Tuoreessa Anna-lehden kansihaastattelussa lääkäri Emilia Vuorisalmi, 40, kertoo kuinka hänen ja avopuoliso Maurizio Pratesin salamarakkaus ja parisuhde eteni pikavauhtia vauva-arjeksi.

Haastattelussa Emilia pohtii, miltä äidiksi tuleminen lähes nelikymppisenä tuntuu.

”Aika samankaiselta ja yhtä ihanalta kuin parikymppisenä. Ainut selkeä ero on kasvanut unentarve. Valvotut yöt tuntuvat ihan eri tavalla”, Emilia kommentoi asiaa myös tuoreessa Instagram-päivityksessään.

Näin unenpuute vaikuttaa

Pariskunnan yhteinen poika on nyt 1-vuotias. Emilia kertoo Anna-lehden haastattelussa, että poika on herkkäuninen. Pahimmillaan Emilian omat yöunet ovat jääneet vain parin tunnin mittaisiksi.

Emilia muistuttaa, että pitkään jatkunut unenpuute vaikuttaa lähes kaikkiin kognitiivisiin toimintoihin, mielialaan, hormoneihin ja immuniteettiin.

”Väsymys ja kuormittuneisuus ei tänä päivänä rajoitu lapsivuodeaikaan vaan tuntuu olevan jonkinasteinen kansantauti. Mitä sitten tehdä jos unet ovat jääneet vähille?” Emilia kirjoittaa Instagramissa.

Tässä Emilian TOP 5 -vinkit:

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Uusimmassa @anna_lehti haastiksessa mietin mm. miltä äidiksi tuleminen lähes nelikymppisenä tuntuu. Aika samankaiselta ja yhtä ihanalta kuin parikymppisenä. Ainut selkeä ero on kasvanut unentarve. Valvotut yöt tuntuvat ihan eri tavalla. Pitkään jatkunut unenpuute puolestaan vaikuttaa lähes kaikkeen kognitiivisiin toimintoihin, mielialaan, hormoneihin ja immuniteettiin. Väsymys ja kuormittuneisuus ei tänäpäivänä rajoitu lapsivuodeaikaan vaan tuntuu olevan jonkinasteinen kansantauti. Mitä sitten tehdä jos unet jääneet vähille? Tässä mun vinkit TOP 5 vinkit: 1. Meditoi 15 min jossain vaiheessa päivää. Itse pyrin tekemään tämän kun vauva nukahtanut aamupäivä- tai yöunille. Käytän usein @1giantmind mind appiä joka selkeä ja helppo ja auttaa pääsemään alkuun jos meditaatio uutta. 2. Suosi palauttavia treenejä jottei elimistö kuormitu entisestään. Itse suosin pitkiä kävelyitä ulkona tai esimerkiksi Yin-joogaa. 3. Halaa aina kun mahdollista. Jollei vierestä löydy kumppania tai lapsia joita halata niin lemmikki kelpaa myös 😊Halaamisessa vapautuva oksitosiini huuhtelee tehokkaasti elimistöstä stressihormoneja. 4. Vältä somen käyttöä varsinkin illlalla. Itse olen asettanut puhelimeen 30min päivittäisen rajan ja ilta yhdeksän jälkeen pyrin välttämään somea. 5. Pidä huolta sosiaalista suhteista ja vietä aikaa ystävien kanssa jotka tuntuvat antavan energiaa. Leppoisaa sunnuntaita🌼 📸 @rosengard 💄@jannesuono

Henkilön Emilia Vuorisalmi (@docemilia) jakama julkaisu Helmi 24, 2019 kello 2.34 PST

1. Meditoi 15 min jossain vaiheessa päivää.

”Itse pyrin tekemään tämän kun vauva nukahtanut aamupäivä- tai yöunille”, Emilia vinkkaa ja suosittelee käyttämään esimerkiksi sovellusta,  jos meditointi ei ole ennestään tuttua puuhaa.

2. Suosi palauttavia treenejä jottei elimistö kuormitu entisestään.

”Itse suosin pitkiä kävelyitä ulkona tai esimerkiksi Yin-joogaa.”

3. Halaa aina kun mahdollista.

”Jollei vierestä löydy kumppania tai lapsia joita halata, niin lemmikki kelpaa myös. Halaamisessa vapautuva oksitosiini huuhtelee tehokkaasti elimistöstä stressihormoneja.”

4. Vältä somen käyttöä varsinkin illlalla.

”Itse olen asettanut puhelimeen 30min päivittäisen rajan ja ilta yhdeksän jälkeen pyrin välttämään somea”, Emilia kirjoittaa.

5. Pidä huolta sosiaalista suhteista ja vietä aikaa ystävien kanssa jotka tuntuvat antavan energiaa.

Lue lisää: Emilia Vuorisalmi koki pikavauhtia salamarakkauden, raskauden ja vauvavuoden haasteet: ”Opettelen vasta tuntemaan puolisoani”

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Tee sitä, mitä rakastat! ❤️ Emilia Vuorisalmen, 40, salamarakkaus muuttui nopeasti vauva-arjeksi. ”Lapsen saaminen pakottaa pysähtymään ja elämään hitaasti, lapsen rytmissä”, Emilia sanoo. ❤️ Emilia toivoo, että hän osaisi tulevaisuudessa yhdistää myös perhe- ja työelämän. Hän on juuri siirtymässä vauvamaailmasta työmaailmaan. Lue Emilian haastattelu Annan tuoreesta numerosta & anna.fi/kannessa ✨ #Annalehti #anna #emiliavuorisalmi #annaoivallus #rakkaus #vauva #vauvaarki #lapset #työelämä #perhe #haastattelu #lifestyle #docemilia

Henkilön Anna (@anna_lehti) jakama julkaisu Helmi 23, 2019 kello 10.38 PST

Miten Emilia ja Maurizio hoitavat suhdettaan? Miksi Emilia ajattelee välillä, ettei hän kuulu mihinkään? Miten hän hoitaa omaa jaksamistaan, entä mistä hän saa energiaa? Mitä työ merkitsee Emilialle? Lue lisää Annan numerosta 8/19 tai tilaa lehden lukuoikeus täältä!

Käypä hoito -suosituksen mukaan sähköhammasharjalla hampaat puhdistuvat paremmin kuin tavanomaisella hammasharjalla. Sähköhammasharjat poistavat oikein käytettynä plakkia, vähentävät ientulehdusta ja ikenien verenvuotoa tehokkaammin kuin tavalliset hammasharjat.

Erityisesti sähköhammasharjan käytöstä hyötyvät henkilöt, joiden hampaiden hoito on vaikeutunut. Syynä voi olla käsien heikentynyt toimintakyky, joka voi johtua esimerkiksi nivelreumasta, Parkinsonin taudista tai esimerkiksi käsivammasta. Sähköhammasharjan pienemmästä harjaspäästä hyötyvät myös herkästä nielusta kärsivät henkilöt. Sähköhammasharjan käyttöä suositellaan myös laiskemmalle hampaiden harjaajalle.

Näin peset hampaat oikein sähköhammasharjalla

Sähköhammasharjan nopeasti liikehtivä, pyöreä ja pieni harjaspää mahdollistaa hankalienkin paikkojen, kuten takahampaiden, puhdistamisen.

Sähköhammasharjan käytössä tärkeintä on oikea tekniikka: hampaat tulee pestä niin, että jokainen hammas tulee käytyä läpi, ienrajaa myötäillen. Harjaa kannattaa pitää 45 asteen kulmassa ja harjalla tulee käydä läpi hampaiden etu-, taka- ja purupinnat. Muista, ettei sähköhammasharjaa tarvitse painaa kovaa. Harjaa hampaita 2–3 minuuttia ja käytä hampaidenpesussa fluorihammastahnaa.

Esimerkiksi hampaiden harjausjärjestys voi olla:

1. Alahampaiden ulkopinnat (30 sekuntia)
2. Ylähampaiden sisäpinnat (30 sekuntia)
3. Alahampaiden sisäpinnat (30 sekuntia)
4. Ylähampaiden ulkopinnat (30 sekuntia)
5. Ala- ja ylähampaiden purupinnat (60 sekuntia)

Lue myös: Hammasharja on parempi vaihtaa liian usein kuin aivan liian harvoin.

Lue myös: Hierotko sinäkin tietämättäsi suihkussa itseesi bakteereja?

Varo bakteereita! Näin hammasharjan puhdistus tulisi tapahtua

Oletko kuullut sanottavan, että hammasharjassa voi olla enemmän bakteereita kuin vessanpöntön istuimessa? Hammasharjoissa piileekin oiva kasvualusta bakteereille, viruksille ja jopa kolibakteereille. Suolistobakteereja saattaa päätyä hammasharjaan, jos säilytät hammasharjaasi kylpyhuoneessa lähellä vessanpönttöä: vedettyäsi vessan, bakteerit leijailevat ilmateitse hammasharjaan. Huuhtele vessa aina niin, että vessanpöntön kansi on kiinni.

Myös käsien pesun yhteydessä hammasharjaan voi kantautua likaroskeita, jos säilytät hammasharjaa käsialtaan reunalla.

Tässä kuvassa on monta virhettä: monta hammasharjaa samassa mukissa, kylpyhuoneen käsipesualtaan reunalla…

Hampaat harjattuasi huuhtele hammasharjan harjaspää aina vedellä ja anna sen kuivua ilmavasti. Harjaspää on tärkeää puhdistaa jokaisen käyttökerran jälkeen, jotta hammastahna ja ruoantähteet irtoavat harjasta. Anna hammasharjan kuivua käyttökertojen välillä kunnolla, sillä bakteerit viihtyvät kosteassa. Vältä hammasharjakoteloita, joissa kosteus säilyy pitkään.

Sähköhammasharja kannattaa puhdistaa kauttaaltaan kerran viikossa. Irrota ensin harjaspää, ja huuhtele harjaspään alaosa lämpimällä vedellä. Sen jälkeen huuhtele metallivarren alue. Pyyhi sähköhammasharjan koko runko kostealla liinalla. Myös hammasharjan runko on tärkeää putsata, sillä siihenkin kerääntyy salakavalasti likaa ja bakteereita – kurkista vaikkapa sähköhammasharjasi pohjaan!

Hammasharjaa kannattaa säilyttää mieluiten peilikaapissa, pystypäin ja omassa mukissa erossa muidenkin perheenjäsenien hammasharjoista,  sillä bakteerit voivat siirtyä helposti hammasharjasta toiseen.

Muista myös putsata hammasharjateline hiivasta ja homeesta: sen peseminen unohtuu useilta. Hammasharjateline kannattaisi pestä pariin kertaan viikossa astianpesukoneessa tai kuumalla saippuavedellä.

Bakteerit ovat syy ientulehduksiin, hampaiden mätänemiseen ja pahanhajuiseen hengitykseen.

Milloin hammasharja tai hammasharjan pää pitää vaihtaa?

Hyvänä nyrkkisääntönä on, että hammasharja tulee vaihtaa suunnilleen kolmen kuukauden välein. Sähköhammasharjan pää voidaan vaihtaa kerran puolessa vuodessa tai niin usein, kuin mitä harjan valmistaja suosittelee.

Tämä harjaspää olisi pitänyt vaihtaa jo aikoja sitten uuteen.

Harjaspää tulee vaihtaa useammin, jos havaitset sen kuluneen liikaa. Kulunut, harottava ja hapsottava harjaspää heikentää harjan puhdistusmekaniikkaa merkittävästi, ja hampaat jäävät likaiseksi. Harjaspää kannattaa vaihtaa myös hygieniasyistä, sillä siihen kerääntyy auttamatta ajan myötä bakteereita ja pinttynyttä likaa.

Vaihda harjaspää aina sen jälkeen, jos olet ollut kipeä. Harjaspään vaihto ehkäisee bakteerien leviämistä. Harjaspään tiheämpi vaihto on suositeltavaa myös silloin, jos kärsit parodontaali-infektiosta eli hampaan kiinnityskudosten sairaudesta. Kulunut harjaspää ei puhdista hampaita bakteeripeitteestä kunnolla ja voi vaurioittaa ikeniä.

Lähteet: Käypähoito, Tohtori.fi, Webdento.fi, Terveyskirjasto

Kohonnut verenpaine on salakavala terveysriski, sillä se ei tunnu kehossa usein mitenkään. Paine voi kohota ilman oireita tai tuntemuksia siitä, että terveydessä olisi jotakin pielessä.

Yleisimpiä syitä kohonneeseen verenpaineeseen ovat esimerkiksi ylipaino, suolainen ruokavalio ja tupakointi. Jos on riskiryhmässä, verenpaine tarkistetaan usein automaattisesti lääkärikäynneillä. Mutta verenpaine ei välttämättä säästä hoikkia, perusterveitä tai hyväkuntoisiakaan. Siksi jokaisen yli nelikymppisen on hyvä mitata, millä tasolla oma verenpaine on. Pitkittynyt stressi, kuten työstressi, voi pelkästäänkin kohottaa verenpainetta.

– Pitkäaikaisessa stressissä kehon sympaattinen eli aktivoiva hermosto on vallalla enemmän kuin rauhoittava parasympaattinen, minkä seurauksena verenpaine kohoaa. Stressi nostaa myös kortisolihormonitasoa, mikä vaikuttaa omalta osaltaan verenpaineen kohoamiseen. Stressin vaikutukset verenpaineeseen ovat moninaisia, eikä kaikkia syitä tunneta, Sydänliiton ylilääkäri Anna-Mari Hekkala sanoo.

Sydän, aivot ja muisti vaaravyöhykkeellä

Pitkittyessään kohonnut verenpaine alkaa nakertaa verisuoniston ja sydämen terveyttä, ja se voi aiheuttaa äkkikuoleman, sairauskohtauksen ja altistaa muistisairaudelle. Normaalin yläpaineen raja on 139 elohopeamillimetriä (mmHg) ja alapaineen 89 mmHg.

– Ihanteelliset lukemat ovat 120/80 mmHg tai alle. On todettu, että kun verenpaine on tällä tasolla, siihen liittyy kaikista vähiten haittoja ja kuolemia, Hekkala sanoo.

Omiin elintapoihin on syytä kiinnittää huomiota ja aloittaa verenpaineen säännöllinen mittaus viimeistään siinä vaiheessa, kun paineet nousevat säännöllisesti normaalin rajojen yläpuolelle.

– Kohonnut verenpaine on vaarallista sydämelle. Se rasittaa sydäntä, ja sydänlihas alkaa paksuuntua, siitä tulee jäykkä ja jähmeä. Hengenahdistus on se tavallinen oire. Sydämeen kohdistuvat muutokset ovat peruuttamattomia.

Myös aivot, jotka ottavat paineen vastaan, ovat vaaravyöhykkeellä. Kohonnut verenpaine voi aiheuttaa aivoverenvuodon, ja se altistaa myös aivoveritulpalle eli aivoinfarktille. Muistisairauskin voi olla verenpainetaudin seurausta. Kohonnut verenpaine voi aiheuttaa verisuonten seinämien kalkkeutumista ja paksuuntumista sekä pieniä veritulppia, joita ei itse edes huomaa. Kaikki nämä vaikuttavat muistiin.

Liikunta, esimerkiksi jooga, vahvistaa parasympaattista hermostoa, mikä taas on vastalääkettä stressille.

Vahvista parasympaattista hermostoa

Pitkittyneen stressin aiheuttamaa kohonnutta verenpainetta kannattaa hoitaa esimerkiksi liikunnalla. Parasympaattinen hermosto on sympaattisen hermoston vastavaikuttaja.

Parasympaattista hermostoa vahvistamalla voi rauhoittaa sympaattista hermostoa, joka on saa vallan stressitilassa. Kaikenlainen liikunta, rajumpikin, vahvistaa parasympaattista hermostoa.

– Liikunta vaikuttaa muutenkin kuin hermoston kautta. Liikunnan aikana pienetkin verisuonet ja hiussuonet ovat avoimina isoissa lihaksissa, kuten pakaroissa ja reisissä, mikä vaikuttaa verenpainetta laskevasti.
Myös rentouttavat lajit, kuten jooga, ja mielenhallintakeinot, kuten mindfulness, vahvistavat parasympaattista hermostoa.

Arkikielessä moni sekoittaa fobiat pelkoihin, mutta diagnostisesti ne eivät täytä fobian määritelmää. Pelot ovat tavallisia ja osittain tarpeellisiakin, sillä ne suojelevat meitä. Osaamme esimerkiksi pelätä liikennettä sen verran, ettemme kävele uhkarohkeasti liikennevaloissa punaisia päin, kun autoja suhaa tuhatta ja sataa ohitse.

Onko kyse normaalista pelosta vai fobiasta? Tunnista pelkosi

Fobialla tarkoitetaan kuitenkin huomattavaa ja epärealistista pelkoa. Fobiasta kärsivä ihminen ymmärtää itsekin, että oma pelko on liiallista. Fobia rajoittaa elämää, sillä se saa välttelemään fobiaan liittyviä tilanteita tai asioita. Pelon kohteelle altistuminen aiheuttaa lisäksi voimakasta ahdistusta.

Erikoispsykologi Salla Rikander Terveystalosta kuvailee, että jos ihminen pelkää esimerkiksi hämähäkkejä, hän pärjää pelkonsa kanssa aina siihen asti, kunnes kohtaa hämähäkin.

– Fobiatasoinen hämähäkkipelko taas saattaa ilmentyä esimerkiksi siten, että fobiasta kärsivä ihminen tarkistaa huoneeseen tullessaan kaikki nurkat ja sängyn aluset, ettei siellä vain ole hämähäkkiä, Rikander kertoo.

– Hän tietää itsekin, ettei hämähäkkiä todennäköisesti ole, mutta ei pysty olemaan etsimättä sitä. Kokemus pelosta on niin voimakas.

Mistä fobiat johtuvat?

Fobioiden synnystä on olemassa erilaisia teorioita, jotka eivät kuitenkaan ole täysin aukottomia. Perinteisesti on ajateltu, että pelko syntyy jonkin ikävän tapahtuman seurauksena.

– Vaikkapa jos koira puree, ajatellaan, että ihminen alkaisi aina koiran nähdessään pelätä, että se puree. Pelko siis yleistyy yhdestä koirasta kaikkia koiria koskeviksi, Rikander selittää.

Fobia voi kuitenkin syntyä myös siten, että ihminen näkee jollekin toiselle tapahtuvan jotain pelottavaa, minkä seurauksena hän alkaa itse pelätä tätä asiaa. Pelko voi syntyä myös pelkän tiedon perusteella, eli ihminen kuulee jostain pelottavasti asiasta ja alkaa pelätä sitä, vaikka hänellä itsellään ei olisi siitä kokemusta.

– On kuitenkin monia asioita, jotka vaikuttavat siihen, miten fobia syntyy. Kaikki ihmiset eivät hätkähdä koiran puraisua. Jos ihmisellä on paljon myönteisiä kokemuksia koirista, yksi negatiivinen kokemus ei välttämättä jää mieleen kummittelemaan.

Sitä, miksi toisille ihmisille kehittyy fobia ja toisille ei, ei tiedetä tarkkaan. Fobioiden syntyyn voi vaikuttaa myös perinnöllinen alttius. Jos ihminen on yleisesti taipuvainen ahdistukseen, hän voi olla alttiimpi erilaisille pelkotiloille. Myös elämäntilanne ja kuormittuneisuus vaikuttavat kokemukseen pelottavasta tilanteesta.

Altistushoito hoitaa pelkoja

Hyvä uutinen on, että fobioita voi hoitaa. Rikander kertoo, että moniin yleisiin pelkoihin psykoterapeuttinen hoito vaikuttaa hyvin. Yleisiä pelkoja ovat muun muassa sosiaalisten tilanteiden pelko, aukeiden, ahtaiden tai korkeiden paikkojen pelko ja lentopelko. Monet pelot esiintyvät yhdessä muun ahdistuneisuusoireilun kanssa, jolloin myös ahdistuneisuutta on hyvä hoitaa.

Pelkojen hoidossa keskeistä on pelolle altistaminen ja siedättäminen. Silloin asiaa lähestytään asteittain ja turvallisesti. Altistamista voi kokeilla itse, mutta fobiaan voi hakea myös ammattilaisen apua.

Jos pelko on syntynyt traumaattisen kokemuksen kautta, sitä voidaan työstää psykoterapeuttisesti. Silloinkin tärkeässä roolissa on traumaattisen asian kohtaaminen.

Näin voit työstää itse pelkojasi

Miten altistustyötä voi sitten tehdä itse? Erikoispsykologi Salla Rikander huomauttaa, että altistaminen ei tarkoita sitä, että tarvitsisi mennä suoraan asiaan. Ensin voidaan lähestyä asiaa mielen sisäisesti ja aloittaa esimerkiksi ihan vain ajattelemalla pelkonsa kohdetta ja tunnustelemalla, mitä se herättää itsessä.

– Sen jälkeen voi ajatella, millaista olisi kohdata pelon kohde. Jos pelkää esimerkiksi koiria, voi katsoa kuvia ja videoita koirista ja pyrkiä sietämään sen herättämää ahdistusta ja pelkoa.

Usein pelon kokemus on myös kehollinen, se saattaa hikoiluttaa ja saada sydämen tykyttämään. Itseään voi kuitenkin oppia tyynnyttämään ja vähitellen sietämään pelon ja ahdistuksen kokemusta.

Altistuminen ja siihen liittyvien tunteiden ja ajatusten työstäminen lisää luottamusta omaan pärjäämiseen pelon kanssa ja kokemusta omasta kontrollista. Lopulta voi kokeilla kohdata pelon kohteen ja kokeilla esimerkiksi silittää sopivaa koiraa.

– Jos taas tuntuu, että että ahdistus on liian voimakasta, pelko häiritsee elämää eikä omahoito auta, kannattaa hakea apua mielenterveyden ammattilaiselta, jonka kanssa pelkojen kohtaaminen on turvallista.

Myös läheisten ihmisten tuki voi olla tärkeä pelkojen voittamisessa. Toinen ihminen voi läsnäolollaan luoda tilanteeseen turvallista ilmapiiriä.

Hammaslääkäripelosta ja suljetun paikan kammosta kärsineet kertovat, miten voittivat fobiansa

Hylätyksi tulemisen pelko voi ajaa parisuhteen toistuvasti karille – näin tunnistat pelon ja käsittelet arvottomuuden tunteita

L’appel du vide – oletko joskus halunnut hypätä korkealta alas? Tästä se kertoo

Urheilulääkäri, Ava-kanavan Olet mitä syöt -ohjelman juontaja Pippa Laukka, 48, on televisiosyksyn puhutuin henkilö. Ohjelmassa Pippa valmentaa kymmentä henkilöä tekemään elintapamuutoksen ja pudottamaan ylipainoa. Tähän mennessä ohjelmasta on nähty yhdeksän jaksoa, toistaiseksi viimeinen jakso nähdään televisiossa ensi viikon keskiviikkona.

Tähän mennessä tulokset ovat olleet numeroilla mitattuina merkittäviä: jokainen osallistuja on onnistunut pudottamaan painoaan ja saanut parannettua terveyttään verikokein mitattuna. Mutta ohjelma ja Pippa ovat saaneet myös paljon kritiikkiä tavasta, jolla tulokset on saavutettu.

Kritiikkiä on herättänyt muun muassa tapa, jolla Pippa on kommentoinut, ja arvostellutkin, osallistujien kokoa, ulkonäköä ja elintapoja. Esimerkiksi ohjelman kolmannessa jaksossa Pippa kutsui osallistujaa valtamerilaivan kokoiseksi. Kadutko sitä?

– En kadu ohjelmasta mitään. Ohjelmassa näkyy vain pieni osa minun ja osallistujien yhteistyöstä ja siitä, millaista se on ollut esimerkiksi vitsailuineen, Pippa sanoo.

– Olen käyttänyt ohjelmassa esimerkiksi sellaisia sanoja, joita osallistujat itse ovat käyttäneet itsestään kuvauksissa. Ymmärrän hyvin, että etteivät nämä asiat avaudu katsojalle. Sisälukutaito ei ole katsojan vastuulla.

Pippa ei allekirjoita Syömishäiriöliiton kannanottoa

Syömishäiriöliitto julkaisi aiemmin syksyllä kannanoton, jonka mukaan ohjelmassa tehdään viihdettä osallistujien hyvinvoinnin kustannuksella: sanelemalla, arvostelemalla ja syyttelemällä. Kannanotossa viitattiin siihen, että Pippa valittiin liiton Syli-kummiksi 2015 ja että hänen roolinsa ohjelmassa ei vastaa liiton arvomaailmaa.

– Se, että minut valittiin Syli-kummiksi, on liiton oma valinta. He asettivat itse ehdokkaat, ja ilmeisesti tulin jäsenten taholta valituksi. Palkinnoksi sain vaa’an. Minulla ei ole ollut missään vaiheessa sitoumuksia liittoon. Valintani oli heidän huomionosoituksensa työstäni.

– Kannanotossa väitettiin myös, että laihduttaminen altistaa aina häiriintyneelle syömiselle tai syömishäiriöille. Toivoisin, että liitto esittäisi näille tiedoille tieteelliset lähteet. En usko, että sellaisia on. Sen sijaan ei ole olemassa tervettä lihavuutta ja on paljon ylipainoisia ihmisiä, jotka haluaisivat elää terveellisemmin, koska he tiedostavat ylipainon riskit. Ohjelmasta kaikilla on vapaus esittää mielipiteensä.

Lämpimät välit osallistujien kanssa

Oletko saanut ohjelman osallistujilta palautetta, että olisit ollut liian tiukka ja sanoissasi raaka heitä kohtaan?

– En ole saanut heiltä keneltäkään tällaista palautetta. Sanoisin kyllä, jos näin olisi. Ymmärrän, että tyylini on suorasukainen, mutta mietin sitä, mikä kenellekin sopii. Ohjelmassa käsitellään hyvin herkkiä aiheita, ja siinä on mukana herkkiä ihmisiä. Joillekin kovistelu sopii, mutta ei kaikille.

– Olen ollut osallistujien kanssa jälkeenpäinkin yhteydessä, ja jokaisen kanssa minulla on lämmin suhde. Olen onnellinen siitä, että olen saanut auttaa heitä.

Olen ohjelmassa aitona, omana itsenäni.

Pippa ei myöskään koe, että hänet olisi formaatin takia pakotettu ohjelmassa tietynlaiseen rooliin.

– Olen ohjelmassa aitona, omana itsenäni. Ohjelman keulakuvaksi on haluttu juuri minut asiantuntijana, persoonana ja tyyppinä.

Pippa on saanut vihapostia

Sen sijaan katsojilta Pippa on saanut postia.

– Olen saanut ohjelman takia paljon vihapostia, joka on ollut sillä rajalla, pitäisikö minun ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisen kunnianloukkauksen vuoksi. Kävin keskustelua myös kanavan kanssa siitä, miten tilanteeseen pitäisi suhtautua.

– Haluan kunnioittaa kaikkien oikeutta sanoa ohjelmasta mielipiteensä, joten päätin, että en vie asiaa eteenpäin. Ohjelma on herättänyt paljon tunteita, mikä on parempi kuin se, että kukaan ei huomioisi sitä. Ainakin paino-ongelmista puhutaan. Olen saanut ohjelmasta valtavasti myös hyvää palautetta ja avunpyyntöjä. Moni jää ylipaino-ongelman kanssa todella yksin.

Kritiikissä on kyseenalaistettu myös Pipan ammattitaito lääkärinä.

– Tiedän, että minun tekemiseni perustuu tietoon ja tieteeseen. Olen työssäni varma, kukaan ei voi ottaa minulta pois sitä asiantuntemusta. Sitä paitsi minulle ohjelmassa mukana oleminen on ollut kuitenkin helpompaa kuin sen päähenkilöille, jotka avaavat kameralle sydämensä ja elämänsä.

Rankka syksy Pipalle

Pippa Laukan mukaan siitä, mitä me voisimme yhdessä tehdä, että ihmiset voisivat paremmin, pitäisi puhua enemmän.

Vaikka Pippa sanoo olevansa ylpeä ohjelmasta ja osallistujien tuloksista, kohun silmässä oleminen on vaatinut myös veronsa.

– Löysin syksyllä sienestämisen ilon ja suppilovahveroinnin. Se johtui siitä, että halusin kohujen vuoksi päästä usein metsään rauhoittumaan ja paikkaan, jossa ei ole muita ihmisiä.

Mitä ajattelet ylipainosta?

– Olen sitä mieltä, että jokainen saa olla sellainen kuin on, ja se edustaa minulle kehopositiivisuutta parhaimmillaan.

– Mutta lääkärinä tiedän, millainen terveysriski ylipaino on ja miten paljon esimerkiksi kakkostyypin diabetes kuormittaa julkista terveydenhoitoa nyt ja tulevaisuudessa. Se harmittaa minua paitsi lääkärinä myös veronmaksajana. Mutta tilanne ei ole kenenkään yksilön vastuulla. Siitä sen sijaan pitäisi puhua, että mitä me voisimme yhdessä tehdä, että ihmiset voisivat paremmin. Lihavuuden hoito on Suomessa julkisella sektorilla edelleen huonolla tolalla, ja iso osa jää ilman riittävää apua.

Lue myös: Olet mitä syöt! Hyvinvointilääkäri Pippa Laukan täsmävinkit: Varo light-limuja ja syö kananmunia oikea määrä

Lue myös: Lihottaako stressi oikeasti ja mitä haittaa liiallisella suolan käyttämisellä on? Olet mitä syöt -ohjelman hyvinvointilääkäri Pippa Laukka kommentoi

Mitä oireita liian vähäinen valaistus voi aiheuttaa?

Näkeminen vaatii valoa. Kun valoa on liian vähän, silmät rasittuvat. Oireita voivat olla särky, alaluomen punoitus ja hiekan tunne silmissä. Lukeminen voi muuttua hankalaksi, rivit hyppivät silmissä ja teksti sumenee.

Jos silmät alkavat oireilla, on syytä käydä tarkistuttamassa näkö. Silmälääkärissä olisi hyvä käydä 40 vuotta täyttäessään, minkä jälkeen suositellaan näöntarkastusta kolmen vuoden välein. Näin mahdolliset silmien sairaudet voidaan havaita varhaisessa vaiheessa.

Vaikuttaako ikä hämäränäköön?

Hämärä paljastaa vaivoja, joiden oireita ei välttämättä huomaa kirkkaassa valaistuksessa. Kun huomaa, että näkökyky on heikentynyt vähäisessä valossa, on syytä käydä silmälääkärissä. Likinäköisyys, kaukonäköisyys ja ikänäkö voivat hankaloittaa hämärässä näkemistä.

Jos näön tarkkuus heikkenee ja silmät tuntuvat häikäistyvän aiempaa herkemmin, kyseessä voi olla harmaakaihi. Harmaakaihi liittyy ikääntymiseen. Silmän oma linssi samentuu eikä enää läpäise valoa yhtä paljon kuin ennen. Harmaakaihia ei voi ennaltaehkäistä, mutta se on hoidettavissa leikkauksella.

Silmänpohjan ikärappeuman oireet voivat korostua pimeässä.

Miten luonnonvalo vaikuttaa näköön?

Ulkona silmä joutuu sopeutumaan valoon ja varjoihin. Tämä liike tekee hyvää silmille. Liikunnan aikana ei ole yleensä tarvetta katsella lähelle, ja sekin on rentouttavaa. Siispä ulos ja lenkille!

Pitääkö silmiä suojata auringonvalolta muulloin kuin kesällä?

Tarpeen mukaan. Autoillessa häikäistyminen voi olla todella voimakasta ja aiheuttaa vaaratilanteita. Myös keväthangilla on syytä suojata silmät, sillä auringon säteily heijastuu myös lumesta. Polarisoidut aurinkolasit estävät heijastukset.

Älylaitteissa on sinistä valoa. Miten se vaikuttaa silmiin?

Älylaitteiden lisäksi tietokoneen näytön ja television valo on sinistä. Sininen valo on kirkkain valotyyppi, ja se pakottaa silmät tarkentamaan voimakkaimmin.

Sininen valo voi väsyttää ja kuivattaa silmiä. Kuivumista voi estää kosteuttavilla silmätipoilla. Silmätippoja kannattaa käyttää säännöllisesti, yksi tippa silloin tällöin ei auta. Säilöntäaineeton kosteustippa ei ärsytä silmiä, vaikka sitä käyttäisi pitkäänkin. Jos silmät kuivuvat todella paljon, silmälääkäri voi määrätä vielä tehokkaampia hoitoja.

Sininen valo muistuttaa aallonpituudeltaan päivänvaloa, joka ylläpitää vuorokausirytmiä. Sinisen valon on todettu vaikeuttavan nukahtamista ja heikentävän unen laatua. Sinisen valon pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole vielä tutkittua tietoa.

Miten siniseltä valolta voi suojautua?

Älylaitteista olisi hyvä olla erossa aina, kun se on mahdollista. Television katsominen ja älylaitteiden käyttö kannattaa lopettaa pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Älä vie kännykkää tai tablettia sänkyyn.

Älylaitteeseen on mahdollista asentaa ilmainen sovellus, esimerkiksi Bluelight Filter For Eye Care tai F.lux, jotka vähentävät sinisen valon määrää. Lisäksi älypuhelimessa voi olla asetus, joka muuttaa sinisen valon punaiseksi. Lisäksi silmälaseihin on saatavilla linssejä, jotka vähentävät sinisen valon pääsyä silmiin.

Mitä asioita omalla työpisteellä avokonttorissa pitäisi ottaa huomioon valon suhteen?

Jos tekee töitä vain päätteen ääressä, valon määrä on yleensä riittävä. Oman tietokoneen näyttö kannattaa säätää omille silmille sopivaksi. Näytön kirkkaus, tekstin koko ja värien kontrastit vaikuttavat näkemiseen ja silmien rasittumiseen.

Paperilta lukeminen vaatii enemmän tarkkuutta. Sitä varten työpisteissä kannattaisi olla erikseen valo, jonka voi kohdistaa suoraan papereihin. Hyvä kohdevalo ei häikäise eikä aiheuta heijastuksia.

Jos työpaikalla on isot ulkoikkunat, niissä pitäisi olla esimerkiksi valoverhot tai sälekaihtimet, jotta auringonvalo ei häikäise ikkunan vieressä työskenteleviä.

Monet tekevät etätöitä kotona. Vaikuttaako se kodin valaistukseen?

Kotona valaistus on yleensä riittävä töiden tekemiseen, mutta sielläkin olisi hyvä olla papereiden ja kirjojen lukemista varten nurkkaus, jossa on lukulamppu. Etätyössä isoin ongelma on huono työasento. Töitä tehdään läppärin kanssa sohvan nurkassa tai keittiönpöydän ääressä. Huono asento rasittaa niskan ja hartian seutua.

Mitä voi tehdä, jos silmät rasittuvat ja vastaantulevien autojen valot häikäisevät pimeässä ajaessa?

Eri ihmisten silmät reagoivat eri tavalla häikäistymiseen. Jonkun näkö palaa ennalleen parissa minuutissa, kun taas toista häikäistyminen saattaa haitata puolikin tuntia. Monet välttävätkin pimeässä ajoa, koska se tuntuu heistä niin rasittavalta.

Häikäistymistä voi estää katsomalla valonlähteestä sivuun, jolloin valot eivät häiritse yhtä paljon. Ennen liikkeelle lähtöä voi hetken ajan totuttautua pimeään.

Silmälaseihin voi hankkia heijastuksia estävät pinnoitteet. Jos joutuu ajamaan autoa paljon pimeällä, yöajolaseista voi olla hyötyä. Niiden linssit voivat olla voimakkuudeltaan erilaiset kuin päivällä käytettävissä silmälaseissa.

Voiko silmiä rentouttaa jollakin tavalla, kun ne rasittuvat?

Helppo tapa rentouttaa silmiä on katsella ensiksi jonnekin kauas ja sitten lähelle. Voit katsella esimerkiksi taivasta. Sen jälkeen katseen voi kiinnittää johonkin lähelle: ikkunaan voi liimata esimerkiksi tarran tai postimerkin. Näin silmän jännittyneet lihakset saa liikkeelle ja rentoutumaan. Työpäivän aikana silmiä kannattaisi rentouttaa vähintään parin tunnin välein.

Asiantuntijoina Instrumentariumin optisen toiminnan johtaja ja johtava optometristi Matti Tyynilä sekä Terveystalon silmätautien erikoisalajohtaja ja ylilääkäri Matti Seppänen.

Hiivasienitulehdus yhdynnän jälkeen ei ole lainkaan tavaton syy varata aika gynekologille.

– Ensinnä täytyy todeta, että kiusallisesta vaivasta huolimatta hiivatulehdus ei ole terveydelle vaarallinen, gynekologian ylilääkäri Sari Ahonkallio kertoo.

Hiivasientä on normaalistikin emättimen mikrobikannassa, mutta hiivatulehduksessa hiivasieni on päässyt villiintymään. Muun muassa yhdynnän mekaaninen ärsytys ja sperman aiheuttaman hetkellisen ph-arvon muutoksen vuoksi hiivasieni voi lisääntyä liikaa.

Hiivasienitulehduksen ennaltaehkäisy

Jos hiivasienitulehdus yhdynnän jälkeen vaivaa usein, kannattaa Ahonkallion mukaan kokeilla kondomin käyttöä, huolellista alapääpesua vedellä yhdynnän jälkeen sekä paikalliseen hoitoon tarkoitettua maitohappobakteeripuikkoa. Lisäksi kotona kannattaa viettää mahdollisimman paljon aikaa väljissä, hengittävissä vaatteissa ja nukkua yöt ilman pikkuhousuja.

– Toisaalta, jos tulehdukset uusiutuvat jatkuvasti on hyvä miettiä, mistä se johtuu, Ahonkallio sanoo.

Seksin lisäksi hiivatulehdukselle altistavat muun muassa raskaus, antibioottien tai matalahormonisten ehkäisypillereiden käyttö, diabetes ja sokeriaineenvaihdunnanhäiriöt. Tiukat vaatteet ja hengittämättömät siteet tai pikkuhousunsuojat luovat myös otollisen kasvualustan hiivatulehdukselle. Ahonkallion mukaan joka kolmas nainen saa antibioottikuurin jälkeen hiivatulehduksen.

Näin hiivasienitulehdusta hoidetaan

Jos tunnistaa hiivatulehduksen oireiden perusteella, eikä niihin liity alavatsakipua, tulehduksen voi hoitaa itse apteekista saatavilla käsikauppatuotteilla. Alavatsakivut voivat olla merkki sukupuolitaudista, joka on sen sijaan syytä hoitaa pikaisesti lääkärin ohjeiden mukaan.

Suositeltavia emättimen hiivatulehduksen itsehoitolääkkeitä ovat emätinpuikot ja suun kautta nautittavat lääkekapselit. Tamponien käyttöä ei suositella samanaikaisesti. Voimakkaaseen kutinaan voidaan lisäksi käyttää emulsiovoidetta.

Hiivatulehduksen aikana ei suositella yhdyntää.

– Ja eipä pahoissa oireissa taida tehdä mielikään, Ahokallio sanoo.

Hiivasienitulehdus voi tarttua kumppaniin

Hiivatulehdus ei ole vain naisten vaiva – myös miehet voivat olla hiivatulehduksen kantajia, vaikka eivät oireilisikaan. Emättimen hiivatulehduksen tapaan hiivatulehdus miehellä voi aiheuttaa kutinaa ja kirvelyä. Joissain tapauksissa terska voi punoittaa ja peniksen pinnalle voi jopa nousta rakkuloita.

Hiivatulehdusten uusiutuessa on tärkeää hoitaa myös kumppanin mahdollinen tulehdus, jotta tartunta ei siirtyisi edestakaisin.

Lääkäriin on syytä hakeutua viimeistään siinä vaiheessa, jos itsehoidolla ei saa hiivatulehdusta kuriin tai oireet eivät parane viikossa.

Lähteet: Sari Ahonkallio, gynekologian ylilääkäri, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Terveystalo, Terveyskirjasto

Eräänä aamuna 25 vuotta sitten Seija Hirstiön mieleen alkoi tulvia muistoja. Filminauhan lailla hänen päässään pyöri kuvia siitä, miten häntä oli lapsuudessa hyväksikäytetty. Seija piirsi ja kirjoitti muistoja paperille. Piirtyi jana, joka alkoi hänen ollessaan viisivuotias ja loppui 12 ikävuoteen.

– Ajatus hyväksikäytöstä tuntui oudolta. En ollut aiemmin ajatellut sitä, vaikka lapsuuteni oli ollut vaikea ja raskas.

Kun Seija puhui muistoistaan perheenjäsenilleen, yksi torjui asian ja toinen kertoi, että samankaltaista oli tapahtunut myös hänelle. Seija kirjoitti kirjeen hyväksikäyttäjälleen, joka kielsi kaiken.

Hän kävi lyhyen aikaa myös terapiassa.

– Kaksi asiaa jäi siitä mieleeni. Kun kerroin jo lapsena kokemistani painajaisista ja aistiharhoista, terapeutti sanoi, että nuo kuulostavat traumamuistoilta. Ja kun kerroin elämästäni, hän totesi, että oletko koskaan ajatellut, että sinun elämäsi ei ole ihan normaalia.

”Elämässäni oli kaaosta ja itsetuhoisuutta mutta myös luovuutta”

Seija oli koulukiusattu, muiden silmissä outo lapsi ja eristyvä nuori. Lukiossa hän oli niin ahdistunut, ettei kyennyt aina menemään tunnille vaan piileskeli koulun pommisuojassa.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Seija halusi heti pois Suomesta, mahdollisimman kauaksi kotoa. Hän oli hippityttö, joka etsi maailmalta ekokylää ja liftasi ympäri Eurooppaa.

Sitten hippityttö katosi, ja Seijasta tuli kaljupäinen ja mustiin pukeutunut anarkisti. Tällaisia äkillisiä muutoksia hänen elämässään on ollut useita.

– Tuntui, kuin persoonassani olisi ollut monta särmää, jotka yksi kerrallaan ilmenivät ulospäin. Joka kerta tuntui, kuin aikaisempi persoonani osa olisi ollut jonkun toisen elämää, ei omaani.

Lontoosta Seija löysi anarkistilesbopiirit, asui vallatuissa taloissa ja pyöritti klubeja dj-tyttöystävänsä kanssa. New Yorkissa hän asui puolityhjissä tehdasrakennuksissa, pyöri taidepiireissä ja työskenteli esimerkiksi fillarilähettinä ja liikemiehille tarkoitetussa sadomasokistisessa psykodraamaklubissa.

– Ulkopuolelta katsottuna elämäni oli varmasti uhkaavaa ja vaarallista, mutta itse tunsin oloni kotoisaksi ja turvalliseksi. Anarkistisesta elämäntyylistä huolimatta olin kiinni yhteiskunnassa ja opiskelin tv-tuotantoa ja videokuvausta. Elämässäni oli kaaosta, tyhjyyttä ja itsetuhoisuutta mutta samaan aikaan myös luovuutta, vapautta ja spontaaniutta.

”Olin aistinut hahmoja ja kuullut ääniä nuoresta asti”

Palattuaan Suomeen 1990-luvun alkupuolella Seija jätti anarkismin ja ryhtyi auttamaan Baltian sodasta kärsineitä lapsia ja Suomeen tulevia pakolaisia.

Ensimmäistä kertaa elämässään Seija alkoi seurustella miehen kanssa. Silloin muistot hyväksikäytöstä tulvivat hänen mieleensä.

– Mietin, miksi nämä muistot tulivat juuri nyt. Oliko laukaiseva tekijä se, että olin taas Suomessa? Vai se, että olin miehen kanssa?

Suhde päättyi jo ennen Petra-tyttären syntymää vuonna 1997. Lasta hoitaessaan Seija palasi uudestaan omiin traumaattisiin kokemuksiinsa. Takautumiin liittyi suunnatonta hätää ja kauhua, jota ei voinut pukea sanoiksi.

– Kun Petra aloitti koulun, en jaksanut enää sinnitellä. Mieleni hajosi vielä enemmän. Olin aistinut ympärilläni erilaisia hahmoja ja kuullut ääniä nuoresta asti, mutta nyt harhat pahenivat. Ensin hahmot, äänet ja puhe olivat ulkopuolella, ikään kuin pääni ympärillä. Pikkuhiljaa ne muuttuivat pääni sisäiseksi kokemukseksi. Kaikki näytti kuitenkin ulospäin ihan normaalilta, koska kykenin kontrolloimaan itseäni.

Kipu oli jatkuvasti läsnä. Se seilasi eri puolilla kehoa niin, ettei siitä saanut otetta. Olotila vaihteli paniikin ja täydellisen lamaannuksen välillä.

Miksi Seija ei hakeutunut hoitoon?

– Tiedostin hulluuteni, ja moni olisi kävellytkin varmasti suoraan sairaalaan. Olin kuitenkin aina ollut hyvin laitosvastainen enkä halunnut luovuttaa pois itsemääräämisoikeuttani.

Dissosiaatio on mielen puolustautumiskeino

Matka kohti eheytymistä alkoi vihdoin vuonna 2006 Seijan tavattua nykyisen kumppaninsa Jukan, joka kannusti häntä hakeutumaan terapiaan.

Traumapsykoterapiassa Seijan outo elämä ja kummalliset oireet saivat lopulta selityksensä. Avainsana oli dissosiaatiohäiriö. Se ei kuulostanut Seijasta lainkaan dramaattiselta, sillä hän oli lukenut aiheesta jo aiemmin.

Persoonallisuuden rakenteellisella dissosiaatiohäiriöllä tarkoitetaan ihmisen persoonallisuuden jakautumista traumatisoitumisen seurauksena. Usein syynä on lapsuudessa koettu toistuva seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta ja kaltoinkohtelu.

– Koko elämäni ja siihen kuuluva viha, kaaos, itsetuhoisuus, pelko ja ahdistus olivat seurausta lapsuudestani ja siellä kokemastani hyväksikäytöstä, väkivallasta ja emotionaalisesta laiminlyönnistä.

Dissosiaatiossa osa persoonallisuudesta juuttuu menneisyyteen ja osa pyrkii jatkamaan elämää niin kuin ennenkin. Traumamuistot kapseloituvat erilleen muusta persoonasta. Moni elää ulospäin täysin tavalliselta vaikuttavaa elämää, vaikka sisällä käy hurja myllerrys.

– Dissosiaatio on mielen luonnollinen puolustautumiskeino jotakin vaarallista ja uhkaavaa, jotakin liian kamalaa vastaan.

Tietty tilanne, paikka, kohtaaminen tai vaikkapa tuoksu, joka muistuttaa traumakokemuksista, voi myöhemmin elämässä laukaista kipeät muistot ja aiheuttaa oireita. Seijan kokemat eri osat mielen sisällä, tajunnan menetykset, aistivääristymät, vierauden tunteet, syömisongelmat, kehon kivut ja kouristelukohtaukset olivat kuin suoraan dissosiaatiohäiriön oppikirjasta.

”Terapiassa opin välittämään itsestäni”

Terapiassa Seija puhui, kirjoitti, piirsi ja maalasi. Joskus tehtiin kehoharjoituksia.

– Persoonani eri osat pääsivät ääneen ja tulivat nähdyiksi ja kuulluiksi. Osien luokittelu ja nimeäminen esimerkiksi toimivaksi aikuiseksi, traumaa kantaviksi lapsiksi ja nuoriksi, vihaisiksi puolustaviksi osiksi, hyväntekijäksi ja hyväksikäyttäjän ääneksi helpotti minua suunnattomasti.

Seija ymmärsi, että dissosiaatio oli pelastanut hänen mielensä täydeltä musertumiselta.

Terapiaa kesti viisi vuotta, mikä on dissosiaatiohäiriöiselle lyhyt aika. Monet jatkavat terapiaa jopa yli kymmenen vuotta. Seijalla on diagnoosina määrittelemätön dissosiaatiohäiriö ja kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö. Lisäksi hänellä on kiintymyssuhdehäiriö, mikä selitti hänen välinpitämättömyyttään useissa aiemmissa ihmissuhteissa.

– Terapia on ollut toipumiseni kannalta ratkaiseva. Aloin eheytyä, tulla kokonaiseksi ihmiseksi. Terapeutin tuella opin välittämään itsestäni syvästi. Hänen kanssaan syntyi terve, luottamusta rakentava ihmissuhde, joka on kaiken parantumisen edellytys.

Seija on perustamassa Youtube-kanavan, joka keskittyy traumasta ja dissosiaatiosta kertomiseen.

Vertaistuki auttoi toipumisessa

Seija oppi terapiassa huomioimaan osiaan niin, että se edisti paranemista. Hän alkoi muun muassa kertoa itselleen pitkin päivää, mitä oli tekemässä, mitä muutoksia oli tulossa, mihin aikoi mennä. Uudet tilanteet hän kävi visuaalisesti läpi. Ennakointi lisäsi hallinnantunnetta.

Kun takautumia tuli, Seija otti käyttöön ankkurit. Ne ovat erilaisia keinoja palauttaa itsensä nykyhetkeen.

– Minulle äänimaailma on paras ankkuri. Pysähdyn, alan kuunnella ympäristöni ääniä ja kuvailla niitä itselleni: auton moottorin kova ääni tulee ulkoa, huoneessa on unettava humina, naapurista kantautuu kaunista pianonsoittoa.

Seija käyttää apunaan myös hengitysharjoituksia, meditaatiota ja luonnossa oleskelua, jotka kaikki rauhoittavat hermostoa ja palauttavat mielen nykyhetkeen.

Viitisen vuotta sitten Seija löysi netin chat-ryhmien kautta muita dissosiaatiohäiriön kanssa taistelevia. Vertaisten kohtaaminen auttoi toipumisen tiellä.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni olin seurassa, jossa tunsin itseni normaaliksi. Dissosiaatiohäiriöisen elämä ja mielentilat voivat olla niin kummallisia ja pelottavia, ettei niistä aina halua kertoa edes läheisille. Oireet saattavat kuulostaa ulkopuolisesta täysin absurdeilta, jopa keksityiltä.

Kohtalotovereista löytyi muutakin yhteistä kuin oudot kokemukset; monet olivat Seijan tavoin hyvin luovia ja taiteellisesti lahjakkaita.

Seija oli jo aiemmin kirjoittanut kirjan traumasta toipumisesta. Hänen aloitteestaan ryhmä naisia alkoi työstää dissosiaatiosta kirjaa, joka ilmestyi vuonna 2016 nimellä Viisi naista, sata elämää. Kirjaprojektista on myös syntynyt dissosiaatioyhteisö, joka pyrkii voimaannuttamaan jäseniään eri tavoin.

”Aiemmin hajallaan olleet osani ovat kaikki yhtä kuin minä”

Kun on lapsena hyväksikäytetty, hakattu ja potkittu, keho ei unohda sitä koskaan. Seijalla on edelleen kipuja ja särkyjä eri puolilla kehoa. Ihon tunnottomuus on dissosaatiohäiriöiselle myös tyypillinen oire. Siihen Seija on saanut paljon apua puolisoltaan, joka sivelee ja hieroo häntä.

– Pyrin pitämään itsestäni huolta säännöllisillä rutiineilla, syömällä hyvin ja harrastamalla liikuntaa. Petran aikuistuminen on mahdollistanut myös vapaamman elämäntavan. Voimme Jukan kanssa halutessamme elää diginomadeina, kierrellä ympäri maailmaa ja tehdä töitä mistä tahansa käsin.

Seijan persoonan osat, takaumat ja sisäisten kokemusten vieraus ovat nykyään lähes poissa.

– Persoonani tuntuu kokonaiselta. Tunnistan, että aiemmin hajallaan olleet osani ovat kaikki yhtä kuin minä.

Oireistaan huolimatta Seija on tehnyt vaativia media-alan töitä dokumentaristina, videokuvaajana ja web-suunnittelijana.

– Media-alan työt vaativat ääretöntä tarkkuutta. Joskus tuntuu siltä, että iso osa energiastani menee siihen, että saan pidettyä havaintomaailmani ja muistini skarppina. Olen luova ja älykäs, mutta en ole saanut elämässäni koko kapasiteettiani käyttöön dissosiaatiohäiriön takia.

”Olen ollut sitkeä ja selvinnyt hyvin”

Viime kevään Seija vietti Umbriassa Italiassa erään vanhan pariskunnan omistamassa keskuksessa auttaen heitä maatilan töissä ja tekemällä paikan nettisivuja. Siellä, kauniin ja kukkulaisen maaseudun rauhassa, hänellä oli hyvä ja turvallinen olla.

– Heräsin joka aamu tosi iloisena. Leikkasin oliivipuita ja nautin luonnon tuoksuista. Omistaja, entinen oopperalaulaja, opetti minulle äänenkäyttöä. Mietin, voiko elämä olla näin ihanaa.

Seija on vuosien jälkeen löytänyt onnellisuuden. Hän on surullinen monista menetetyistä mahdollisuuksista, mutta samalla kokemukset ovat laajentaneet hänen ymmärrystään elämästä.

– Olen ollut sitkeä ja selvinnyt hyvin. Olen kasvattanut lapsen, opiskellut ja tehnyt uraa freelancerina. Hyvä parisuhde, hyvä terapia, ihana lapsi, sinnikäs toivon ylläpitäminen ja oman tietoisuuden jatkuva kehittäminen ovat kaikki edesauttaneet eheytymistäni.

Kirjassa Viisi naista, sata elämää Seija kirjoittaa muun muassa näin:

Olen eheytymässä ja koen spontaanisti turvallisuuden tunteita. Koen olevani osa maailmaa, ainakin hetkellisesti. En ole vain erillinen solu tyhjyydessä, ilman merkitystä. Olen tullut kuulluksi, nähdyksi ja huomioiduksi. Minun kokemuksilleni on annettu sanat ja merkitys. Elämä on ihmeellistä ja hyvää.

Juhlapyhinä, kuten jouluna, moni antaa itselleen luvan syödä kaksin käsin. Jouluun liittyy paljon perinteitä ja odotuksia, jotka saavat meidät nauttimaan illan aikana pöydän antimista enemmän kuin olisi tarpeen.

Valtavan aterian jälkeen moni puhiseekin syöneensä itsensä ähkyyn asti. Mutta mitä se oikein tarkoittaa ja voiko ähkyyn jopa kuolla? Entä miten ähkyn voi välttää? Kysyimme asiaa yleiskirurgian erikoislääkäri Heidi Liljalta.

Ähky voi aiheuttaa voimakkaan vatsakipukohtauksen

Alun perin ähkyllä on tarkoitettu hevosten oiretta, joka on usein suolistoperäinen. Vaikka ähky on hevosille hengenvaarallinen, ihmisille se ei sitä ole.

Ihmisille ähky aiheuttaa usein huonoa oloa ja närästystä sekä painon tunnetta ja kipua vatsassa. Pahimmillaan se voi johtaa jopa voimakkaaseen vatsakipukohtaukseen, kuten sappikivikohtaukseen, myös aiemmin terveillä ihmisillä.

– Jos itsellä on tiedossa, että jokin ruoka-aine, esimerkiksi raaka sipuli, ärsyttää vatsaa, kannattaa sitä tietenkin välttää, Lilja ohjeistaa ruokailijoita.

Lue myös: Söitkö jouluna liikaa? Eroon ähkystä – 8 vinkkiä

Näin vältät ähkyn

Ähkyn ehkäisemisessä tärkeintä on säännöllinen ruokailurytmi. Se auttaa välttämään yksittäisiä isoja kerta-annoksia, jotka saattavat puolestaan johtaa ylensyömiseen ja ähkyyn. Esimerkiksi runsas buffettyylinen joulupöytä saa helposti syömään tarvetta enemmän.

– Muistan, kuinka meilläkin mummo toi pääruoan jälkeen vielä riisipuuron ja kuivahedelmistä tehdyn sekametelikiisselin jälkiruoaksi pöytään. Sen voisi syödä mieluummin aamulla, jotta energiaa tulisi tasaisesti pitkin päivää. Liiallinen näläntunnehan altistaa ylensyönnille, erikoislääkäri Lilja sanoo.

Asiantuntijan mukaan ruokaa kannattaakin koota pienemmälle lautaselle lautasmallin mukaan, puolet tuoretta salaattia tai kasviksia, yksi neljäsosa proteiinia ja yksi neljäsosa hiilihydraattia, myös jouluna.

– Kannustan myös mindfulness-tyyppiseen ruokailuun, jossa malttaa syödä rauhallisesti ja pureskella loppuun asti. Silloin sylkikin ehtii paremmin mukaan pilkkomaan ravintoa.

Terveyden kannalta on Liljan mukaan tärkeintä, että juhlapyhien jälkeen palaa takaisin arkeen mahdollisimman nopeasti. Yksittäiset herkuttelut juhlapyhinä eivät kaada venettä tai kasvata varsinaisesti vyötärönympärystä. Suuret ja raskaat kerta-annokset saattavat väliaikaisesti aiheuttaa kuitenkin pientä heilahtelua sokeri- ja kolesteroliarvoissa.

Lue myös: Kuinka paljon jouluna voi lihoa? Tutkimus paljastaa huojentavan faktan

Lähteet: Terveystalon yleiskirurgian erikoislääkäri Heidi Lilja, Terveyskirjasto

Keittiö näyttää kadehdittavan siistiltä. Pastellisävyisten peltipurkkien kokoelma reunustaa työtasoa, ruokapöydällä palaa kynttilä. Johanna Kukkanen-Hartikainen, 41, vilkaisee ikkunasta. Piha metsän laidassa on iso.

– Oli virhe muuttaa tänne, Johanna paukauttaa ja napsauttaa kahvinkeittimen päälle.

Uudehko omakotitalo ostettiin Porvoon läheltä pari vuotta sitten. Johanna näkee ympärillään vain tekemättömiä töitä. Puutarhanhoitoon pitäisi käyttää tunteja päivässä.

– Enkä tiedä, minkä väriseksi seinä pitäisi maalata. Pelkään valitsevani väärin.

Johanna ei halua hukata enää yhtään aikaa, ei virheellisiin päätöksiin eikä turhalta tuntuvaan puurtamiseen.

– Haluan perheelleni sellaisen elämän, jossa meillä on aikaa tehdä tavallisia asioita yhdessä. Haluan, että ehdimme syödä yhdessä ja lojua sohvalla katsomassa telkkaria.

Olohuoneen sohvalla Johanna vetää jalat syliinsä, laskee kahvikupin pöydälle ja alkaa kertoa, mitä tapahtui hänen odottaessaan kolmatta lastaan.

”Elämäni muuttui huojuvaksi”

Minä kuolen, Johanna ajatteli. Oli perjantai, 8. joulukuuta 2017, kun hän istui kotipihallaan autossa ja itki. Raskaus oli edennyt 36. viikolle. Mies puhdisti lumia auton päältä ja radiossa soi Ed Sheeranin kappale Perfect – rakkauslaulu vahvalle ja upealle naiselle. Johanna oli varma, että hän lähtisi nyt viimeistä kertaa kotoaan sinä naisena, joka hän tähän saakka oli ollut.

Hän oli menossa lääkäriin. Kaksi päivää aiemmin hän oli huomannut rintaliiveissään maitotippojen seassa verta. Monena yönä hän oli herännyt siihen, että tunsi pistävää kipua vasemmassa rinnassaan kainalon puolella.
Rintasyöpään ei liity kipua. Niin sanottiin artikkeleissa, jotka Johanna oli netistä löytänyt.

Koko raskauden ajan häntä oli vaivannut äärimmäinen väsymys. Aamut alkoivat viideltä, kun kaksivuotias Erin heräsi. Johannalle oli tullut tavaksi ottaa ensimmäiset päiväunensa alakerran sohvalla siinä vaiheessa, kun hänen miehensä Anssi tuli alakertaan ja poika Luka, 10, lähti kouluun. Toiset päiväunet hän otti iltapäivällä. Ja nukahti silti iltaisin ilman ongelmia.

– Ihmettelin, miten voin olla niin väsynyt koko ajan. Minusta tuntui, ettei se ollut normaalia raskausajan väsymystä, toisin kuin muut vakuuttelivat.

Olo oli myös rauhaton. Mielessä pyöri ajatuksia kuolemasta. Se ei ollut masennusta vaan pelkoa, kuolemanpelkoa.

Mammografia tehtiin aluksi vain vasempaan rintaan, mutta nähtyään kuvat lääkäri ilmoitti haluavansa sittenkin tutkia myös oikean rinnan.

Silloin Johanna tiesi, että hänen pelkonsa oli toteutumassa. Johannan mies oli hänen vierellään. Säikähtäneenä Anssi kyseli lääkäriltä, onko hänen vaimollaan syöpä. Lääkäri vastasi vain, että huolestuttavalta näyttää.

Mammografian lisäksi lääkäri teki ultraäänitutkimuksen ja otti kolme paksuneulanäytettä, jotka lähetettiin kiireellisinä analysoitaviksi.

– Elämäni muuttui huojuvaksi. Kaikki pienetkin tulevaisuudensuunnitelmat katosivat sumuun. Mitä nyt tapahtuu? Mitä vauvalle tehdään? Minä kuolen, enkä ole siihen valmis. Tässä ei ole mitään järkeä, Johanna muistaa ajatelleensa.

Johanna arvostaa rintasyöpätutkimusta ja Roosa nauha -kampanjaa, joka kerää sille varoja.

Johannan kasvattiäidillä oli ollut rintasyöpä kymmenen vuotta aiemmin. Puhelimessa Tuula lohdutti tytärtään: rintasyöpä ei ole niin paha asia kuin miltä se tuntuu. Se on sairaus muiden joukossa, sitä voidaan hoitaa.

– Tuolloin en ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Minä näin vain kuoleman.

Kotona Johanna etsi netistä tietoa diagnoosistaan. Lääkäri oli puhunut jotain mikrokalkista. Mitä ihmettä se tarkoitti? Se vaivasi mieltä.

Johanna itki ja ulvoi. Tai vain istui ja vaipui omiin ajatuksiinsa. Mies ja ystävät vakuuttelivat, ettei rintasyöpään kuole.

– Vähättely loukkasi minua. Olisin halunnut puhua kuolemasta, mutta kukaan ei suostunut siihen.

Paitsi appivanhemmat.

– Anoppini jaksoi puhua kanssani koko päivän siitä, miltä kuolema mahdollisesti tuntuu ja mitä tapahtuu sitten, kun minua ei enää ole. Mitä minulta tänne jää? Miten kestän sen, kun minun pitää jättää rakkaani tänne? Miten mieheni pärjää?

Anneli-anopin kanssa etsittiin Syöpäsäätiön auttavan puhelimen numero. Ensin Johanna ei pystynyt sanomaan mitään. Langan toisessa päässä lohdutettiin, että itke pois vain, mitään kiirettä ei ole. Kun Johanna lopulta sai asiansa kerrottua, hänelle sanottiin, että yksi asia on varma. Ainakaan tänään hän ei kuole, eikä huomennakaan.

Ja sitten alettiin selvittää, mitä ne mikrokalkit tarkoittivat. Entä mitä tarkoittaa se, ettei yhtä solidia pesäkettä ollut? Kävi ilmi, että kyse oli eräänlaisesta syövän esiasteesta.

– Minulla oli ollut hengenahdistusta, mutta silloin tuntui taas helpommalta hengittää. En silti uskaltanut luottaa siihen, että minulla olisikin nyt vain jokin pikkuinen syöpä.

Diagnoosi olisi epävarma leikkaukseen saakka.

Sairaalakassin pakkaaminen tuntui ylivoimaiselta

Synnytys lähestyi, mutta sairaalakassin pakkaaminen tuntui ylivoimaiselta.

– Ajattelin, etten halua synnyttää. Miten voisin iloita siitä, että lapsi syntyy? En ymmärtänyt, mitä järkeä siinä kaikessa oli.

Onneksi vauva saisi syntyä ennen kuin Johanna joutuisi leikkaukseen. Varovasti hän alkoi iloita tulevasta vauvasta.

Aiemmat kaksi synnytystä olivat olleet hyvin vaikeita. Tämä kolmas oli Johannalle ensimmäinen, jonka jälkeen hän sai lapsensa heti rinnalleen. Onni ja helpotus vyöryivät päälle aiemmista epäilyksistä huolimatta.

Ensimmäiset maitonsa vauva imi ahnaasti rinnasta, mutta hylkäsi sen auliisti, kun hänelle tarjottiin pulloa. Johanna oli päättänyt, ettei alkaisi imettää, koska hänen vasen rintansa tultaisiin leikkaamaan kokonaan pois.

Parin sairaalapäivän jälkeen vauva ja äiti pääsivät kotiin viettämään joulua. Juhlapyhät kuluivat apeissa tunnelmissa. Läheiset auttoivat ihan vain olemalla läsnä.

– Pelkäsin päiviä enkä saanut niitä kulumaan. En uskaltanut olla yksin. Jaksoin vain istua, Johanna muistelee.

”Minulle rinta ei ole vain uloke vaan todella iso osa naisellisuuttani ja seksuaalisuuttani, iso osa minua. Illat ennen leikkausta vain itkin ja istuin tässä sohvalla.”

Sohvalta hän katseli muiden hääräämistä keittiössä. Kun mies lähti yläkertaan viemään pikkuisia nukkumaan, Johanna kuvitteli ajan, jolloin häntä ei enää olisi. Lasten nukahdettua mies tulisi alakertaan ja istuutuisi sohvalle.

Aivan yksin. Jossain vaiheessa hänellä olisi ehkä uusi naisystävä.

– Joku toinen nainen tulisi minun tilalleni. Joku muu saisi viedä lapseni nukkumaan ja lukea heille iltasadun. Ajatus tuntui sietämättömältä.

Erin, Anssi, Luka ja Johanna Linnanmäellä vuosi sitten.

”Tuntui, että minussa ei ole mitään kaunista”

Tammikuun puoliväliin määrätty leikkaus kauhistutti.

– Surin rintaani ihan hirveästi. Suihkussa en pystynyt koskemaan siihen. Sen pois leikkaaminen tuntui julmalta ja väkivaltaiselta.

Johanna ei pystynyt kuvittelemaan, miltä hän näyttäisi leikkauksen jälkeen tai miten ylipäätään pystyisi elämään sen jälkeen.

– Minulle rinta ei ole vain uloke vaan todella iso osa naisellisuuttani ja seksuaalisuuttani, iso osa minua. Illat ennen leikkausta vain itkin ja istuin tässä sohvalla.

Johanna oli myös ymmärtänyt, ettei ole vain yhtä sairautta nimeltä rintasyöpä vaan rintasyöpä on jokaisella sairastuneella erilainen. Vielä hän ei tiennyt, millainen hänen syöpänsä olisi.

Leikkaukseen mennessään hän jätti vastasyntyneen kotiin parhaan ystävättärensä hoiviin. Matka Porvoosta Helsinkiin Anssin kanssa kului hiljaisuuden vallitessa. Johannasta tuntui mahdottomalta, että heillä voisi enää olla minkäänlaista seksielämää. Mies taas ei nähnyt asiaa lainkaan samoin. Hänen mielestään millään muulla ei ollut väliä kuin sillä, että Johanna edelleenkin oli siinä vierellä.

– Kun laahauduin leikkaussaliin, tuntui kuin olisin vetänyt jalkojani hiekkapaperissa. Pelkäsin ihan hirveästi. Maatessani leikkauspöydällä minua pyydettiin vielä sanomaan ääneen, mikä minulta leikataan. Vastasin ”vasen rintani. Vaikken haluaisi”, Johanna muistelee.

Leikkauksen jälkeen olo oli surullinen ja väsynyt mutta samalla helpottunut. Se oli ohi.

Rinta ja kolme imusolmuketta oli poistettu, ihosta roikkui dreeni eli laskuputki, jonka kautta veri ja kudoserite poistuivat kehosta.

– Kotona menin suihkuun silmät kiinni, koska en halunnut nähdä peilikuvaani.

Oma ulkomuoto hävetti. Raskauden aikana Johanna oli lihonut 30 kiloa, hän oli juuri synnyttänyt ja lisäksi hänen ruumistaan oli leikelty.

– Olo oli rikkinäinen ja kamala. Tuntui, että minussa ei ole mitään kaunista. Jäljellä oli vain säälittävä läntti.

Johanna ei halunnut poistua kotoa eikä puhua kenenkään kanssa. Hän ei halunnut selitellä kenellekään, mitä oli tapahtunut. Varsinkaan hän ei halunnut esittää, ettei mitään olisi tapahtunut.

Vihdoin hyviä uutisia

Sairaalasta Johanna sai lähetteen psykiatrille, jonka kanssa hän olisi halunnut käydä läpi yhä uudelleen sitä hetkeä, jolloin hän sai kuulla sairastavansa syöpää.

– Minua ei kiinnostanut puhua tukiverkoista tai jaksamisesta vaan olisin vain halunnut kelata sitä päivää, kun tunsin, että kaikki entinen katosi. En päässyt alkuvaiheen ahdistavasta tunnelmasta millään yli.

Psykiatri ei kuitenkaan nähnyt tilannetta samoin. Johanna lopetti terapian, koska ei halunnut tuhlata aikaansa. Hän lainasi kirjastosta pinon kirjoja, joissa syöpään sairastuneet kertovat tarinansa.

Kaikissa oli kuvattuna se hetki, kun ihminen ymmärtää sairastavansa syöpää – mitä tapahtui sitä ennen ja mitä sen jälkeen. Johannan analysoitua asiaa tarpeeksi hänen tunnetilansa muuttui.

– Huomasin pieniä, hyviä asioita. Eräänä pakkasaamuna näin, miten takapihalla aurinko värjäsi puut timantinhohtoisiksi. En ollut ikinä tajunnut, että jotain niin kaunista voi olla.

”Kun sinä päivänä tulin kotiin, 
otin Edithin syliin. Hellin ja pitelin vauvaa kuin ensimmäistä kertaa.”

Jälkitarkastus oli helmikuun alussa.

– Menin kädet korvilla huoneeseen, mutta lääkäri sanoi, että voin rentoutua. Hänellä olisi vain hyviä uutisia.

Leikkauksen lisäksi muita hoitoja ei tarvittaisi.

– Kun sinä päivänä tulin kotiin, otin Edithin syliin. Hellin ja pitelin vauvaa kuin ensimmäistä kertaa. Hän oli sen oloinen kuin ei olisi koskaan ollut sylissäni.

Vastasyntynyt Edith toi tullessaan onnen ja helpotuksen.

”Tulevaisuus on olemassa”

Rinnankorjausleikkausta Johanna ei ole vielä kovin paljon uskaltanut ajatella, vaikka se onkin edessä jonain päivänä. Vaatekauppojen alusvaateosastoja Johanna välttelee. Aiemmin hän rakasti kauniita alusvaatteita, nyt niiden näkeminen ärsyttää häntä. Miehelleen Johanna haluaisi olla sama nainen kuin ennenkin.

– Sanoin hänelle, että en tiedä, tuletko ikinä näkemään minua tällaisena. Haluan pitää kiinni illuusiosta.

Vieläkin suihkuun meneminen ja oman vartalon näkeminen tuntuu pahalta. Arpea ei ole koskettanut kukaan muu kuin hänen pienet tyttönsä. Kaksivuotias Erin on saanut pestä sen omalla Muumi-saippuallaan.

Ja välillä käy niinkin, että Johanna unohtaa, että hänellä on vain yksi rinta. Hän elää ihan tavallista arkea, nauraa ja hulluttelee.

Kuoleman kanssa Johanna on sinut.

– Olen antanut kuolemalle hiljaisen hyväksyntäni. En kuole vielä mutta joudun lähtemään täältä joskus, Johanna sanoo ja alkaa muistella päivää, jolloin hän oli menossa Lukan kanssa kaupungille.

Äiti ja poika näkivät taivaalla lentokoneen. Silloin Johanna lupasi pojalleen, että kunhan hän palaa hoitovapaalta töihin, ei mene kauan kun hekin ovat matkalla jonnekin.

– Tulevaisuus on olemassa. Viime vuodenvaihteessa en uskaltanut ajatella, mitä teemme seuraavana päivänä ruoaksi. Nyt pystyn jo ajattelemaan sitä, että Luka menee armeijaan kahdeksan vuoden päästä. Ja minä olen siellä näkemässä sen.

Juttu on julkaistu alun perin Annassa 43/2018.

Raudanpuute ja anemia kehittyvät, kun raudanmenetys ylittää raudan saannin. Ferritiinimittaus paljastaa, kuinka täydet tai tyhjät tutkittavan rautavarastot ovat. Ferritiiniarvo paljastaa raudanpuutteen jo ennen hemoglobiinin laskua ja alentunutta hemoglobiinia eli anemiaa.

– Kansainväliset asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että ferritiini on paras rautatasapainon mittari, sanoo sisätautien erikoislääkäri Esa Soppi Terveystalosta.

Ferritiini kannattaa mittauttaa, jos kärsii raudanpuutteen oireista

Tyypillisiä raudanpuutteen oireita ovat muun muassa väsymys, aivosumu, hajamielisyys ja keskittymiskyvyn puute, päänsärky, hiustenlähtö, lihas- ja nivelkivut, sydämentykytykset, turvotus, hengästyminen ja hengenahdistus, painon nousu, huimaus, masennus ja ahdistus.

– Potilailla voi olla hyvin monimuotoisia oireita, ja ne oireet voivat olla hyvin yksilöllisiä, Soppi sanoo.

Jos edellä kuvattuja oireita esiintyy, kannattaa Sopin mukaan hakeutua lääkärin pakeille, jotta oireiden syy selvitetään. Tällä hetkellä potilaiden pitää pyytää ferritiiniarvojen mittauttamista. Syy oireisiin on tärkeää selvittää, oli se mikä tahansa.

– Jos potilas on oireinen, pitää selvittää, mistä oireet voivat johtua. Raudanpuute voi olla syy oireisiin. Esimerkiksi raudanpuutteen ja kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita on kuitenkin mahdoton erottaa toisistaan. Myös tietyt sairaudet, D-vitamiinin puutos tai esimerkiksi unettomuus tai uniapnea voivat aiheuttaa saman tyyppisiä oireita kuin raudanpuute, Soppi muistuttaa.

Pelkkä ferritiiniarvo ei kerro kaikkea potilaan voinnista

Potilaalla on raudanpuute, jos ferritiinipitoisuus on alle 30 mikrogrammaa/litra. Potilaalla voi kuitenkin olla raudanpuute paljon korkeammillakin ferritiiniarvoilla. Oireiseen pitää Sopin mukaan aina reagoida. On myös tärkeää muistaa, että ferritiinipitoisuus nousee esimerkiksi akuuteissa ja kroonisissa tulehdussairauksissa, jolloin ferritiiniarvo voi olla normaali raudanpuutteesta huolimatta. Potilaan oma vointi onkin tärkeää ottaa huomioon hoidon tarvetta arvioidessa.

– Samoilla laboratorioarvoilla potilas voi olla lähes täysin oireeton tai täysin työkyvytön. Kansainväliset asiantuntijat ovat sitä mieltä, että raudanpuute pitäisi aina hoitaa. Olen sitä mieltä, että jos potilas on oireinen, se pitäisi hoitaa. Ei pitäisi hoitaa laboratorioarvoja vaan potilaita, Soppi kiteyttää.

”Ei pitäisi hoitaa laboratorioarvoja vaan potilaita.”

Hoidon onnistumisen takaamiseksi on tärkeää saada käsitys siitä, mistä raudanpuute on syntynyt.

– Ilman sitä tietoa potilaiden hoito jää vajavaiseksi, Soppi sanoo.

Naisilla raudanpuutteen johtuu usein runsaista kuukautisista tai toistuvista raskauksista ja synnytyksistä. Niin naisille kuin miehillekin raudanpuuteen yleisiä aiheuttajia ovat muun muassa verenluovutukset, keliakia, haavainen paksunsuolen tulehdus, Crohnin tauti ja pitkäaikainen särkylääkkeiden käyttö. Harvinaisempia syitä raudanpuutteeseen ovat muun muassa suolistoverenvuodot, jotka voivat johtua esimerkiksi kasvaimista tai peräpukamista.

Raudanpuute korjataan rautakuurilla

Raudanpuutetta hoidetaan rautakuurilla. Jos hemoglobiini on laskenut anemian tasolle, kuuri on pidempi kuin silloin, jos anemiaa ei ole.

– Yleensä rauta-annos on 100 milligrammaa kahdesti päivässä. Jos potilas ei ole aneeminen, rautakuurin kesto 200 milligramman päiväannoksella on keskimäärin 6–9 kuukautta. Jos potilas on aneeminen, kuurin keskimääräinen kesto on 9–12 kuukautta. Tilannetta pitää kuitenkin kontrolloida verenkuvan ja ferritiinimäärityksin toistuvasti rautahoidon aikana ja sen jälkeen, Soppi sanoo.

Rautakuurin aikana ensin nousee hemoglobiini, sitten ferritiini. Potilaan on käytävä rautakuurin jälkeen mittauttamassa rauta-arvonsa vähintään kaksi kertaa, jotta voidaan olla varmoja, että raudanpuute on selätetty eikä arvot ala tippua kuurin päättymisen jälkeen.

– Kun rautatasapaino on korjattu, se kestää tavanomaiset kuukautiset ja raskaudenkin, Soppi sanoo.

Omatoimisesti rautakuuria ei Sopin mukaan kannata kenenkään aloittaa.

– Hoitavalle lääkärille pitää aina muodostua käsitys siitä, mistä raudanpuute on syntynyt. Kansainvälisten lähteiden mukaan 30 prosentilta potilaista ei löydy selvää syytä, mutta sitä pitää yrittää selvittää.

Nenän kautta sisään, suun kautta ulos. Vai toisesta sieraimesta sisään ja toisesta ulos? Jossain kohtaa tulee tauko, mutta sen paikka on päässyt unohtumaan. Että voi hengittäminen olla vaikeaa! Taidan tehdä sen ihan väärin.

– Ihminen ei voi hengittää väärin, sillä hengittäminen on automaattinen toiminto, terveystieteiden maisteri, fysioterapeutti Marika Kiikala-Siuko Hengitysliitosta lohduttaa.

Sisäänhengitys tuo kudoksiin ilmasta happea, ja uloshengitys poistaa hiilidioksidin kudoksista ilmaan. Aivojen ydinjatkeen hengityskeskus säätelee hengityskaasujen vaihtoa valveilla ja unessa. Keuhkoihimme solahtaa levossa puolisen litraa happea 12–14 kertaa minuutissa ilman, että meidän tarvitsee tehdä asialle yhtään mitään.

– Vaikka hengitys kulkee miettimättäkin, sitä kannattaa pysähtyä välillä kuulostelemaan.

Hengitys reagoi herkästi ulkoisiin asioihin. Jos ihminen on stressaantunut, kiireinen tai kipuileva, hengitys muuttuu lyhyeksi ja väkinäiseksi – epätaloudelliseksi. Joskus tämä tapa voi jäädä päälle.

Tuuleta keuhkoja päivittäin

Päivittäinen liikunta tuulettaa keuhkoja. Pinnallinen hengitys voi taas aiheuttaa esimerkiksi toistuvia niska- ja hartiajumeja.

Epätaloudellinen hengitys on pinnallista ja tiheää, ja siinä ilma kiertää vain keuhkojen yläosassa.

– Toistuvat niska- ja hartiajumit saattavat olla merkki pintahengittämisestä, sillä pintahengittäjällä apuhengityslihakset eli kaulan ja niska-hartiaseudun lihakset joutuvat töihin.

Kiikala-Siuko vertaa pintahengitystä huoneeseen, jota ei koskaan tuuleteta. Tunkkainen ilma väsyttää ja tekee olon nuutuneeksi.

– Keuhkot tarvitsevat kunnon tuuletusta vähintään kerran päivässä. Tämä onnistuu vain liikkumalla niin, että hengästyy.

Liikkua pitää varta vasten, sillä nykyihmisen arki on fyysisesti niin kevyttä, että siitä selviää tehottomammallakin hengittämisellä.

– Pinnallinen hengitystapa on usein opittu tapa, jota ihminen ei itse huomaa. Kaikkiin tilanteisiin ja ainoaksi hengitystavaksi se ei riitä.

Taloudellisessa hengitystavassa hengittämiseen ei tarvita ylimääräisiä ponnistuksia. Hengittäminen tuntuu hyvältä ja rennolta. Hengitys on syvää, rytmiltään rauhallista ja täyttää keuhkot ilmalla niiden alaosista lähtien.

– Taloudellinen hengitys virtaa vapaasti. Se ei katkeile, sitä ei nieleskellä eikä pidätellä.

Unohda pinnallinen hengitys – taloudellisessa hengittämisessä käytetään pallealihasta

Monella on tiedostamaton tapa pidättää hengitystä ihan pienissäkin ponnistuksissa. Lihastyö kuitenkin lisää hapentarvetta. Aika moni juttu tuntuu kevyemmältä tehdä, kun muistaa hengittää.

– Hengitystä kannattaa sen sijaan pidättää, jos nostaa raskasta taakkaa. Hengityksen pidättäminen lisää vatsaontelon painetta, mikä tukee selkää nikamien etupuolelta, Kiikala-Siuko vinkkaa.

Tietoinen, taloudellinen hengitys lisää yleistä hyvinvointia. Siihen keskittymällä voi auttaa kehoa palautumaan fyysisestä ja psyykkisestä rasituksesta.

– Stressi kuormittaa autonomista, tahdosta riippumatonta hermostoa. Syvä, rauhallinen hengitys rauhoittaa sitä ja sykettä.

Taloudellisessa hengittämisessä käytetään pallealihasta. Pallea toimii kuten palkeet: kun se supistuu, se imaisee keuhkoihin ilmaa ja rintaontelo avautuu. Kun pallea rentoutuu, ilma pääsee poistumaan keuhkoista. Pallean liike näkyy sisäänhengityksessä ylävatsan pyöristymisenä.

– Pallean liikettä ja hengityksen syvyyttä voi testata selinmakuulla – polvet koukussa ja jalkapohjat alustalla – laittamalla kädet ylävatsan päälle. Jos kädet kohoavat sisäänhengityksen ja laskevat uloshengityksen aikana, tekniikka on oikea.

Pinnallinen hengitys on kuin huone, jossa ilma ei vaihdu vapaasti. – Taloudellinen hengitys virtaa vapaasti. Se ei katkeile, sitä ei nieleskellä eikä pidätellä, sanoo fysioterapautti Marika Kiikala-Siuko. 

Pallean rentoutumiseen menee hetki, minkä vuoksi uloshengitys on sisäänhengitystä puolitoista kaksi kertaa pidempi ja sitä seuraa lähes huomaamaton, lyhyt tauko.

– Pallea vaatii supistuakseen ja rentoutuakseen tilaa. Vyötärölle kertynyt ylimäärä tai kovin täyteen syöty vatsa voi rajoittaa sen liikettä.

Rasituksessa hengitys näkyy myös ylävartalolla. Samalla kun pallea supistuu, kylkivälilihakset nostavat kylkiluita ja rintakehä laajenee. Rintakehän ja hartiaseudun nivelten huono liikkuvuus rajoittaa hengittämistä. Etukumara, päätetyöntekijöille tyypillinen asento kielii usein jäykästä rintarangasta.

– Rintarankaan saa liikettä avauk­silla ja kierroilla. Niska-hartiaseudun liikkuvuuden kannalta on tärkeää, ettei lihaksissa ole kireyttä ja että niitä käytetään niiden koko liikeradalla, Marika Kiikala-Siuko kertoo.

Taloudelliseen hengitykseen kuuluu, että hengitys mukautuu eri tilanteisiin. Levossa nenän kautta sisään hengittäminen on paras tapa. Tällöin ilma lämpenee ja kostuu keuhkoille miellyttäväksi, ja ilman isoimmat epäpuhtaudet jäävät nenän värekarvoihin.

– Kun rasitus kasvaa, hengitys tihenee ja suu aukeaa automaattisesti, jolloin keuhkoihin kulkeutuu kerralla enemmän ja nopeammin ilmaa kuin nenän kautta.

Hengitysrytmi on yksilöllinen

Hengityksen huomioiminen tuo lihaskuntoharjoitteluun lisää pontta. Esimerkiksi vatsalihasharjoittelussa uloshengittäminen yhtä aikaa vatsalihasten supistumisen kanssa tehostaa liikettä. Venyttelyssä puolestaan kannattaa keskittyä rauhalliseen uloshengitykseen. Se rentouttaa lihasta ja tehostaa siten venytystä.

Hengityksen liikkeeseen yhdistävät keho-mielilajit ovat hyviä paikkoja pysähtyä kuuntelemaan omaa hengitystä.

– Eri lajien ja liikuntamuotojen hengitysohjeita ei kuitenkaan kannata noudattaa pilkuntarkasti. Tärkeintä on kuunnella omia tuntemuksia, Kiikala-Siuko sanoo.

Ihmisen hengitysrytmi on yksilöllinen, eikä hengitystä pidä pakottaa väkisin lajin vaatimaan muottiin.

– Hengittämistä ei tarvitse erikseen opetella. Kun hengitys tuntuu hyvältä, se myös on sitä. Useimmiten hengitys kulkee parhaiten, kun antaa itselleen luvan vain olla.

Lue myös:

Hengästyminen voi olla kehon varoitusmerkki – tunnista nämä hoitoa vaativat hengitysoireet

Ahdistaako? Ota avuksi nämä hengitysharjoitukset – 3 helppoa tekniikaa

Kaakao, kuuluu ravitsemusasiantuntija Patrik Borgin, 47, tilaus hyisen kylmänä iltapäivänä Hernesaarenrannassa Helsingissä.

– Jossain toisessa tilanteessa kaakaossa voisi olla jotain terästystäkin mukana, hän jatkaa ja hymyilee.

Toinen tilanne voisi olla vaikka viikonloppuna paljussa kavereiden kanssa, mutta nyt on keskiviikko ja olemme puhumassa hänen työstään, suomalaisten painosta. Patrik tunnetaan painonhallinnan erityisosaajana, luennoitsijana, kommentaattorina ja Ylen Vaakakapinan yhtenä suunnittelijana.

– Ravitsemusasiantuntijan ammatti ei tarkoita sitä, että olisi kaikissa valinnoissaan terveellinen. Meidän ammattikuntamme on syömisen suhteen rennoimmasta päästä. Ne ovat muut ihmiset, jotka huolehtivat siitä, että voi ei, joukossa on sokeria, hän sanoo.

– Iso kuva on tärkein. Kun tekee enimmäkseen fiksuja valintoja, pienillä asioilla ei ole väliä. Taitavassa painonhallinnassa on joustavuutta, nautintoja ja rentoutta.

Entä itsekuria? Sitä ei Patrikin mielestä pitäisi juurikaan tarvita.

”Joillekin itsekuri tarkoittaa sitä, että tekee pääosin fiksuja, itselleen mieluisia valintoja”

Nyt vallalla on haitallisia illuusioita painonhallinnasta. Niiden seurauksena laihtumisen luullaan olevan yksilön itsekurikysymys, muun muassa näin Patrik kirjoitti syksyllä julkaistussa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa, joka herätti vilkasta jatkokeskustelua niin puolesta kuin vastaankin.

Vuosikausien ajan meitä on opetettu luottamaan painonhallinnassa nimenomaan itsekuriin. Lautasmallikin määrittää, millaisessa suhteessa ravintoaineita on syötävä, jotta ateria on terveellinen. Ei siinä ole nautiskelusektoria.

Mutta mitä vikaa itsekurissa on ja siinä, että tekoja eivät määrää hetkelliset mieliteot vaan tieto, suositukset ja tietoiset valinnat?

– Joillekin itsekuri tarkoittaa sitä, että tekee pääosin fiksuja, itselleen mieluisia valintoja. Se on hyvä asia. Laihtumisessa itsekuri valjastetaan kuitenkin usein siihen, että ihminen pakottaa itsensä tekemään asioita, jotka eivät tunnu hyviltä tai itselle sopivilta. Silloin itsekuri on ihan susihuono strategia.

Se voi tarkoittaa esimerkiksi niukkakalorista ruokavaliota; asiaa, jota on pidetty laihtumisen kannalta olennaisena. Patrikista olennaisia ovat ihan muut asiat.

Varo nälkävelkaa

Ylipainon taustalla on hänen mukaansa usein nukkumiseen, ateriarytmitykseen ja stressinhallintaan liittyviä ongelmia. Jos nukkuu liian vähän ja on stressiä, jo se pelkästään lisää mielitekoja ja heikentää rasva-aineenvaihduntaa.

Kun tällaiseen yhtälöön lisätään tiukka laihdutuskuuri eli liian vähäkalorinen ruokavalio, harvat ateriavälit ja raju liikunta, keho lähtee vastaiskuun. Patrik käyttää tilasta termiä nälkävelka. Mitä nopeammin ja pienemmällä energiamäärällä laihtuu, sitä varmemmin kehosta häviää myös lihasmassaa. Kun lihasmassaa häviää, keho haluaa lihakset takaisin. Se altistaa esimerkiksi ahmimiskohtauksille, makeanhimollekin.

– Jos silloin ainoaksi keinoksi jää itsekuri, paino-ongelmaa ja syömishimoa ratkaistaan ihan väärällä strategialla.

Elintapamuutoksessa tärkeintä Patrikin mielestä on jaksaminen. Se tarkoittaa sitä, että ensin pitäisi keskittyä hoitamaan ylipainon taustatekijöitä eli esimerkiksi vähentämään stressiä ja nukkumaan paremmin. Jos uniongelmat ovat vakavia, niihin kannattaa hakea apua.

Sen jälkeen opetellaan säännöllinen ateriarytmi. Päivän aikana olisi hyvä syödä kunnon aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Ruokavalioon lisätään kasviksia ensin puoli kiloa päivässä, myöhemmin tavoitteena on, että niitä syö noin kilon verran päivässä.

Ruoan pitää olla terveellistä mutta maistuvaa ja itselle mieluista. Aina ei tarvitse tehdä fiksuja valintoja, eikä siitä tarvitse kokea morkkista. Herkkuhetketkin kuuluvat elämään, ja muutoksessa opetellaan myös joustavuutta, rentoutta ja mukavaa arkea.

Kun kaiken lisäksi liikkuu sopivasti, jaksaminen huomioiden, muutos on rakennettu vakaalle pohjalle ja painokin alkaa pikkuhiljaa laskea ilman, että keho alkaisi taistella laihtumista vastaan esimerkiksi ahmimishimolla. Hyvin mitoitetun elintapamuutoksen tunnusmerkkejä on Patrikin mukaan tunne siitä, että sitä on helppo jatkaa vaikka kymmenen vuotta eteenpäin.

Valitettavasti tyypillinen laihduttaja tekee kaiken toisin: hän haluaa keskittyä liikakiloihin ja saada ne pois, mieluiten heti.

Panosta uusien elämäntapojen opetteluun

”Herranjestas, en jaksaisi tätä vuottakaan”, näin Patrikille on vastannut moni laihduttaja, jolta hän on kysynyt, että jaksatko noudattaa dieettiäsi useita vuosia. Vastaus kertoo Patrikille sen, että laihduttajalla on liian rajut keinot käytössään ja että suurin ongelma laihdutusprosesseissa on se, että painoa pudotetaan kuureilla, joilla ei ole pysyvyyttä.

Laihdutuksen kanssa sinnitellään tahdonvoimalla, mutta harva kestää tiukkoihin kuureihin kuuluvia pakkoja, rajoituksia ja näläntunteita loputtomiin. Kun sinni katkeaa, koittaa paluu takaisin ”tavalliseen elämään” eli vanhoihin elämäntapoihin. Ja silloin voi vain toivoa, että muutokset pysyvät siitä huolimatta. Usein ne eivät pysy.

Useissa laihdutustutkimuksissa on huomattu, että yksi laihduttamisen suurimmista ongelmista on se, että laihdutustulokset eivät ole pysyviä. Patrik kohtaa usein heitä, jotka ovat laihduttaneet kymmenen kiloa – ja saaneet takaisin 15. Painonpudotus-lihomisjaksoja voi olla useita, jolloin ylipainoa on lopulta kymmeniä kiloja enemmän kuin alun perin, ennen ensimmäistä laihdutuskuuria.

– Jos asiaa ajattelee kokonaisuuden ja painohistorian kannalta, voi sanoa, että tiukkaa laihdutusta ei olisi kannattanut aloittaa ollenkaan. Sen sijaan rauhallisesti voi aina opetella uusia elämäntapoja.

– Jaksaminen ja stressinhallinta vaikuttavat minunkin painonhallintaani, Patrik Borg sanoo.

”Suomalaiset ovat erittäin taitavia väsyttämään itsensä uhrautumalla”

Tyypillinen asiakas Patrikin vastaanotolla on laihduttanut pitkään ja yrittänyt vuosien ajan päästä eroon liikakiloista. Monella on kipeä suhde omaan hyvinvointiin.

– Suomalaiset ovat erittäin taitavia väsyttämään itsensä uhrautumalla muiden vuoksi, miettimään sitä, mitä muut tarvitsevat, ja sivuuttamaan oman hyvinvointinsa. Oma hyvinvointi on painettu alas ja uhrattu työlle sekä muille ihmisille ja heidän tahtotiloilleen. Näin väsyttää itsensä, ja väsyneenä on vaikea tehdä omaa hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä.

– Jos elää muiden elämää eikä tee itselle tärkeitä ja omannäköisiä ratkaisuja, painonhallintakin on vaikeaa.

Se näkyy tilastoissa. Viime vuonna 72 prosenttia miehistä ja 63 prosenttia naisista oli ylipainoisia Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FinTerveys2017-tutkimuksen mukaan. Luvut eivät yllätä Patrikia.

– Keskimäärin suomalainen nukkuu ja syö kasviksia entistä vähemmän, eikä henkinen hyvinvointikaan ole kohenemassa. Jos painonhallinnan taustatekijät eivät ole keskimäärin menossa parempaan suuntaan, ei sitä tee painokaan.

”Kehopositiivisuuskeskustelu on myllertänyt terveydenhuollon ajatusmalleja”

Räjähdysherkkä puheenaihe ylipainosta on tullut viime aikoina. Kehopositiivisuuskampanjan ansiosta nykyisin puhutaan enemmän kuin koskaan jokaisen oikeudesta olla tyytyväinen omaan kehoonsa sen koosta riippumatta. Samaan aikaan ylipainosta on yhä vaikeampi puhua loukkaamatta: Miten siitä saa puhua vai saako ollenkaan? Millainen puhe syrjii, millainen on välttämätöntä? Kuka saa puhua ylipainosta ja kuka ei?

Ylipainosta on vaikea puhua ilman vahvoja tunnereaktioita.

– Se johtuu siitä, että ylipainoon ja ylipainoisiin on suhtauduttu pitkään kielteisesti ja syrjivästi. Painonhallinnassa oli pitkään vallalla vain yksi totuus: laihtuakseen ihmisen on otettava itse itseään niskasta kiinni. Ei nähty sitä, että ylipainon takana on hyvin erilaisia syitä ja lähtökohtia. Se tarkoitti sitä, että terveydenhuollossa annettiin riittämättömiä, jopa huonoja laihdutusohjeita. Silti ongelmaksi nostettiin ihmisten heikko motivaatio.

– Ymmärrän sen, että paha olo purkautuu laihdutuskeskustelussa kiukkuna ja raivona. Kehopositiivisuusilmiö on antanut äänen monille, jotka ovat kokeneet tulleensa kehonsa vuoksi epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi. Minusta kehopositiivisuuskeskustelu on myllertänyt terveydenhuollon ajatusmalleja jo nyt hyvään suuntaan.

”En tarvitse vaa’an numeroita mihinkään”

Patrikista tuli aikoinaan ravitsemustieteilijä siksi, että hän on rakastanut nuoresta pitäen ruoanlaittoa ja hän halusi ammattiin, jossa voi auttaa muita. Patrikin lapsuudenperheessä tehtiin kaikki ateriat itse, joten hän oppi pienestä pitäen syömään tavallista, hyvää kotiruokaa.

– Chian siemenet on eksoottisin raaka-aine keittiössäni.

Patrik tekee joka päivä ruokaa perheelleen, 7- ja 10-vuotiaille lapsilleen ja puolisolleen. Tänään Patrik on syönyt näin: Aamiaiseksi jogurttia, marjoja ja mysliä. Lounaaksi reilusti kasviksia, valkosipuliperunoita ja kaksi kanafilettä. Kahvilassa juotu kaakao. Päivälliseksi on luvassa reilusti kasviksia, lohta ja keitettyjä perunoita. Iltapalaksi kaksi ruisleipää ja omena. Vaa’alla hän ei käy koskaan.

– En tarvitse vaa’an numeroita mihinkään.

– Jaksaminen ja stressinhallinta vaikuttavat minunkin painonhallintaani. Olen kokenut joskus unenpuutetta, ja kun sen lisäksi on ollut työkiireitä, olen tuntenut, että painoni on noussut mutta vain tilapäisesti kilolla parilla, koska moni muu asia on ollut hyvin. Minulla on vahvat rutiinit esimerkiksi ruokarytmin ja terveellisen kotiruoan suhteen.

Ylilyöntejäkin hän on silti kokenut. Nuorena, 1990-luvulla, maraton- ja jalkapallotreenit menivät joskus liiallisuuksiin. Myös suhde ruokaan oli turhan tiukkapipoinen.

– Keho ei kestä, jos se ei saa palautua tarpeeksi. Kun tajusin, etten voi enää kovin hyvin, palasin rennompaan ja sallivampaan meininkiin.

Oivallus siitä, että kokonaisvaltainen elintapamuutos on avainasemassa painonhallinnassa, iskostui häneen vuosituhannen vaihteessa. Silloin hän paneutui työssään perinpohjaisesti laihdutustutkimuksiin ja yhdisti tiedon kokemukseensa asiakkaiden kanssa.

Oman jaksamisen ja elämänlaadun vuoksi Patrik teki myöhemmin lastensa synnyttyä päätöksen, että hän vähentää työntekoa ja on enemmän kotona. Viiden vuoden ajan Patrik teki töitä vain kolmena päivänä viikossa.

–Olin onnekas, että pystyin tekemään sellaisen valinnan, vaikka toki se tarkoitti pienempiä tuloja. Päätin, että minusta ei tule sellainen vanhempi, joka joutuu myöhemmin katumaan sitä, ettei ole ollut tarpeeksi lastensa kanssa.

”Laihtuminen ei tuo välttämättä hyvää elämää”

Alkuvuosi on laihduttamisen sesonkiaikaa, koska takana ovat pitkät joulunpyhät ja uudenvuodenaattona tehdyt lupaukset. Ylimääräisistä kiloista halutaan nopeasti eroon. Se tarkoittaa sitä, että Patrikin puhelin pirisee usein, sillä häneltä halutaan laihdutusvinkkejä.

– On hyvä, että ihmiset heräävät liikakilojen kertymiseen, mutta moni alkaa laihduttaa niitä pois sellaisella tavalla, jossa ei ole hirveästi järkeä.

Mutta on moni asia muuttunut parempaankin päin.

– Vielä 15 vuotta sitten suomalainen elintapakoneisto oli virittynyt hyvin itsekuripohjaiseen suuntaan. Sen jälkeen on tullut paljon laihduttamiseen ja elintapoihin liittyvää tutkimusta. Tiedän, että nyt juna on kääntymässä. Moni asiantuntija ymmärtää nykyisin painonhallinnan taustatekijät ja kokonaisvaltaisuuden. Uskon, että lihavuusluvuissa tulee vielä taitekohta, vaikka se ei vielä näy väestötasolla.

Entä mitä sanot heille, jotka pyytävät sinulta parasta laihdutusvinkkiäsi?

– Että laihtuminen ei tuo välttämättä hyvää elämää, mutta kun tekee valintoja jaksamista, terveyttä ja hyvää elämää ajatellen, se helpottaa usein myös painonhallintaa.

Lue myös:

Laske oma painoindeksisi – laskurimme kertoo, onko sinulla ylipainoa ja mitä tuloksesi tarkoittaa

Painavat luut ja yhdeksän muuta myyttiä painoindeksistä – tiedätkö, mikä on totta ja mikä tarua?

Iso osa naisten lääkärikäynneistä johtuu epänormaalista valkovuodosta tai vaginan infektioista. Usein ongelmien taustalla on vaginan mikrobiomin häiriö.

Yleisyydestään huolimatta häiriöt tunnistetaan huonosti ja hoitovaste on usein huono. Tästä syystä ongelmat uusiutuvat helposti, elämänlaatu kärsii ja potilaista tulee Helsingin yliopiston naistentautien emeritusprofessorin Jorma Paavosen mukaan helposti terveyspalvelujen suurkuluttajia.

Paavosen ja Kanadan British Columbian yliopiston professori Robert Brunhamin mikrobiomin häiriöitä koskeva katsausartikkeli julkaistiin hiljattain arvostetussa The New England Journal of Medicine -tiedelehdessä.

Mikrobiomin häiriöihin johtavia tekijöitä ei tunneta kovin hyvin. Tutkijat kuitenkin epäilevät, että oireyhtymän esiintyvyys on yhteydessä muun muassa seksuaaliseen aktiivisuuteen ja geneettisiin tekijöihin.

Syitä siihen, että häiriö on yhä niin huonosti tunnistettu, on Paavosen mukaan monia.

– Kyseessä on kiusallinen vaiva, josta puhuminen voi välillä olla vaikeaa. Toisaalta kyseessä on naisten vaiva – vaiva, josta me miehet emme kärsi. Toivoisin lääkäreiltä enemmän aktiivisuutta asian tutkimiseen vastaanotoilla. Itse pidän aina vastaanotolla yksinkertaista valomikroskooppia, jonka avulla pystyn tutkimaan heti potilaan valkovuodon natiivinäytteen, Paavonen kuvailee sitä, miksi bakteerivaginoosin hoito on yhä usein monen mutkan takana.

Bakteerivaginoosin hoito on tärkeää – yhteydessä raskaushäiriöihin

Oikea diagnoosi auttaa löytämään oikeanlaisen ja tehokkaan hoidon. Bakteerivaginoosin hoito nojaa usein metronidatsoliin ja klindamysiiniin. Myös probiooteista voi olla hyötyä häiriön nujertamisessa.

Mikrobiomin häiriöt on tärkeitä hoitaa, sillä ne ovat muun muassa yhteydessä raskaushäiriöihin ja lisäävät muiden infektioiden vaaraa. Yhteydestä syöpiin ei ole Paavosen mukaan näyttöä.

Seksistä ei tarvitse luopua, jos ei halua

Vaginan mikrobiomin häiriöt vaikuttavat usein myös parisuhteeseen, sillä tulehdus voi tehdä yhdynnöistä todella kivuliaita ja paha haju aiheuttaa muutoin epämiellyttävän kokemuksen.

Seksistä ei tarvitse vaginan mikrobiomin häiriöiden vuoksi kuitenkaan luopua, jos ei halua. Kumppania ei ole myöskään tarvetta hoitaa mikrobiomin häiriöstä huolimatta.

Hoitoon hakeutumisen sekä oikeanlaisen lääkityksen lisäksi Paavonen kannustaa naisia vaalimaan omaa terveyttään mahdollisimman monipuolisesti. Terveellisillä elintavoilla voi nimittäin vaikuttaa myös vaginan terveyteen. Vagina on dynaaminen ekosysteemi ja mikrobiomi toimii vuorovaikutuksessa koko elimistön kanssa.

Lähteet: Helsingin yliopisto, Duodecim, Terveyskirjasto

Hiustenlähtö huolestuttaa monia. Mutta onko siitä syytä huolestua? Kysyimme asiantuntijoilta kahdeksan kysymystä hiuspohjan yleisimmistä ongelmista.

1. Mitä hiuspohjan hyvinvointi kertoo terveydestämme?

Monet tekijät, kuten hiuspohjan tulehdukset, ravinto ja stressi vaikuttavat hiuspohjan hyvinvointiin. Hiuspohjan ongelmat ovat varsin yleinen vaiva. Suurin osa kärsii jossain vaiheessa elämäänsä hiuspohjan ohimenevistä ärsytysoireista, kuten kutinasta ja hilseilystä.

Nestehukka, huono ravitsemus ja stressi heijastuvat hiuspohjaan ja hiusten kuntoon. Hiuksen ympärillä on tiivis sidekudos täynnä hermoja, jotka reagoivat stressiin supistumalla. Stressi saa hiusten kasvun häiriintymään ja hidastumaan. Hiukset katkeilevat silloin pestessä ja kammatessa helpommin. Stressin vaikutukset aineenvaihduntaan saavat hiukset rasvoittumaan tai ihon ja päänahan kuivumaan.

Tavallisimpia hiuspohjan iho­sairauksia ovat psoriaasi, atooppinen ihottuma, ärsytysihottuma ja seborrooinen ekseema eli taliköhnä. Ne ilmenevät hiuspohjan lisäksi yleensä muuallakin ihossa. Psoriaasia esiintyy kyynärpäissä, polvien päällä ja pakaroissa. Atooppinen ihottuma eli taive­ihottuma näkyy taivealueilla, kuten kyynär- ja polvitaipeissa tai kasvojen ja kaulan alueella. Seborrooista ekseemaa voi olla korvissa, rintakehällä, yläselässä ja kasvoilla.

Tulehduksellisten ihosairauksien lisäksi hiuspohjassa voi olla pahanlaatuisia muutoksia. Esimerkiksi vanhemmilla miehillä, joiden päälaki on kaljuuntunut, saattaa esiintyä auringon UV-säteilyn aiheuttamia aurinkokeratoosimuutoksia. Näistä ihon valovauriomuutoksista voi pahimmillaan kehittyä ihon okasolusyöpä.

2. Miten hiuspohjan tulehdusta hoidetaan?

Vitamiinien, hivenaineiden ja erilaisten hiustenhoitoaineiden käytöstä hiuspohjan tulehdukseen ei ole tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa. Hiuspohjan tulehduksellisia ihosairauksia hoidetaan yleensä kortisonipitoisilla liuoksilla tai nestemäisillä emulsioilla. Pso­riaasi, atooppinen ihottuma ja seborrooinen ekseema ovat tulehduksellisia ihosairauksia, joiden hoitamiseen tarvitaan kortisoniliuoshoitoa.

Kutisevan hiuspohjan hoidon voi aloittaa apteekista ilman reseptiä saatavalla hydrokortisoniliuoksella. Jos oireet jatkuvat sen jälkeen, kannattaa hakeutua ihotautilääkärin tai lääkärin vastaanotolle.

Stressin vaikutukset aineenvaihduntaan saavat hiukset rasvoittumaan tai ihon ja päänahan kuivumaan.

3. Miten hiuspohjan ­hyvinvointia voi lisätä?

Liian ahkera hiusten peseminen voi kuivattaa päänahkaa ja pahimmillaan aiheuttaa päänahan tulehduksen. Hiuspohja kannattaa totuttaa harvempaan pesurytmiin, jossa hiukset pestään kahdesti viikossa. Hiukset tottuvat rytmiin yleensä muutamassa viikossa, minkä jälkeen ne eivät enää rasvoitu yhtä nopeasti. Sampoota kannattaa myös annostella maltillisesti, sillä liian suuri määrä kuivattaa hiuksia ja päänahkaa. Jos hiukset joudutaan pesemään useammin esimerkiksi pölyisten tai hiostavien työolojen vuoksi, kannattaa sampooksi valita säilöntäaineeton vaihtoehto tai luomusampoo, jotka ovat hellempiä hiuksille ja hiuspohjalle.

Hiuspohjaansa voi hemmotella viikoittaisilla turvehoidoilla. Turve tasapainottaa rasvoittumisesta tai kuivuudesta kärsivää hiuspohjaa ja aktivoi verenkiertoa voimakkaasti. Myös päänahan hieronta vilkastuttaa hiuspohjan verenkiertoa.

Hiuspohjan hyvinvointia voi lisätä erilaisilla seerumeilla, joiden tarkoituksena on vahvistaa hiuksia, estää hiustenlähtöä ja aktivoida hiustenkasvua. Myös öljyhoidot tekevät hyvää kuivalle hiuspohjalle.

4. Rasittaako talvipakkanen hiuspohjaa?

Hiukset suojaavat päätä kylmältä, kuumalta, viimalta ja kolhuilta. Talvipakkasilla pää kannattaa suojata kunnolla, sillä kehosta vapautuu sen kautta runsaasti lämpöä.

Talven kylmyys ja paahtavat patterit rasittavat hiuksia ja lisäävät hiuspohjan kuivumista, hilseilyä ja ärsyyntymistä. Etenkin atooppisesta ihottumasta kärsivän iho kuivuu talviaikaan helpommin kuin muulloin. Hiuksia ja hiuspohjaa kosteuttavat hiustenhoitoaineet auttavat päänahkaa selviytymään talvella.

Hiuspohja kannattaa totuttaa harvempaan pesurytmiin, jossa hiukset pestään kahdesti viikossa.

5. Miten hormonitoiminta ­vaikuttaa hiuspohjaan ja ­hiuksiin?

Monet kärsivät raskauden ja imetyksen aikaisesta hiustenlähdöstä ja hiuspohjan ongelmista, kuten hilseestä ja hiusten rasvoittumisesta. Useimmiten hiustenlähtö loppuu hormonitoiminnan tasaannuttua. Mikäli tilanne ei korjaannu imetyksen lopettamisen jälkeen, hiustenlähdön taustalla voi olla hiuspohjan tulehdus.

Estrogeenin tuotanto vähenee vaihdevuosien aikana, ja se voi aiheuttaa tilapäistä hiustenlähtöä. Joka toisella 40–60-vuotiaalla ja kolmella neljästä yli 65-vuotiaasta naisesta on naistyyppistä kaljuuntumista. Perinnöllinen ominaisuus vastaa miestyyppistä kaljuuntumista ja aiheutuu testosteronin muuttumisesta DHT:ksi eli dihydrotestosteroniksi. Naisilla hiustenlähtö on yleensä huomaamattomampaa kuin miehillä.

6. Mikä hiuspohjan hyvinvoinnissa muuttuu iän myötä?

Vanhemmiten iho kuivuu herkemmin. Liian ahkera hiustenpesu voi olla hiuksille ja hiuspohjalle silloin erityisen haitallista. Myös janon tunne katoaa iän karttuessa, jolloin nesteitä ei muisteta juoda tarpeeksi. Ikäihmiset kärsivät usein kuivumisesta ja liian yksipuolisesta ravinnosta, mikä osaltaan vaikuttaa hiuspohjan ja hiusten kuntoon.

7. Mistä hiustenlähtö aiheutuu?

Usein hiustenlähdön taustalta ei löydy sairautta, vaan kyse on esimerkiksi perimään liittyvästä mies- tai naistyyppisestä hiusten ohentumisesta tai ikääntyessä tapahtuvasta kaljuuntumisesta

Joskus hiustenlähdön syynä voi olla tulehdus hiuspohjassa, ongelmat hilseen ja talin tuotannossa, synnytys ja imetysaika, kilpirauhasen vajaatoiminta, suolisto-ongelmat, stressi, unenpuute, leik­kaus, krooninen sairaus, huono ravitsemus, anemia, jotkin lääkkeet, solunsalpaajahoidot tai vakava infektio.

Hiilihydraatiton, rasvaton tai runsaasti huonoja rasvoja sisältävä ravinto, nestehukka tai liiallinen nesteenjuonti, tupakointi ja runsas alkoholin käyttö voivat myös aiheuttaa hiustenlähtöä. Harvinaisempia hiustenlähdön syitä ovat hiuspohjaan paikantuvat arpeuttavat alopecia-ihosairaudet, jotka aiheuttavat hiustupen tuhoutumista ja sen korvautumista arpikudoksella, jolloin hiukset eivät enää kasva takaisin.

8. Milloin hiustenlähdöstä pitää huolestua?

Päivittäin irtoaa hiuslaadusta riippuen noin 50–100 hiusta. Kannattaa huolestua, jos huomaa hiustenlähdön olevan tavanomaisesta poikkeavaa tai jos hiustenlähdön lisäksi on muita oireita, kuten hiuspohjan hilseilyä, kutinaa tai päänahan ihottumaa. Tällöin kannattaa hakeutua yleislääkärin tai ihotautilääkärin vastaanotolle.

Hiuksia voi lähteä läiskittäin tai siten, että hiukset ohentuvat laajemmin hiuspohjan alueelta. Suurin osa hiustenlähdöstä ei kieli vakavasta sairaudesta. Hiustenlähdön syy kannattaa kuitenkin aina selvittää.

Asiantuntijoina ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Sanna Poikonen Pihlajalinnasta ja hiustutkija Annikki Hagros-Koski.

Lue myös:

Kärsitkö matala-asteisesta tulehduksesta? Tee testi ja selvitä, onko kehossasi salakavalaa tulehduskuormitusta ja oksidatiivista stressiä

TLC tulee sanoista Therapeutic Lifestyle Changes. TLC-dieetti on kehitetty korkean kolesterolin hoitoon ja pikadieetin sijaan se on pitkän aikavälin elämäntapa.

– TLC-dieetissä on hieman tiukempi kokonaisrasvan määrä ja tyydyttyneen rasvan määrä kuin suomalaisissa ravitsemussuosituksissa. Muuten ohjeet kulkevat aika käsi kädessä suomalaisten ravitsemussuositusten kanssa. Ainoa selkeä ero on, että suomalaisissa ravintosuosituksissa ei sanota erikseen mitään kolesterolista. TLC-dieetissä sillekin on annettu yläraja, liikuntatieteiden tohtori Enni-Maria Hietavala Jyväskylän yliopistosta sanoo.

TLC-dieetti sisältää hyviä yleisohjeita kenelle tahansa

Hietavalan arvion mukaan kasvispainotteinen ja rasvojen laatuun huomiota kiinnittävä TLC-dieetti vaikuttaa oikein hyvältä.

– Mielestäni nämä näyttävät järkeviltä ruokavalio-ohjeilta. Tässä on paljon hyviä ajatuksia. Vaikka tämä dieetti on alun perin kehitetty alentamaan kolesteroliarvoja, on ohjeiden mukainen syöminen ihan yleisesti ottaen hyvää syömistä, Hietavala sanoo.

Kuten suomalaisia ravitsemussuosituksiakin, Hietavalan mukaan TLC-dieettiä voi suositella kenelle tahansa tavalliselle ihmiselle. Koska mitään yksittäisiä ruokia ei ole lueteltu, ruokarajoitteet on helppo huomioida.

– Näissä ohjeissa korostetaan sitä, että hyvä syöminen ei ole mikään rangaistus vaan mahdollisuus. Puhutaan siitä, että ruoasta saa nauttia. Sanotaan myös, että kun ruokavalio on kokonaisuutena terveellinen, siinä on tilaa myös niille ei-niin-terveellisille valinnoille. Nämä ovat sellaisia hyviä yleisohjeita periaatteessa kelle tahansa.

Mahdollisesti jopa vaihtoehto kolesterolilääkitykselle

Hietavalan mukaan dieetti kuitenkin sopii myös alkuperäiseen tarkoitukseensa eli kolesteroliarvojen kuriin pistämiseen.

– Kyllähän se tiedetään, että esimerkiksi juuri ruokavalion rasvan laatu ja kuitujen määrä vaikuttavat veren kolesteroliarvoihin, Hietavala sanoo.

Jos kolesteroliarvojen kanssa on ongelmia, pitäisikin joka tapauksessa puntaroida omien elintapojen terveellisyyttä.

– Onnistunut elämäntapamuutos voi parhaimmillaan johtaa esimerkiksi siihen, ettei kolesterolilääkitystä tarvitse aloittaa ollenkaan. On kuitenkin muistettava, että kyseessä on tosiaan pitkäjänteinen prosessi, jonka aikana terveelliset elämäntavat juurtuvat arkipäivään pysyvästi, Hietavala muistuttaa.

Naisen oikean käden sormet ovat paleltuneet. Etusormen, keskisormen ja nimettömän vammat ovat pahimmat. Ne ovat olleet tunnottomat jo tuntien ajan, samaan aikaan kättä jäytää kipu.

Nainen, kambodžalainen Thon Chantha, on tullut hakemaan paleltumiin apua Ivalon taajamassa sijaitsevasta Inarin kunnan terveyskeskuksesta kello viideltä maanantai-iltana. Hänellä on tulkkina miehensä Chheang Sophorn, joka kertoo lääkäri Outi Liisanantille, että he viettivät päivän moottorikelkkasafarilla, huskyajelulla ja pilkillä. Pakkasta on ollut 28–30 astetta.

Viima vie ihosta pintatunnon, minkä vuoksi paleltumien syntyä voi olla itse vaikea huomata. Outi painelee sormia ja lohduttaa Thonia, että ne todennäköisesti paranevat. Mutta sormia pitää seurata, sillä paleltuma voi pahentua 48 tunnin aikana.

Ei Outi sitä Thonille kerro, mutta päivystyksessä on kokemusta siitäkin, kun potilaita on pitänyt lähettää paleltumien vuoksi raajojen amputaatioon. Se voi olla esimerkiksi hankeen sammumisen hinta.

Kambodžalaisen Thon Chanthan sormet ovat tunnottomat. Paleltumat tulivat salakavalasti päivän aktiviteettien aikana.

Yksi lääkäri päivystää kerrallaan

Thonilla kävi tuuri, että tapaturma sattui lähellä Ivaloa. Lapin sairaanhoitopiirissä ympärivuorokautista julkisen puolen lääkäriapua on saatavilla vain Rovaniemen keskussairaalassa ja täällä. Rovaniemellä on kattavin hoito, mutta sinne on pohjoisimmista kolkista pitkät etäisyydet: esimerkiksi Utsjoen Nuorgamista noin 500 kilometriä ja Ivalostakin lähes 300. Siksi Inarin terveyskeskus on tärkeä isolle joukolle ihmisiä: avun piirissä on kymmeniä tuhansia.

Kuulostaako luku hurjalta? Inarihan on harvaanasuttu kunta. Lasketaanpa! Terveyskeskuksen päivystyksessä voivat käydä inarilaisten lisäksi Utsjoen kunnan sekä Sodankylän Vuotson kylän ja Kakslauttasen asukkaat. Alueiden yhteenlaskettu asukasmäärä on noin 10 000. Viime vuonna Inari–Utsjoki-matkailualueella oli 461 000 yöpymistä. Kun turistit lasketaan mukaan, alueen väkimääräksi arvioidaan sesonkiviikkoina noin 40 000 ja ylikin.

Ivalossa terveyskeskuksessa päivystää yksi lääkäri kerrallaan. Vastaanoton lisäksi hän palvelee yksin puhelimitse lähes koko Lappia iltayhdeksästä aamukahdeksaan asti. Rovaniemen ja Inarin lisäksi muissa Lapin sairaanhoitopiirin kunnissa ei ole öisin päivystävää lääkäriä. Kun näiden kuntien vuodeosastoilla ja ensihoidossa tarvitaan konsultaatioapua, hoitohenkilökunta soittaa Ivaloon. Siellä lääkäri tekee arvion potilaasta, joka voi olla vaikkapa yli 300 kilometrin päässä Kolarissa.

Tänä tammikuisena iltana ja yönä lappilaisten terveydestä huolehtii Ivalossa aamuun asti kaksi päivystävää naista: terveyskeskuksen johtava lääkäri Outi ja sairaanhoitaja Liisa Kaivosoja. He ovat nähneet työssään kaiken.

Ympärivuorokautinen lääkäripäivystys on kansainvälinen kohtauspaikka

Ei ole poikkeuksellista, että terveyskeskukseen tulee potilas Kambodžasta. Kunnassa käy paljon paitsi suomalaisia myös aasialaisia, venäläisiä, brittiläisiä, norjalaisia ja ranskalaisia turisteja. Aina yhteistä kieltä ei ole.

– Eräs singaporelainen rouva sairastui vakavasti lomallaan. Matkanjärjestäjä jätti hänet tänne yksin ja jatkoi muun ryhmän kanssa eteenpäin. Rouva ei puhunut englantia, joten meidän piti soittaa Singaporeen hänen puolisolleen, joka oli puhelimitse tulkkina usean päivän ajan, Outi kertoo.

Ivalon ympärivuorokautinen lääkäripäivystys palveli myös käsivartensa murtanutta Terttu Guttormia, joka tuli päivystykseen Utsjoelta asti.

Seuraava potilas tulee kuitenkin edellistä lähempää, Utsjoelta. Terttu Guttorm istuu toimenpidehuoneessa Liisan kipsattavana. Oikeassa käsivarressa on kaatumisen seurauksena murtuma.

Oven ulkopuolella odottaa Utsjoen kotipalvelussa työskentelevä Janne Aikio, joka kuskasi Tertun päivystykseen ja vie hänet takaisin kotiin. Se tarkoittaa yhteensä 308 kilometrin pituista ajomatkaa. Janne istui autonrattiin, sillä kunnasta ei saatu taksia Terttua kuskaamaan.

– Pitihän Tepulle apua saada, Janne sanoo.

Sillä nimellä hän ja muut oppilaat kutsuivat Terttua ala-asteella; tämä oli heidän luokanopettajansa.

88-vuotias Terttukin muistaa Jannen:

– Kiltti poika olit. Monta vuotta sinua opetin.

Kipsauksen jälkeen Terttu ja Janne alkavat tehdä kotiinlähtöä. Ihan ensimmäiseksi poiketaan juomaan iltakahvit.

”Hoitajan työ on muuttunut entistä vaativammaksi”

Inarin kunnan terveyskeskus sijaitsee Ivalon taajamassa Ivalojoen rannalla.

Outin ja Liisan vuoro alkoi iltapäiväneljältä. Outin vastaanotolle tulevat kiireellistä apua tarvitsevat potilaat. Liisa vastaa potilaiden puheluihin ja tekee hoidon tarpeen arvioinnin: onko kyse päivystysasiasta vai kiireettömästä vaivasta. Myös Liisan vuoroon kuuluu päivystyspotilaiden hoitotyötä kuten verikokeiden ja sydänfilmien ottamista, seurantaa ja lääkitysten antamista. Outi ja Liisa ovat illan ajan työpari. 55-vuotias Liisa on ollut terveyskeskuksessa töissä 35 vuotta ja on pitkällä urallaan kokenut myös ajat, jolloin hierarkiat olivat jyrkkiä.

– Harjoitteluaikoina me opiskelijat emme saaneet edes olla samaan aikaan kahvilassa valmiiden hoitajien kanssa. Työvaatteetkin olivat erivärisiä, jotta erottui, kuka on kyseessä, Liisa muistelee.

– Näin jälkeenpäin nuo ajat tuntuvat hassuilta, että oliko se tottakaan. Nykyisin potilaan hoitosuunnitelmaa katsotaan yhdessä. Samalla hoitajan työ on muuttunut entistä vaativammaksi. Nykyisin hoitajat esimerkiksi antavat potilaille sellaisia lääkityksiä, jotka olivat ennen lääkärien vastuulla.

Liisa on auttamistyössä unelma-ammatissaan, vaikka silloin oli rankkaa, kun hänen kolme lastaan olivat pieniä. Hän on tehnyt töitä aina kolmessa vuorossa, kokkina työskentelevä aviopuoliso Mika kahdessa. Ruuhkavuosina lastenhoitovuoro vaihtui läpsystä ovensuussa.

Liisan puhelin soi: siellä on yleistilan laskusta kärsivä nainen, jonka Liisa pyytää vastaanotolle. Samaan aikaan päivystykseen tulee huimausoireita tunteva mies.

Ambulanssityhjiötä yritetään välttää viimeiseen asti

On yksi laite, joka terveyskeskuksessa pitäisi Outin mielestä olla, mutta jota ei ole vielä saatu: tietokonetomografialaite. Sillä kuvannetaan aivoja, verisuonia ja sisäelimiä, kuten keuhkoja ja sydäntä. Lähin tietokonetomografia- eli TT-laite on Rovaniemellä, ja sinne Outi lähettää tänä iltana ambulanssilla kuvausta varten potilaan, jolla on vakavia hengenahdistusoireita.

Se tarkoittaa sitä, että toinen Inarin kahdesta ambulanssista on tuntikausia tien päällä. Ambulanssityhjiöksi kutsutaan tilannetta, jolloin kunnassa ei ole ambulanssia, joka ehtisi tavoiteajassa potilaan luokse. Tyhjiön välttämiseksi kyytejä ketjutetaan mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi näin: ambulanssi ajaa Ivalosta Sodankylään, jossa vastassa on toinen yksikkö, joka ajaa loppumatkan Rovaniemen sairaalaan. Siten ambulanssi pääsee nopeammin takaisin omaan kuntaan.

Inarin kunnassa on kaksi ambulanssia, jotka kuskaavat potilaita ympärivuorokautiseen lääkäripäivystykseen ja tarpeen mukaan myös jatkohoitoon muualle Suomeen.

Jokainen minuutti on tärkeä, kun epäillään esimerkiksi aivoinfarktia. Jotta liuotushoidosta on apua, se on aloitettava neljän ja puolen tunnin sisällä potilaan oireiden alkamisesta. Hoitoa ei voida aloittaa, ennen kuin diagnoosi on varmistettu TT-kuvauksella. Kopterikyyti on usein pois laskuista huonon lentosään vuoksi. Pelkkä ambulanssimatka Ivalosta kuvaukseen Rovaniemelle lohkaisee tiukasta aikaikkunasta kolme tuntia. Sitä ennen potilas on saattanut sinnitellä oireidensa kanssa jopa muutaman tunnin. Silloin hoidon ennuste alkaa olla lohduton.

– Talvisilla teillä minuutit ovat todella pitkiä, kun potilas taistelee vieressä hengestään, Outi sanoo.

Hyvin kriittisissä tilanteissa lääkäri saattaa lähteä päivystyksestä ambulanssiin mukaan. Joskus potilas pitää ensin hakea moottorikelkalla tai veneellä tiettömän taipaleen takaa.

Hengähdystauolla hiihtolenkille

Outi Liisanantti kipaisee hiihtolenkille seitsemältä.

Urheilu tuo Outille hengähdystauon rankkoihin työpäiviin ja madaltaa stressiä. Kun alkuillan potilaat on hoidettu seitsemän aikaan, hän ottaa sukset kainaloon ja lähtee hiihtämään terveyskeskuksen nurkalta pimeää moottorikelkan uraa pitkin Ivalojoelle. Näin voi tehdä luvan kanssa. Riittää, että lääkäri on iltaisin ja öisin koko ajan tavoitettavissa ja puolen tunnin varoitusajan sisällä päivystyksessä.

Lenkin aikana Outille tulee konsultaatiopuhelu: Itä-Lapissa on ollut autokolari. Sitten soittaa Liisa, sillä päivystykseen on tullut murtumapotilas.

Käytävällä nilkuttaa italialainen Giulia Eteri kahden saattajansa kanssa. Takaa tullut huskyvaljakko ei pysähtynyt ajoissa, ja nilkka sai osuman. Karigasniemen terveysasema oli lähimpänä, mutta siellä olisi terveydenhoitaja seuraavan kerran paikalla kahden päivän päästä. Oli lähdettävä 160 kilometrin päähän Ivaloon, sillä nilkka on turvonnut ja kipeä.

Outi palaa hiihtolenkiltä terveyskeskukseen ja ottaa Giulian saattajineen vastaan. Ja sinne, missä on säpinää, viilettää rollaattorillaan vuodeosaston seniorikin, satavuotias saamelaisrouva. Virkeä kukkahameeseen pukeutunut huivipää kurkistaa auki jääneen hoitohuoneen oven raosta: mitä täällä tapahtuu.

– Meeppä ommaan huoneeseen, kuuluu hoitajien lempeä kehotus kerran jos toisenkin illan aikana.

Silti on sijaa myös pienille seikkailuille.

”Kukaan ei halua kuolla yksin”

Päivystyksen ja vuodeosaston sairaanhoitajien huone. Ennen terveyskeskuksessa oli myös synnytysosasto. Nykyisin synnytykset hoidetaan Rovaniemen keskussairaalassa. Omassa kunnassa on edelleen kätilöitä.

Henkilökunnan kahvihuoneessa on tarjolla kahvia, kanelipullia ja suklaata. Liisan ja Outin lisäksi pöytään istahtavat hetkeksi sairaanhoitajat Päivi Suonnansalo ja Katja Bogdanoff, jotka hoitavat samassa kerroksessa sijaitsevan vuodeosaston potilaita. Vuodeosastolla on niin pitkäaikaissairaita, päihdeongelmaisia kuin leikkauksista toipuviakin.

Katja on puheenjohtajana kunnan kriisiryhmässä. Se tukee, kun tapahtuu jotakin äkillistä: tulipalo, kodinmenetys, kuolema… Viimeksi kriisiryhmää tarvittiin lokakuun 29. päivänä.

Kahvihuoneeseen laskeutuu hiljaisuus, kukaan ei jatka keskustelua. Lehdistä on voinut lukea, että tuona päivänä ivalolainen mies surmasi itsensä ja kuusivuotiaan tyttärensä. Tragedia järkytti kuntalaisia syvästi, sen voi pöydässä aistia.

– Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa, se on tämän työn mukava mutta myös rankka puoli, Liisa sanoo myöhemmin.

Työssään hän on saattohoitanut muun muassa ystävänsä. Saattohoitokin kuuluu Ivalossa lääkärin ja hoitajan päivystystyöhön. Vuodeosastolla on kuolemansairaita potilaita, jotka voivat tarvita äkillistä kivunlievitystä – tai vain toista ihmistä lähelleen. Silloin Outi, Liisa tai joku muu henkilökunnasta istuu viereen ja on läsnä. Siihen yritetään aina löytää aikaa.

– Kukaan ei halua kuolla yksin, Outi sanoo.

”Yleislääkärin työ on jatkuvaa todennäköisyyksien arviointia ja riskien ottamista”

Jalkansa venäyttänyt saksalaismies on vastaanoton viimeinen kävijä puoli kymmeneltä. Yöksi Liisan tarkkailtavaksi jää nainen, joka tuotiin vastaanotolle sydänoireiden vuoksi.

Outin puhelin alkaa soida entistä tiheämmin. Muissa kunnissa tarvitaan hänen arviotaan muun muassa äkillisen näköhäiriön, tajunnanmenetyksen, alkoholin vieroitusoireiden ja itsetuhoisen potilaan hoidossa. Neljätoista Lapin kuntaa on hänen apunsa varassa aamuun asti.

Outi lähtee terveyskeskuksen naapurissa olevaan lääkäreille tarkoitettuun päivystyskämppään. Pelkistetyn yksiön sängyllä voi torkkua puheluiden välissä. Mutta miten voi tietää, että tekee oikean päätöksen, kun potilaat ovat satojen kilometrien päässä?

– Ei voikaan. Yleislääkärin työ on jatkuvaa todennäköisyyksien arviointia ja riskien ottamista sekä niiden sietämistä. Ja parhaansa tekemistä. Jos tunnen itseni yhtään epävarmaksi, pyydän potilaan vastaanotolle tänne meille Ivaloon tai Rovaniemelle, Outi sanoo.

Hänet valittiin johtavaksi lääkäriksi viisi vuotta sitten. Ennen Inaria 46-vuotias Outi työskenteli Helsingissä ja Oulussa.

– Ajattelin, että Lapin neljä vuodenaikaa olisi kiva vielä kokea. Niitä tässä edelleen katsellaan.

Ensihoitajat Anu Lemmetty ja Pasi Valle toivat päivystykseen ambulanssilla huimausoireita tunteneen potilaan.

Haastavaa on se, että pienessä yhteisössä johtava lääkäri on virkansa vuoksi aina suurennuslasin alla. Mutta sitä tasapainottaa työn ulkopuolinen elämä. Outi asuu Nellimössä 40 kilometrin päässä terveyskeskuksesta. Ensimmäisellä luokalla olevan Inari-tyttären lisäksi uusperheeseen kuuluu poronhoitajana työskentelevä puoliso Kalle.

– Minulla on ihana tyttö ja mies. Kotona minua odottavat valmis ruoka ja lämmin sauna. Siellä minulta ei vaadita mitään.

”Työkaverit ovat minulle voimavara”

Liisa juo yön viimeiset kahvit yhdeltätoista. Yksi työvuoro on jäänyt erityisesti hänen mieleensä. Muutamia vuosia sitten kolme ulkomaalaista nuorta menehtyi auto-onnettomuudessa. Kun Liisa riisui heitä lääkärin kanssa alakerran ruumishuoneella tarkistusta varten, hän tajusi, että he olivat hänen omien lapsiensa ikäisiä.

– Jäin miettimään, miten vanhemmat selviäisivät menetyksistään ja kuinka kävi neljännelle nuorelle, joka vietiin onnettomuuspaikalta ambulanssilla eteenpäin.

Jatkohoitoon lähtevien potilaiden kohtalot jäävät yleensä pimentoon. Voi vain toivoa parasta.

– Työkaverit ovat minulle voimavara. Heidän kanssaan voin purkaa vaikeita tilanteita. Muutamien kanssa käymme yhdessä hiihtämässä ja vaeltamassa tuntureilla.

Päivystyskäytävä on puoliltaöin pimeänä. Sen perältä erottuu juuri ja juuri siluetti, jolla on kukkahame ja vaalea hiushuivi. Jos vielä tapahtuisi jotakin…

Yön viimeiset tunnit

Lenkki päivystyskäytävällä. Vuodeosaston seniori on satavuotias.

Päivystyskäytävä pysyi hiljaisena aamuun asti. Siellä kävi illan ja yön aikana kymmenen potilasta. Outille tuli yön aikana kahdeksan puhelua, viimeisin puoli kolmelta. Vuoro oli normaalia rauhallisempi.

Ivalosta ambulanssilla lähteneellä potilaalla todettiin Rovaniemellä tietokonetomografiassa Outin epäilemä keuhkoveritulppa. Potilas oli hengenvaarassa. Hän sai hoitoa, mutta sen aloitus viivästyi pitkän välimatkan vuoksi.

Onni oli tällä kerralla mukana.

Kolme kananmunaa, banaani ja kanelia. Näistä raaka-aineista syntyy Oona Kivelän suosikkiaamiainen, banaaniletut. Jos Oona ei paista aamiaiseksi banaanilettuja, hän kokkaa itselleen ja poikaystävälleen munakkaan. Lounaaksi tankotanssin maailmanmestari syö yleensä ruokaisan salaatin, jossa on mieluiten kalaa tai kanaa, vihanneksia, juustoa, pähkinöitä ja hyvä kastike. Illalliseksi Oona valmistaa jälleen lämpimän ruoan, johon kuuluu yleensä lihaa, perunaa tai riisiä ja paljon erilaisia kasviksia.

Välipalat eivät kuulu Oonan ruokavalioon

– Syön kolme kertaa päivässä kunnon ruokaa niin paljon, että tulen varmasti täyteen. Kun syön tarpeeksi proteiinia, jaksan hyvin, eikä minun tee mieli napostella aterioiden välissä.

Oona noudattaa monipuolista sekaruokavaliota. Kun kilpailut lähestyvät ja treenikerrat kasvavat, Oona kuuntelee tarkkaan kehoaan ja antaa sille sellaista energiaa, jota se tarvitsee. Myös kisakausien ulkopuolella ruoka on Oonalle ennen kaikkea polttoainetta.

– En ole koskaan pitänyt siitä ajatuksesta, että miettisin, mitä minun tekee tänään mieli syödä. Kysyn keholtani, mitä se tänään tarvitsee pysyäkseen terveenä.

Oonan mielestä hyvä suhde syömiseen on tehdä 80 prosenttia valinnoista terveyssyistä ja 20 prosenttia nautinnosta. Kun pääsääntöisesti antaa keholle sen tarvitsemaa ravintoa, pieni osa syömisestä voi olla seurustelua, ihania makuelämyksiä ja uusien ruoka-aineiden kokeilua.

Oonan kotona aamiaista kokkaa usein myös hänen poikaystävänsä Oskari. Joskus Oskari hemmottelee Oonaa tuomalla banaanilätyt ja kahvin sänkyyn. Illallinen nautitaan usein kynttilänvalossa jazzia kuunnellen.

– Oskari sanoo aina, että syödään mieluummin kotona, koska ruoka on kotona aina parempaa kuin ravintolassa.

Vuosien terapia selkeytti ruokasuhteen

Aina Oona Kivelä ei ole suhtautunut näin mutkattomasti ruokaan. Hän on käynyt usean vuoden terapiassa, millä oli yllättävä vaikutus hänen ruokasuhteeseensa.

– Terapia auttoi minut eroon tunnesyömisestä.

Oona oivalsi terapiassa, kuinka paljon tunteilla on ollut vaikutusta hänen syömisiinsä. Hän tajusi käsitelleensä monia asioita syömällä. Masentuneena teki mieli makeaa, ahdistuneena tuli hotkittua.

Oonasta oli mielenkiintoista huomata, kuinka aivan muiden asioiden käsittely terapiassa palasi usein ruokailutottumuksiin.

– Oivalsin, miten kokonaisvaltainen kysymys hyvinvointi on. Jos mielessä on jokin asia pielessä, se vaikuttaa syömisiin ja toisin päin. Terapiassa oivalsin, minkälaisia tunteita syömiseeni on liittynyt, ja käsittelin myös lapsuudenaikaista ruokasuhdettani.

Oona alkoi pohtia myös hotkimista, josta hän kärsii ajoittain edelleen. Oona ei aina malta syödä silloin, kun on ruoka-aika. Kun ruokaa alkaa laittaa vasta nälkäisenä, pöydän ääressä tulee hotkittua.

– Kärsin varmaan edelleen tietynlaisesta syömishäiriöstä, joka ilmenee minulla ahmimisena ja hotkimisena. Minun pitäisi opetella syömään ajallaan.

Oona Kivelä treenaa kotonaan muun muassa puolapuiden avulla.

”Kehoni kertoo, mitä se tarvitsee”

Oona Kivelä on kiinnostunut tietoisesta syömisestä ja oman kehon kuuntelusta. Hän on kehittynyt vuosi vuodelta paremmaksi oman kehonsa kuuntelijaksi.

– Kaksikymppisenä en olisi voinut kuunnella kehoani, sillä se olisi vaatinut joka päivä karkkia. Nykyään kehoni kertoo, mitä se tarvitsee. Jos kärsin esimerkiksi raudanpuutteesta, minun alkaa tehdä mieli rautapitoisia ruokia.

Oonan tärkein ruokafilosofia on syödä perusterveellisesti. Hän ei laske kaloreita eikä mieti mikro- tai makroravinteita. Ateria on täysipainoinen, kun sen kasaa käyt­täen paljon kasviksia.

Ilmastonmuutoskeskustelun kannustamana Oona on alkanut pitää kaksi kasvisruokapäivää viikossa.

– Olen kova punaisen lihan kuluttaja. En voi perustella sitä millään muulla kuin mieliteolla. Olen lisännyt kasviksia ruokavaliooni ja yritän yhä useammin valita punaisen lihan sijaan kalaa tai kanaa. Haluan syödä mahdollisimman puhdasta luomuruokaa.

Oona himoitsee pehmeää ja tuoretta lakritsia. Hän sallii itselleen herkuttelun vaikka päivittäin – kunhan makeanhimo ei ala hallita mieltä.

– Lopetan herkuttelun heti, jos huomaan, että makeanhimo alkaa hallita ajatuksiani. Jos minulla tulee kotona sellainen olo, että pitää lähteä kauppaan ostamaan jotain makeaa, pidän välittömästi parin viikon herkkulakon. Näin saan sokerinhimoni pidettyä kurissa.

Samaa filosofiaa Oona soveltaa alkoholiin. Hän käyttää alkoholia kerran tai kaksi kuussa muutaman viinilasin verran.

– Jos kotona on avattu viinipullo, tekisi mieli ottaa vielä toinen ja kolmaskin lasi. Alkoholi alkaa helposti sitomaan ihmistä samalla tavalla kuin sokeri.

Superruokiin Oona Kivelä suhtautuu yhtä kiihkottomasti kuin monipuoliseen perusruokaan. Hänen keittiönkaapistaan löytyy muun muassa spirulinaa, viherjauhetta ja MSM-jauhetta.

– Parasta superruokaa ovat mustikat ja lakat. En ymmärrä, miksi pitäisi lennättää acai-marjoja Brasiliasta, kun meillä on metsät täynnä superterveellisiä marjoja.

Viljatuotteet ovat ainoa asia, jota Oona karttaa, etenkin tyhjään vatsaan, sillä ne turvottavat. Viljojenkaan suhteen Oona ei ole ehdoton. Kun kilpailumatkoilla Keski-Euroopassa aamiaisella on tarjolla lähinnä patonkia, Oona syö sen mukisematta.

– En halua ajatella mistään ruoka-aineesta, että se olisi pahaa tai kiellettyä. Koska en kärsi varsinaisista ruoka-aineallergioista, syön joustavasti tilanteen mukaan.

Janni Hussin alkuvuosi on mennyt sairastellessa.

– Olin kipeänä kahdeksan viikkoa, enkä ole päässyt treenaamaan. Äskettäin olimme Lontoossa, ja melkein vain makasin neljä päivää sängyssä siellä.

Monen viikon pakkolepo olisi liikunta-alan yrittäjälle ja entiselle kilpafitnessurheilijalle ollut tuskaa aiemmin. Nyt Janni on kuitenkin ymmärtänyt levon tärkeyden ja palannut treenaamaan maltillisesti.

– Entinen Janni olisi treenannut itselleen sydänlihastulehduksen.

”Olen ollut perfektionisti suorittaja”

Janni Hussi on 27-vuotias, mutta hän on ehtinyt jo kokea loppuunpalamisen. Viime syksyinen paniikkikohtaus herätti hänet miettimään myös omia arvojaan.

Janni kertoo, että prosessi päästä eroon liiallisesta suorittamisesta on ollut pitkä.

– Olen oivaltanut elämän rajallisuuden. Vaikka olen vielä alle 30, olen viettänyt koko nuoruuteni urheillen ja tehden töitä. Se, etten ehtinyt enää vastailla kavereiden viesteihin, alkoi sotia arvojani vastaan. Olen ollut perfektionisti suorittaja, nyt yritän hidastaa tahtia ja olla enemmän arjessa läsnä.

Janni Hussi ja Joel Harkimo eivät treenaa yhdessä

Jannin arkea jakaa hänen poikaystävänsä Joel Harkimo. Puolisen vuotta yhdessä ollut pariskunta käy yhdessä koira- ja kävelylenkeillä, kuten myös salilla, mutta siellä he treenaavat erikseen.

– Kun treenaan kunnolla, treenaan aina yksin. Laitan kuulokkeet korviin ja hyvää musaa, se on minun omaa aikaani.

Janni ei halua tuputtaa terveellisen elämän oppeja puolisolleen, mutta yhteen asiaan hänen piti poikaystävänsä pakottaa.

– Hän ei ollut ikinä käynyt hierojalla! Koska hänen hartiansa olivat aivan jumissa, minun oli pakotettava hänet hierojalle. Sieltä tullessaan hän huudahti, että ’hei nyt voin taas hengittää!’

1. Miksi jokaisen kannattaa ­selvittää oma ­syketasonsa?

Aikuisella ihmisellä sydän lyö levossa keskimäärin 60 kertaa minuutissa. Luku on yksilöllinen, sillä siihen vaikuttavat esimerkiksi ikä, sukupuoli ja perimä. Lepo­syke reagoi asioihin, jotka vaikuttavat terveyteemme.

Leposyke mitataan aamulla heti herättyä istualtaan. Se löytyy, kun painaa sormella kevyesti ranne- tai kaulavaltimoa, laskee pulssia puoli minuuttia ja kertoo lukeman kahdella.

Jos syke on seisomaan noustessa kymmenisen yksikköä kor­keampi kuin istuessa, tai sydän alkaa lyödä epäsäännöllisesti tai epätavallisen tiheään, asia pitää selvittää. Taustalla voi olla esimerkiksi ylikuormitustila tai sydän- ja verisuonisairaus.

2. Mikä on tavallisin syy ­kor­keaan leposykkeeseen?

Rasituksessa syke nousee. Jos fyysinen kunto on huono tai ihminen ei palaudu kunnolla rasituksesta, syke on korkeampi myös levossa. Hyväkuntoisen kuntoilijan leposyke voi olla alle 50 lyöntiä minuutissa, huonokuntoisella jopa sata.

Syy alipalautumiseen on stressissä, joka voi olla niin fyysistä kuin henkistäkin. Kuntoon nähden liian kova treeni, kuormittava työ, liian vähäinen tai laadultaan huono uni, runsas alkoholinkäyttö, tupakointi ja ihmissuhdeongelmat aiheuttavat elimistölle stressin.

3. Miten alipalautumisen saa ­selville?

Heikentynyt suorituskyky, unihäiriöt ja väsymys kielivät huonosta palautumisesta, jonka selvittelyssä voidaan käyttää apuna sykevälimittausta. Kuormitus vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan, mikä näkyy sydämen lyöntien välisissä ajoissa.

Sykevälimittaus tehdään kiinnittämällä mittausantura ihoon kiinni paidan alle useimmiten yön ajaksi. Sen voi tehdä kotioloissa, mutta tulosten tulkinta ja hoito-ohjeiden antaminen kuuluvat ammattilaiselle.

Talvella helpoin tapa selvittää maksimisyke on muutaman minuutin mittainen ylämäkihiihto, kesällä porrasjuoksu.

4. Miten sykkeen saa  laskemaan?

Jos syy korkeaan sykkeeseen on stressissä, pitää puuttua stressin aiheuttajiin. Jos kyse on huonosta kunnosta, kestävyysliikunta laskee sykettä. Ellei ole aiemmin harrastanut liikuntaa, sen vaikutukset huomaa muutamassa viikossa. Liikunnan vaikutusta leposykkeeseen kannattaa mitata kerran viikossa, ei useammin, ­ettei mittaamisesta tule lisästressiä.

Matala leposyke kertoo, että sydän toimii taloudellisesti. Kestävyysurheilijalla se voi olla niinkin alhainen kuin 40 lyöntiä minuutissa. Muilla näin matala syke ei välttämättä ole hyvä merkki, sillä kyse voi olla sydänsairauteen viittaavasta harvalyöntisyydestä. Siinä syke ei nouse helposti rasituksessakaan.

5. Miksi liikkuessa kannattaa seurata sykettä?

Syke kertoo liikunnan tehosta. Jos liikkuu aina samalla teholla, kunto ei kehity. Tavoitteellisesti liikkuva vaihtelee kevyttä, keskiraskasta ja raskasta liikettä. Kevyessä liikunnassa syke jää alle 120:n. Keskiraskaassa se on välillä 120–160 ja raskaassa yli 160.

Liikunnan ammattilaiset kutsuvat maksimisykkeen ja leposykkeen väliä sykereserviksi. Kun esimerkiksi 200:sta (maksimisyke) vähennetään 50 (leposyke), saadaan sykereserviksi 150. Jos halutaan harjoitella 70 prosentin sykkeellä, harjoittelusyke lasketaan seuraavasti: 70%(200–50) + 50 = 155 lyöntiä/minuutti.

6. Miten maksimisyke löytyy?

Talvella helpoin tapa selvittää maksimisyke on muutaman minuutin mittainen ylämäkihiihto, kesällä porrasjuoksu. Yli 40-vuotiaalle, aiemmin liikuntaa harrastamattomalle lääkärin valvonnassa tehty rasituskoe on turvallisin tapa selvittää harjoitteluun sopiva syketaso.

Liikunnan aikana korkeaksi nouseva maksimisyke ei ole kovan kunnon mittari. Ratkaisevaa on, kuinka nopeasti syke laskee ja ihminen palautuu kuormituksesta 10–15 minuutissa.

7. Miksi valtaosa treenistä ­kannattaa tehdä ­matalammilla sykkeillä?

Pohja kunnolle luodaan matalampitehoisella treenillä. Kun syke on noin 120–150 lyöntiä minuutissa, puhutaan peruskestävyys- eli aerobisesta peruskuntoharjoittelusta. Se saa aikaan pysyviä, näkyviä muutoksia elimistössä: sydämen pumppausvoima ja siten minuuttitilavuus sekä hiussuonten määrä lisääntyvät ja leposyke laskee. Arjessa jaksaminen paranee.

Reipas kävely tai hölkkä on helppo tapa parantaa peruskestävyyttä. Jos tavoitteena on liikkua kolmesti viikossa, kerroista kaksi voisi olla peruskestävyystreeniä.

Kaikista kevyttehoisin liikunta toimii palauttavana harjoitteluna. Sellaiseksi sopii rauhallinen, tavallista pidempi kävelylenkki, jolle sopiva aika löytyy monesti vapaapäivinä.

8. Koska on kovien sykkeiden ­aika?

Kun peruskestävyys on kunnossa ja halutaan kehittää kuntoa entistä paremmaksi, syke saa liikunnan aikana lähennellä ajoittain omaa maksimia.

Maksimisykkeellä liikkuminen eli niin kutsuttu HIIT-harjoittelu (korkealla teholla suoritettava intervalliharjoittelu) on anaerobista harjoittelua. Sillä saadaan aikaa vastaavia hyviä terveysmuutoksia kuin pitkäkestoisella liikunnalla, mutta lyhyemmässä ajassa. Se sopii kuitenkin vain terveelle, aiemmin liikuntaa harrastaneelle ihmiselle.

Rankempaan liikuntaan kannattaa tutustua ensin helpommilla intervalleilla. Aloittelijalle kilometrin reipas juoksu voi olla liikaa, mutta neljä tai viisi 200 metrin pinkaisua kolmen kilometrin kävelyyn lomitettuna sujuu. Puolen tunnin ohjatut jumpat ovat myös kelpo tapa laajentaa omaa mukavuusaluetta ja siedättyä rankemmalle treenille.

Kovatehoisesta liikkumisesta palautuminen vaatii aikaa. Ellei sitä ole riittävästi, kunnon kehitys pysähtyy, tai voi jopa kääntyä laskuun. Peruskuntoilijan kannattaa treenata rankasti enintään kerran viikossa, eli ei joka viikko lainkaan.

9.Tarvitseeko liikkuja ­sykemittarin?

Aloitteleva liikkuja liikkuu usein liian kovaa, jolloin kunto ei kehity ja liikunnasta lähtee ilo. Sykemittari auttaa laskemaan sopivan harjoittelusykkeen ja ohjaa liikkumaan tavalla, jolla kunto kehittyy. Sykemittarin taustatiedot kannattaa päivittää parin kolmen kuukauden välein.

Liikunnan harrastaja osaa kuunnella kehoaan ja tunnistaa, kuinka rasittavaa liikunta kulloinkin on. Tuntemusten sanoittamisessa voi käyttää 15-numeroista Borgin asteikkoa, jossa numero 6 vastaa kevyttä ja 20 rankinta rasitusta.

Asiantuntijana liikuntafysiolo­gian professori Heikki Kyröläinen, Jyväskylän yliopisto.