kun pesee käsin, niin tietää pesseensä, Susanna huomauttaa.

Enää näytepurkkeja ei tarvitse pestä käsin.

Rahasta on kuitenkin puutetta koko ajan. Susanna veistelee, että hänen lemmikkihotelliyrityksensä mahdollistaa tämän ”harrastuksen”. Tutkimusavustaja Ville on myös mukana omasta innostuksesta, ilman palkkaa. Anna saa palkkaa dosentin työstään yliopistolla, mutta käyttää syöpähajukoiratutkimukseen paljon myös omaa aikaansa.

– Odottelemme lottovoittoa tai jonkun koirarakkaan miljonäärin lahjoitusta, Susanna hymähtää.

Susanna Paavilainen on aina ollut hyvin eläinrakas. Kultainennoutaja Lucky on toinen hänen koiristaan.

Paljon avoimia kysymyksiä

Mitä koira haistaa, kun se haistaa syövän? Se onkin tuhannen taalan kysymys ja sen selvittäminen tutkimuksen perimmäinen ja kunnianhimoinen tavoite.

Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjatutkija Soile Rummukainen pyrkii selvittämään juuri tätä. Vielä ei osata arvioida, ovatko kyseessä samat hajumolekyylit syövästä riippumatta. Sitä mukaa kuin Kössi ja kumppanit opetetaan haistamaan erilaisia syöpiä, voidaan hajumolekyylejäkin alkaa tunnistaa syöpäkohtaisesti.

Jos syöpähajumolekyylicocktail löydetään, voitaisiin kehittää diagnostinen työkalu, joka tunnistaisi syövän kätevästi ja nopeasti. Kyseeseen voisi tulla keinonenän tyyppinen työkalu, jollainen on jo kehitetty Tampereen yliopistossa.

– Tai ehkä saataisiin kehitettyä raskaustestin kaltainen pikatesti. Kun näytetikkuun pissaisi, se kertoisi, sairastaako näytteen antaja esimerkiksi rintasyöpää tai jotain muuta. Monet syövät, kuten haima-, maksa- ja suolistosyöpä, havaitaan yleensä aivan liian myöhään, huomauttaa Anna.

Tulevaisuudessa koirat eivät siis haistelisi sairaaloiden poliklinikoilla potilaiden virtsaa vaan niiden hajuaisti valjastettaisiin diagnostisen työkalun kehittämiseen. Anna ja Susanna näkevät myös muita mahdollisuuksia.

– Koirat voisivat työskennellä hajulaboratorioissa. Ne voisivat olla apuna syövän diagnosoinnissa varhaisessa vaiheessa sekä syövän seurannassa ja sen varmistamisessa, tehoavatko hoidot, Anna miettii.

Hän lisää, että kustannustehokastakin se olisi, sillä koirat tekevät töitä herkkupalkalla.

Hajupöydällä työskentely vaatii harjoittelua.

Nakkipalkkaiset etsivät voivat tehdä joskus vielä ihmeitä

Annan sekarotuiset koirat Lyyra ja Naala pyörivät emäntänsä ympärillä. Susanna uskoo, että Ródokselta löytyneestä rescuekoira Lyyrasta tulisi mitä parhain syöpähajukoira. Se on paitsi perso ruoalle myös itse rauhallisuus.

Ehkä Lyyra on mukana nuuhkimassa siinä vaiheessa, kun Wise Nosen pakastimiin tulee rintasyöpää sairastavien naisten virtsanäytteitä HUSin Syöpäkeskuksesta. Syöpäkeskuksen johtava ylilääkäri, dosentti Johanna Mattson on sitä mieltä, että koirien käyttö syöpädiagnostiikan apuna avaa äärimmäisen mielenkiintoisia näkymiä.

– Jos koirien hajuerottelukyvyn avulla pystytään kehittämään varhaisen diagnosoinnin työkalu, joka on sekä tarkka että herkkä, puhutaan todella isoista asioista. Esimerkiksi mammografia ei löydä kaikkia rintasyöpiä. On myös aggressiivisia rintasyöpiä, jotka ehtivät kehittyä seulontojen välillä.

Tavallinen työpäivä Wise Nosen tiloissa jatkuu. Lyyra ja Naala ottavat lattialla torkut. Anna alkaa naputella EU:lle menevää apurahahakemusta. Susanna tarttuu saksiin ja ryhtyy leikkaamaan nakkeja. Niitä tarvitaan vielä tänään, kun Kössi, Asta ja Susannan toinen koira Lucky alkavat treenata työskentelyä uudella hajupöydällä.